torstai 27. heinäkuuta 2017

Sortavala / Höyryveturi J.Stalin

Takana on kuukauden verran kesätaukoa bloggaamisesta ja pakko sanoa, että kyllä teki terää vaikka muuten tämä kesä on mennyt pahasti persiilleen! Terveyshommelit vähän kränäävät ja muutenkin mielialalääkkeiden pureskeleminen tupakkalakon takia ovat vaikuttaneet arkielämään. En kyllä suosittele Champixia kenellekään..... No, ehkä nuo vaikutukset joskus menevät ohitse, koska Williladyn sanojen mukaan ammun aina ajoittain ylitse näissä stooreissa, niin masennushan saa nämä kuulostamaan lukijoiden mielestä ihan tylsiltä. Onpa emäntä kuitenkin tyytyväisempi...

No, toki tämän kesän aikana olen saanut unohdettua työ- sekä blogiin liittyvät asiat. Onkin ilmeisesti stressiä pukannut tästä blogin ylläpitämisestäkin, vaikka olen aina pitänyt tätä pelkästään harrastuksena. Nyt kuitenkin tuntuu taas pitkästä aikaa siltä, jotta pystyn saamaan jotain aikaan kirjoittamisen suhteen, mikä alkoi viime kevään aikana tökkimään ihan kunnolla....
Pitäähän se Willimiehellä nuija olla....

Toisaalta kesään on kuulunut hienoja hetkiä, joita on syytä muistella hivenen. Alkukesästä suoritin Lykynlammen olympialaiset viiden vuoden tauon jälkeen ja aikani oli täsmälleen sama kuin edelliselläkin kerralla. Saavutuksesta olin tuolloin tyytyväinen ja olen vieläkin, koska saavutin sen lähes täydellisen harjoittelemattomuuden jälkeen. Tulipahan kipinää parantaa ensi vuodeksi, kun assistentti Pirhonen voitti minut treenattuaan jotain Crossfittia vuositolkulla!

Blogirintamalla taas rikkoutui juhannuksen aikoihin 500.000 kävijän rajapyykki, mistä olen todella ylpeä. Jotkut ovat siis jaksaneet lueskella sepostuksiani noin monta kertaa. Toivottavasti pitämäni kuukauden kesäpaussi ei ole karkoittanut teitä lopullisesti, vaan jaksatte vielä jokusen vuoden lueskella höpinöitäni.... nimittäin tuntuu siltä, että juttuja tulee vielä kauan. Matka on vielä pahasti kesken.

Nyt lienee kuitenkin syytä siirtyä asiaan ja kuten kesäkuun alussa lupasin, niin koko loppuvuoden ajan tarkoitukseni olisi esitellä kohteita menetetyn Karjalan alueelta eli nykyiseltä Venäjältä. Jos lukijana kuulutte johonkin Karjala-aiheiseen Facebook- tai muuhun ryhmään, niin jakaa saa ihan vapaasti. Toki voitte jakaa blogia myös kaikille kavereillenne, jos vaikka löytyisi muutama historiaan hurahtanut lisää yhteisöömme. Jutun loppuun laitan myös linkit blogin karttaan, mitä onkin viime aikoina käytetty melkoisen ahkerasti ainakin kävijämäärän suhteen. Se löytyy toki suoraan verkosta Googlaamallakin! 
Komea veturihan tuo on....

Nyt kun olen saanut hehkutettua, niin lienee syytä pudottaa kaikki takaisin maan pinnalle ja esitellä kohde Sortavalasta, joka on kuvattu lokakuussa 2016. Kyseessä on puolalaisten aateveljien lahjoittama veturi "Stalin", joka on löytänyt paikkansa Sortavalasta eräästä tienristeyksestä. Koska Internet ei suvainnut paljastaa veturista mitään tietoa, ei minullakaan ole käytettävissäni muuta tietoa kuin mitä pieni laatta veturin kyljessä kertoo. Puolankielen taitoni on tosin vähän ruosteessa, joten pieni virhemarginaali käännökseeni sisältyy. 

Väitän että veturi on tehty Poznanissa Puolassa ja se on kunnianosoitus Josif Stalinille, koska hänen syntymävuotensa 1878 ja kuolinvuotensa 1953 on mainittu laatassa. Lieneekö Puolan metallityöläisten tai rautatieläisten lahjoittama? Sinänsä ihan sama, mutta jotenkin se on tuonne Sortavalaan päätynyt. Olisi kiva tietää tästäkin enemmän, mutta kun ei löydy tietoa.... 
Puolaa osaavat voinevat varmistaa käännökseni...
PS. Jatkoa seuraa säännöllisesti, joten laita Willimiehen jäljillä kirjanmerkkeihisi niin olet ajan tasalla uusista kotkotuksistani ja saat tietoa Suomen historiastakin, tosin melko kepeällä tavalla... Voit halutessasi jakaa blogia eteenpäinkin, niin jotkut vielä tietämättömätkin saattavat innostua aiheesta.

Laitan tähän vielä linkin Willimiehen jäljillä blogin kohdekarttaan, mistä löytyvät kaikki blogissa jo julkaistut kohteet. Ehkä löydät niistä paikkoja, missä itse haluaisit vierailla? Jokaisen karttamerkin täpästä aukeaa linkki, mistä mistä pääset suoraan blogissa julkaistuun tarinaan. Tätäkin voi tietenkin jakaa eteenpäin, koska löytyyhän se netistä googlaamallakin....tosin nimellä itä-Suomen muistomerkit. Miksihän minä nimesin sen tuolla nimellä?

Ai niin, muista liittyä myös Facebook-ryhmäämme, niin saat tiedon, koska olen saanut jotain sepustusta aikaiseksi. Tarkoitus olisi myös jatkossa liittää sinne muutakin ajankohtaista tietoa tekemisistäni. Muutenhan tuon ryhmän informaatio on ollut mekoisen vaatimatonta, lukuunottamatta tietoa vanhoihin juttuihin tekemistäni päivityksistä. Liity siis joukkoon tykkäämällä meistä. 

1 kommentti:

  1. Kun tuo kartan mainitsit, niin haluaisin reklamoida parista vähän väärin sijoitetusta kohteesta. Ensimmäinen on Syyspohjan panssariesteet ja bunkkeri (tosin en ole ihan varma jos niitä olisi Valkjärventien varressakin, mutta pääkohde on varsinaisesti Salpalinjantien varressa ja sieltä postauksen kuvatkin on otettu.
    Toinen on siinä nurkilla oleva Syyspohjan sotavankileirin muistomerkki, joka on Töntintien varressa, nyt merkitystä kohteesta luoteeseen.
    Meinaan on helpompi muiden löytää nuo, kun on kartalla merkit oikeissa kohdissa. Salpalinja nyt löytyy, sitä ei voi missata ja kyltitkin on sinne korsulle, mutta tuo sotavankileirin muistomerkki on syrjässä eikä sinne ole mitään kylttejä, nykyisin se tosin näkyy Töntintielle, kun on metsää kaadettu edestä.

    Noin muuten haluan kiittää kivasta blogista, en varmaan ole tainnut tänne aiemmin kommentoida vaikka olenkin seuraillut jo jonkin aikaa. Taisin löytää tieni tänne juurikin etsiessäni jotain tietoa noista Ruokolahden suunnan kohteista.

    VastaaPoista

Kommenttisi ovat aina tervetulleita