keskiviikko 24. toukokuuta 2017

Käkisalmi / Konevitsan luostarin muistokivi

Edellisen kohteemme, Neitsyt Marian syntymän kirkon, läheisyydessä sijaitsevassa puistikossa on luonnonkivi, mihin on kiinnitetty muistolaatta. Kuvatessani kohteen, minulla ei ollut harmaintakaan aavistusta mitä laatassa lukee. Itse asiassa en edes etukäteen tästä muistokivestä tinnyt, vaan se löytyi sattumalta, kuten niin moni muukin blogin kohteista. Onneksi kuitenkin sen kuvasin, joten nyt kun käännöstyökin on assistentti Pirhosen toimesta parin vuoden jälkeen saatu tehtyä, lienee syytä julkaistakin se!
Konevitsan luostarin muistokivi

Kyseinen muistomerkki vahvistaa sen, että Neitsyt Marian syntymän kirkko toimii Konevitsan luostarin alaisuudessa ja saattaapi olla, että kyseinen kirkko on otettu uudelleen kirkolliseen käyttöön vuonna 1997. Joka tapauksessa muistomerkin laatta kertoo seuraavaa: "Tämä kivi on valettu tähän luostarin pyhiinvaeltajille tarkoitetun majatalon perustamisen kunniaksi vuonna 1997".
Muistokiven laatta

Tämä oli vähän tällainen välikausipostaus, mutta jatkoa seuraa Käkisalmen kohteille....

tiistai 23. toukokuuta 2017

Käkisalmi / Neitsyt Marian syntymän kirkko

Viikonloppu on taas takana ja viimeiset kaksi viikkoa ennen opettajan kesälomaa on edessä. Melkoinen rypistys tässä on vielä ennenkuin pääsen nauttimaan pariksi kuukaudeksi siunattua vapautta, mihin ei kuulu aikataulut, palaverit, oppituntien suunnittelu ja sähköpostiorjuus. Jotenkin pientä hengähdystaukoa tässä kaipaakin.... Monet muutkin asiat ovat painaneet mieltäni tämän kevään aikana ja toivottavasti saan omat akkuni ladattua kesän aikana.
Kirkko ei ole suuren suuri, mutta komia

Viime kesänä kuvittelin kaiken muuttuvan helpommaksi kun luovuin ison koulumme apulaisrehtorin työstä. Kuinka väärässä olinkaan! Ilmeisesti koulumaailmaan kuuluu aina saakelinmoinen kiire, miljoonan asian hoitaminen samanaikaisesti ja hektisyys. En tuota viitsi kummemmin avata, mutta jokainen opettajan pitkästä kesälomasta kateutta tunteva voi tulla muutamaksi kuukaudeksi kokeilemaan opettajana toimimista. Veikkaanpa, että monella mielipide voisi muuttua...

Yllä mainituista syistä tämä bloggaaminenkin on vähän jäänyt taka-alalle, koska ihan kaikkeen en ole jaksanut panostaa. Asiat pitää laittaa tärkeysjärjestykseen, kuten muidenkin. Itse asiassa tämä blogi pyörisi pari vuotta aiemmin ottamillani valokuvilla, kunhan vaivautuisin kirjoittamaan näitä tarinoita, mutta siitähän tämä juuri kiikastaakin. Valokuvaaminen on helppoa ja kirjoittamisen aloitus sen sijaan vaatii oikeanlaista hetkeä. Aina en vaan jaksa innostua kirjoittamisesta.... Nyt on kuitenkin aika palata takaisin Käkisalmen kohteiden pariin.
Neitsyt Marian syntymän kirkko Käkisalmessa

Käkisalmen keskustorilla sijaitseva kirkko valmistui vuonna 1847 pyhän synodin rahoilla ja sen suunnitteli Davide Visconti. Tämä tiilistä rakennettu ja päälle rapattu kirkko toimi Käkisalmen ortodoksisen seurakunnan pääkirkkona valmistuttuaan. Hoitaessaan tärkeää tehtäväänsä seurakunnan pääkirkkona, siitä pidettiin hyvää huolta. Niinpä kirkkoa korjattiin useasti, isoimpien huoltotoimenpiteiden tapahtuessa 1898 ja vuosina 1933-1936.

Suomalaisten aikana kirkon ikoneita pidettiin kallisarvoisina ja kirkon kahdeksalla kellollakin oli oma historiansa, koska vanhin niistä oli peräisin vuodelta 1649. Liekö kirkonkello peräisin jostain vanhasta kirkosta, koska lähteiden mukaan Käkisalmessa olisi ollut vuonna 1500 kolme ortodoksista kirkkoa. Noiden kirkkojen lisäksi Käkisalmessa toimi kolme luostaria, joissa on ilmeisesti ollut myös omat kirkot. Alue on ollut melkoisen hengellistä...

Kirkon huonot ajat alkoivat talvisodan sytyttyä 1939. Käkisalmi piti rauhanteossa luovuttaa Neuvostoliitolle. Omistajuuden siirtyessä kirkko oli säilynyt kunnossa Käkisalmen ilmapommituksista huolimatta, mutta välirauhan aikana sitä pidettiin vaatevarastona ja tallina. Ilmeisesti sinne kerättiin talteen suomalaisten taakseen jättämiä tavaroita myöhempää käyttöä varten?
Laatassa lukee: "Venäjän ortodoksinen kirkko. Moskovan patriarkaatti  Pietarin metropolia.
Jumalansynnyttäjän syntymän temppeli v. 1847

Jatkosodan alkuvaiheessa suomalaiset valtasivat takaisin Käkisalmen, mutta saapuessaan paikalle he löysivät vain savuavat rauniot. Venäläiset olivat polttaneet kaupungin perääntyessään, mutta kaikki ei sentään tuhoutunut tulipalossa. Pienillä korjauksilla suomalaiset korjasivat jatkosodan aikana Neitsyt Marian syntymälle pyhitetyn kirkon, mutta se jouduttiin luovuttamaan uudelleen 1944. Osa kirkon tavaroista tuotiin kuitenkin turvaan.
Laatassa lukee: "Moskovan patriarkaatti. Viipurin ja Käkisalmen hiippakunta.. JUMALAN SYNNYTTÄJÄN SYNTYMÄN TUOMIOKIRKKO. Tuomiokirkko pystytetty v. 1847"

Sotien jälkeen kirkko jätettiin heitteille, eikä siitä huolehdittu. Se ränsistyikin pahasti, mutta Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen ortodoksisuuden lisätessä kannatusta Venäjällä, se on jälleen kunnostettu uuteen loistoon Konevitsan luostarin alaisuudessa. Valitettavasti vierailupäivänämme kirkko oli suljettu.

perjantai 19. toukokuuta 2017

Käkisalmi / Vapaussodan sankaripatsas

Melkoista menoa on ollut tällä viikolla työrintamalla. Oppilaat ovat päässeet tutustumaan Lappeenrannan linnoitukseen ja kolme kertaa olen vienyt oppilasryhmän etsimään aarteita maan alta metallinilmaisimia apuna käyttäen. Se onkin ollut tämän viikon parasta antia, kun olen nähnyt sen suunnattoman innostuksen. Saattaa lähiviikkoina kauppa käydä metallinpaljastinkaupoissa... Itsekin olen asiasta aika innoissani ja aionkin kesäaikana tutkia maatilamme pellot, josko minäkin löytäisin raha-aarteen, kuten Sulkavasta löydettiin tällä viikolla! Olisihan se saakelin upeaa! Vaan takaisin maan pinnalle ja Käkisalmen vanhalle hautuumaalle.
Kuvan omistaa Museovirasto - Musketti : MLA-viite
Ilmari, Wirkkala. Arkkitehti Ilmari Virkkalan Suunnittelema Käkisalmen Vuoden 1918 Sankaripatsas.
Yläpuolella on laillinen kuva, minkä kopioin Finna.fi sivustolta. Toivottavasti viite meni oikein ja museoihmiset voivat olla tyytyväisiä. Minä ainakin olen, koska nyt voin käyttää melkoista määrää vanhoja valokuvia täällä blogissani. Itse asiassa mistään muualta en niitä kaiketi löytäisikään... Kuvan kohteena on arkkitehti Ilmari Wirkkalan suunnittelema ja toteuttama vapaussodan 1918 sankaripatsas Käkisalmen vanhalta luterilaiselta hautausmaalta. Paljastushetkellään vuonna 1921 muistomerkki erottui selkeästi ympäristöstään.
Ilmari Wirkkalan sankaripatsas vuodelta 1921. Talvisodan muistolaatta näkyy jalustan alalaidassa

Sankari on menettänyt päänsä

Sammalta on kertynyt jo jonkin verran

Näin ei ole enää tällä hetkellä ja muistomerkki on kokenut kovia aikoja. Sen ympärillä on nykyisin venäläisiä hautoja ja patsaan sankarin pääkin on kadonnut jonnekin aikojen kuluessa. Ainakin SA-kuvista löytyy elokuun lopulta vuonna 1941 otettu kuva, missä pää on vielä paikallaan. Lieneekö syynä paikallinen vandaali vai kenties liki sadan vuoden ikä, minkä seurauksena pää on kadonnut sankarin harteilta? Löysin myös tiedon, että muistomerkki olisi löytynyt kaadettuna nykyiseltä paikaltaan 1980- ja 1990-lukujen taitteessa. Ilmeisesti se pystytettiin uudelleen Käkisäätiön toimesta?
Teksti alkaa olla vaikeasti luettavissa



Tästä ehkä saa vähän tolkkua

Tällä hetkellä patsaan kaiverruksetkin ovat melkoisesti haalistuneet ja niistä oli melkoisen hankala saada selvää edes paikan päällä. Vanhasta kuvasta nekin selvinnevät paremmin... Muistomerkkiin on vielä vuonna 1998 lisätty Kauko Kokon talvisodan sankarivainajien muistolaatta, mutta sen näköjään unohdin kuvata. Pienihän se olikin jalustan alalaidassa....pahoittelut siitä kuitenkin.

torstai 18. toukokuuta 2017

Käkisalmi / Mannerheim-linjan panssarieste

Kävin maanantaina oppilasryhmän kanssa Lappeenrannan linnoituksessa kiertokävelyllä oppaan matkassa. Tarkoitus oli tarjota oppilaille kiinnostava kokemus perehtyä oman kotikaupunkinsa menneisyyteen, mutta mönkäänhän tuo meni. Opas oli toki omalla tavallaan tietoinen asioista, mutta jotenkin itseäni alkoi ärsyttämään jotkut virheet opastuksessa. Lisäksi oppilaatkin vaistosivat ärtyisyyteni ja miettivät mielessään, että mikä nyt mättää? Heissä ei ollut osaa eikä arpaa, mutta tästä lähtien toteutan nämä Lappeenrannan menneisyyteen liittyvät jutut oman ammattitaitoni avulla. Uskon osaavani hoitaa tuon homman paremmin ja olen niin muutamia kertoja tehnytkin aiemmin. Nyt vaan ajattelin selvitä helpommalla....
Assistentti Pirhonen kuvasi omalla reissullaan panssariesteet

Vaan nyt loikataan Lappeenrannan linnoituksen valleilta Käkisalmeen linnan parkkipaikan viereen, mistä löytyy ainakin itselleni mielenkiintoinen kohde. Olen vieraillut lukuisilla Salpalinjaan liittyvillä kohteilla viime vuosina ja törmännyt lukuisia kertoja erilaisiin panssareiden pysäyttämiseen tarkoitettuihin estekiviin. Niiden edeltäjiin sen sijaan törmäsin ensimmäisen kerran Käkisalmessa ja kylläpä olivat kivenlohkateet vaatimattomia! Kivistä koottu rivistö sisälsi myös yhden kivisen muistolaatan, minkä venäjänkielinen teksti kertoi seuraavaa.
Omalla reissullani kuitenkin kuvasin muistolaatan

"Mannerheimlinjan panssariesteitä Burnaja-joen (Taipaleenjoen) alueelta. Suomen armeijan teknisiä esteitä vv. 1920-1940" Ilmeisesti tuohon aikaan panssarivaunut olivat pienempiä kuin 1940-luvulla, koska kivet näyttävät melkoisen vaatimattomilta. Muistolaatan kiinnitysvuosi ei ole tiedossani, mutta onko tuolla suurempaa merkitystäkään.

Joku ehkä saattaa ihmetellä tämän muistomerkin sijaintia, mutta 50 metrin päässä on kaksi helkatin suurta venäläistä tankkia komistuksena, joten ehkä ne liittyvät toisiinsa? Tankit olen esitellyt jo aiemmin...

keskiviikko 17. toukokuuta 2017

Käkisalmi / Rurikin kivi

Kylläpä vetää mielen hilpeäksi, kun kesäloma alkaa lähestyä. Itse asiassa siihen on aikaa enää 13 työpäivän verran! Onkin jotenkin ollut melkoisen rankka lukuvuosi lukuisine säätöineen ja tempoilevine muutoksineen. On ollut jotenkin töissä kuin kotosallakin melkoisen vaihteleva vuosi. Mitähän kaikkea tässä kerkeää vielä tapahtua ennen kuin vuosi on ohitse? 

Itselleni asetin tavoitteeksi, että tämä olisi vuosi, jolloin stressaisin vähemmän ja eläisin elämääni leppoistaen. Katin kontit, koska kaikki siihen liittyvä on mennyt mönkään. Tuntuu, että ahdistusta on ollut enemmän kuin vuosiin ja olen huomannut kevään aikana miettiväni suurta muutosta elämääni useammin kuin kerran. Mitään muutosta en ole vielä saanut alkuun, mutta tiedän sen hetken koittavan, kun teen isoja muutoksia.... Ilmeisesti ne liittyvät työnteon muuttamista perinteisestä palkkatyöstä yrittäjyyteen, mutta mille alalle ja mikä olisi roolini siinä, ne ovat vielä täysin auki. 
Rurikin kivi oikealla linnan edustalla

Tällä hetkellä olen jo niin vanha, ettei minua kaiketi ikärasismin takia kukaan enää palkkaa perinteiseen työhön, joten jotain omaa bisnestä sen pitää olla. Sen eteen olisin valmis uhraamaan seuraavat kymmenestä viiteentoista vuotta vaikka vuorokauden ympäri, kunhan työ olisi itselleni mielekästä. Enää  en halua uhrata aikaani istumalla turhissa palavereissa ja tekemässä näpertelytyötä, kun tiedän sisimmässäni pystyväni parempaankin. En halua enää haaskata aikaa ja kykyjäni tuottamattomaan työhön. Kenties olen vain syntynyt liian myöhään tähän maailmaan, eikä enää ole mitään uutta löydettävää kaltaiselleni seikkailijalle?
Muistomerkin miljöö on melkoisen komia

Samankaltanen seikkailija on saanut oman muistomerkin Käkisalmen linnan puistoon viime vuosina. Sen sanoma sopii kaiketi hyvin Putinin Venäjän uhoilevaan politiikkaan. Tuskin muistomerkissä kerrottu tapahtuma on koskaan tapahtunut, mutta mistäs minä tiedän? Siihen on kuitenkin kirjoitettu vanhalla kirkkoslaavilla, minkä kääntämiseen tarvittiin venäläistä asiantuntijaa, seuraava teksti: "Vuonna 879 Rurik kuoli sodassa Korelassa ja haudattiin kaupunkiin". Onko tarina tosi vai ei, siihen ei kaltaiseni virkaheitto filosofian maisteri ota kantaa!
Lähikuva muistomerkistä

Ehkä tällä pyritään vahvistamaan venäläisten oikeutta omistaa Käkisalmen kaupunki tai sitten se on pystytetty jostain muusta syystä. Ainakin asiaa on pyritty pönkittämään lähdeviitteellä, joka löytyy kiven alaosasta. Se kertoo seuraavaa: Slaavikansan historia ja Novgorodin ???-kronikan mukaan. Muistomerkki on pystytetty vuonna 2004. 

Riippumatta totuudesta, kunpa olisin Rurik, joka voisi etsiä, löytää, valloittaa ja hallita uusia alueita sekä maita....päätän näihin tunnelmiin tällä kertaa....

tiistai 16. toukokuuta 2017

Käkisalmi / Käkisalmen linnan museo

Käkisalmi oli aikoinaan luovutetun Karjalan kolmanneksi suurin kaupunki, jonka syntymisestä on monta tarinaa. Valitettavasti faktatieto on vähissä. Ilmeisesti tarina veneellä Vuoksea kulkevasta karjalaisjoukosta ja sen kuulemasta käen kukunnasta on yhtä hyvä kuin mikä tahansa muukin. Joukko näet päätti perustaa kaupungin siihen kohtaan missä käki kukkuisi. Lopulta nykyisen Käkisalmen kohdalla ääni kuului ja paikka sai nimensä. Hieno tarina, vaikkakaan ei liene totta...
Ehkä käki kukkui näillä tienoilla?

Varmaa on kuitenkin se, että Käkisalmi on vanha kaupunki ja ylpeä tarinasta, koska linnan sisäpihalla toimiva Käkisalmen kaupungin museon opaskin sitä meille kertoi. Kielitaidottomuus puolin ja toisin oli esteenä, joten päätimme kierrellä itseksemme ilman opasta tällä kertaa. Toki suomenkielisiä kylttejä löytyi joistain vitriineistä avuksemme. Pientä ylpeyttä tunsin kun kotikaupunkini Lappeenrannan linnoituskin oli saanut oman plakaatin museossa....
Museo toimii linnan sisäpihalta löytyvästä valkoisesta talosta

Tämä linnan sisäpihalla sijaitsevassa valkoisessa rakennuksessa toimiva museo vaikutti ajanmukaiselta. Tilat olivat tyylikkäät ja Käkisalmen suomalainen menneisyyskin hyvin edustettuna. Näin täällä jopa elämäni ensimmäisen kerran yhden upeimmista suomalaisista keksinnöistä - Molotovin cocktailin. Muutenhan niitä näkee vain television uutislähetyksissä, jotka kertovat Lähi-idästä. 
Molotovin cocktail, joka jäi aikoinaan heittämättä tankkia kohti

Museosta on oikeastaan melko vaikea kirjoitella sen kummemmin, mutta ehdottomasti suosittelen tätäkin paikkaa, jos liikutte nurkilla! Pääsymaksu on halpa ja esineistöä melkoisesti nähtävänä. Jos et pääse paikan päälle, niin voit katsella alla olevat kuvat... 
Linnan sotaisa menneisyys paljastui 

Lasivitriinejä

Maan alta löytynyttä menneisyyttä

Miekan kappaleita

Tämä jäi vähän mysteeriksi....laivan osia?

Nämä olivat ainakin laivan osia

Ritariaikaa

Yksi haarniska kuuluu kokoelmiin

Suomalaista aikaa


Huomaa nurkassa oleva kyltti....Lappeenranta!

Willilady kulki omia reittejään

Asemakaava

Liekö vanhan rautatieaseman kyltti

Karjalaisuus esillä

mennyttä aikaa

Tavarat ovat hyvin esillä

Historiaa Käkisalmesta


Kaupungista löytynyttä esineistöä

vanhoja valokuvia

Tikkuaskin kannet kertovat myös ajoista entisistä

valokuva Käkisalmesta taisteluiden tauottua

Pietari Suuren nurkkaus

maanantai 15. toukokuuta 2017

Käkisalmi / Käkisalmen linna

Nyt kun kaikki odottavat kovasti kesän alkamista, niin tyrkkään seuraavaksi pois kesällä 2015 saakelinmoisessa helteessä ottamani valokuvat Käkisalmesta. Joitain kaupungin kohteita olenkin jo esitellyt, mutta tärkeimmät ovat jostain syystä hautautuneet arkistojen kätköihin. Nyt on sitten niiden vuoro, koska yritän näitä vanhimpia kohteita poistella lähikuukausina. Mennäänpä siis piipahtamaan menetetyn Karjalan kolmanneksi suurimpaan kaupunkiin Käkisalmeen.
Parkkipaikalta on lyhyt kävelyreissu linnaan

Tästä ostetaan piletit ja mennään sisään

Koska näillä reissuilla olemme törmänneet mitä ystävällisimpään palveluun, niin tällä kertaa jouduimme vastapalveluksena töihin. Linnan opas näet pyysi Williladya kirjoittamaan suomenkielisen esittelyn linnasta suomalaisille turisteille, joita oli kuulemma kesällä 2015 liikkeellä enemmän kuin vuosiin. Jos oikein ymmärsin, niin opas uskoi vahvasti suomalaisten innostuvan lähivuosina Karjalan historiallisista kohteista. Ilmeisesti uskoa ei kannata heittää pois, koska ainakin oppaan suomenkielinen tiivistelmä linnasta on kohdallaan! Palkkiona saimme ilmaisen sisäänpääsyn linnan museoon, joten kyllä kannatti.
Yleisvaikutelmalta linna on upea

Opaskyltti on suomenkielelläkin...

Sisäänkäynti paljastaa muurien paksuuden

Me jätimme oman puumerkkimme Käkisalmen linnaan, mutta niin ovat jättäneet monet muutkin. Itse asiassa ei ole täyttä varmuutta kuka linnan rakensi ensimmäisenä, oliko se ruotsalaisten tekemä vai karjalaisten? Kirjallisia lähteitä löytyy vasta 1200-luvun loppupuolelta, mutta arkeologien tonkiessa maata, vanhimmat löytyneet esineet ovat paljastuneet reilusti vanhemmiksi. Osa niistä on ajoitettu jopa 700- ja 800-luvuille. Tällöin saarta ei ollut kylläkään vielä linnoitettu.
Linnan piha-alue on siisti

Linnan ympärysmuureja

Yksi torneista on vielä pystyssä

Ensimmäinen varma asia linnabn historiasta on sen siirtyminen ruotsalaisilta novgorodilaisille vuonna 1294. Tämän jälkeen alkuperäinen linna tuhottiin ja rakennettiin nykyiselle paikalleen. Lyhyitä jaksoja lukuunottamatta linna pysyi venäläisten hallussa 1580 saakka, jolloin Pontus de la Gardie valloitti sen. Seuraavat 15 vuotta linna pysyi ruotsalaisten hallussa ja koki melkoisen muodosnmuutoksen, koska sen kivimuureja rakennetiin vahvemmiksi ja lisäksi siihen nousi myös torneja. Kaikki työ meni kuitenkin hukkaan, koska Täyssinän rauhansopimuksessa linna piti luovuttaa venäläisille. Tilanne ei kuitenkaan jäänyt pysyväksi, koska jo 1611 Jaakko de la Gardie valloitti linnan takaisin ruotsalaisille.
Linnan muurin holvit ovat komiar

Linnoissa pitää olla myös tykkejä

On siinä ollut muuraamista

Suuren pohjan sodan aikana 1700-luvun alkuvuosina omistus muuttui taas. Pietari Suuri antoi käskyn valloittaa Ruotsilta Pietarin turvaksi Viipurin- ja Käkisalmen linnat. Näin tapahtuikin ja linnat saatiin kaiken lisäksi melkoisen hyväkuntoisina uusien omistajien haltuun. Jatkossa Ruotsin heikkeneminen johti rajan siirtymiseen kohti länttä ja samalla Käkisalmen linna menetti merkityksensä maiden rajan turvaajana. Venäläistä sotaväkeä linnassa oli 1800-luvun puoliväliin saakka, mutta vuonna 1850 Suomen valtion haltuun. 
Linna on veden ympäröimä

Alueeseen on panostettu

Käyttööä linnalle ei löytynyt pitkään aikaan meidänkään toimesta, vaan linna seisoi vuosikymmenet tyhjillään. Lopulta linna päätettiin kunnostaa muinaismuistoksi vuonna 1887. Itse linnasta muodostettiin vuodesta 1889 alkaen tilat mielisairaalan käyttöön ja 1894 linnan torniin perustettiin kansatieteellinen museo, mikä jatkoi toimintaansa talvisotaan asti, jolloin omistajuus taas vaihtui. 
Joka paikkaan ei päässyt

Tornin alaosassa oli mukava vilvoitella

Willilady tutkii tietoja linnan tyrmästä

Kolikkoja näytti olevan pohjalla, ei vankeja

Kolkko paikka

Tornin alaosa

Käkisalmen linnan kohtalot venäläisten hallinnon alla on minulle mysteeri, mutta tällä hetkellä linna on ainakin hyvässä kunnossa, koska se on selkeästi kunnostettu hyvin. Suosittelen siis paikka tutustuttavaksi ja käykää tutustumassa myös alueella toimivaan museoon.
Linnan museo on tässä valkoisessa rakennuksessa....seuraava juttu tulee sen sisätiloista