tiistai 6. joulukuuta 2016

Siestarjoki / Ruostekanava

Terijoki - Siestarjoki valtatien varresta katsottuna Ruostejoki on leveä ja sininen

Tänään itsenäinen Suomi viettää syntymäpäiväänsä ja enää yksi vuosi erottaa sen 100 vuoden itsenäisestä taipaleesta. Willimieskin päättää heittäytyä tänään tunteelliselle tuulelle, vaikka isot kemut ovatkin vasta tulossa. Kaikesta huolimatta tänään on syytä esitellä eräs Suomen itsenäisyyden ajan merkittävimmistä kohteista, nimittäin Ruostekanava. Nimi ei takuulla kerro monellekaan suomalaiselle tuon taivaallista, mutta kyseessä on Siestarjoella sijaitseva lyhyt joen pätkä, joka toimi Suomen ja Neuvostoliiton välisenä rajana aina talvisodan alkuun asti. Useasti on Ruostekanavasta kirjoitettu, että se olisi käsin kaivettu, mutta se ei pidä paikkaansa.
Matkan varrella selviää, mistä vanha Suomen ja Neuvosto-Venäjän rajajoki on saanut nimensä

Usein me suomalaiset tarinoimme rajan kulkeneen Rajajokea pitkin, mikä onkin ihan totta, mutta vain osittain. Raja asettui Tarton rauhassa tällä alueella niin, että Siestarjoki jäi Neuvostoliitolle ja korvaukseksi siitä Suomi sai Petsamon. Rajajoki laski Siestarjoen Roslivojärven kautta Suomenlahteen, joten rajalinja piti tehdä "omin käsin" Siestarjoen pohjoispuolelle. Rajalinjaksi tulikin vanha Rajajoen lasku-uoma, mikä oli ollut käytöstä poistettuna patoamisen takia aina 1800-luvun alkupuolelta asti, jolloin Systerbäckin kivääritehdas tarvitsi lisää vesivoimaa käyttöönsä. Vähäisen virtauksen ja vesimäärän takia joki muuttui väriltään ruskeaksi, mistä nimitys Ruostekanava. 
Lopulta Ruostekanava levenee jälleen

Viime suvena Willimies kurvasi omalla autollaan tämän noin kymmenen kilometrin mittaisen kanavan laitoja Siestarjoen maantieltä aina Suomenlahdelle saakka ja matkalla kiroilin huonokuntoista tietä. Matka tosin oli näkemisen arvoinen, vaikkakin Chryslerini oli vaarassa jumiutua lentohiekkaan monet kerrat. Kyllä kannaksen maasto osaakin olla pehmeää paikka paikoin. Silti pääsimme Williladyn kanssa perille ja kuvasimme matkareittiä monin paikoin.
Suomenlahdelle saavuttaessa joki on pengerretty

Muutaman kilometrin mittainen Ruostekanava alkaa Terijoki-Siestarjoki valtatien varresta ja kulkee milloin kapeana ja milloin leveämpää Suomenlahteen. Muutama siltakin ylittää joen, mutta rakennuksia löytyy vasta Suomenlahden upeilta hiekkarannoilta. Joen on aikoinaan ylittänyt silta, minkä eri puolilla olivat kummankin maan tullipisteet passintarkastuksineen, mutta niistä en nähnyt jälkeäkään. Sen sijaan vilkas hotellitoiminta on alkamassa meren rannassa, minne rakennettiin kesällä 2016 uutta hotellia entiselle Suomen puoleiselle rannalle.
Rannat on kertakaikkiaan upeat. Kuvattu "rajalta" Suomeen päin

Aivan rannan tuntumassa voi käydä vielä fiilistelemässä vanhoja aikoja, milloin raja kulki Ruostekanavaa pitkin. Itsekin ylitin sillan "Suomesta" Venäjälle, mutta Willilady ei suostunut ottamaan kyseisestä historiallisesta hetkestä valokuvaa, koska taustalle olisi jäänyt nudistiranta, missä oli populaa kuin SaiPan pelissä. Itse toki muistin pitää shortseistani kiinni... 
Sankarimatkailija rajasillalla......nudistiranta 10 metriä selän takana!
Entinen valtioiden välinen raja päättyi Suomenlahteen. Lienevätkö tehneet bisnestä heittämällä joen yli tavaraa?

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille lukijoille!

sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Kotka / MS Vegan jääpotkuri

Nyt saa luvan riittää Kouvolan kohteet. On siis aika siirtyä toiselle paikkakunnalle ja jostain kumman syystä valitsin Kotkan! Valintaan ei ole mitään sen kummempaa syytä, mutta joskushan ne on nämäkin esiteltävä, joten heitetäänpä nyt joulukuun aikana jokunen kotkalainen kohde esittelyyn. Tarkoitukseni on siis esitellä paikkoja yhdestä Suomen suurimmista kaupungeista ja aion aloittaa melkoisen simppeleistä kohteista, jotka nyt vaan on jossain vaiheessa kuitenkin julkaista. Alkuvaiheessa on siis turha odotella mitään kovin kummoisia kohteita, vaan laiskuuttani esittelen kaikki helpot tapaukset ensin....
MS Vegan potkuri

Tällainen helppo kohde löytyy Kotkan ammattikorkeakoulun, entisen teknillisen oppilaitoksen pihamaalta, minne Suomen höyrylaiva osakeyhtiö on lahjoittanut MS Vegan vanhan jääpotkurin vuodelta 1955. Kyseinen muistomerkki on paljastettu teknillisen oppilaitoksen pihamaalla 23.3.1973, jolloin kyseinen oppilaitos täytti 75 vuotta. 
Muistolaatta potkurin juurelta teknisine tietoineen

Se on ainakin itselleni epäselvää, että sisältyikö lahjoitukseen jotain erikoisia syitä vai oliko kyseessä hyvää tarkoittava teko teknilliselle oppilaitokselle. Mistään juhlallisuuksista en myöskään löytänyt mitään tietoa.... joten jälleen lukijoilla on mahdollisuus kommentoida asiaa.

perjantai 2. joulukuuta 2016

Kouvola / Suomenhevonen 100 vuotta - Eri-Aaroni

Viime päivinä Willimiehen mielenrauhaa ovat rassanneet puhelinmyyjät ja sähköpostiini tulvineet markkinointikirjeet. Oma vikanihan se oli, kun menin osallistumaan yhteen nettikilpailuun, kilpailutin sähkösopimuksen ja vakuutukset. Näiden toimenpiteiden ansiosta säästin melkoisesti rahaa, mutta hankaloitin omaa arkielämääni. Niinpä päätin alkaa vastustamaan roskaposteja ja muita jonninjoutavia viestejä. Lisäksi päätin samaan syssyyn helpottaa elämääni verkossa muillakin tavoin. Olen muuttamassa kaikkiin nettisivustoihin uudet salasanat, joiden avulla minun on helpompi pärjätä nettimaailmassa. Työtähän tämä teettää, mutta jos sen jälkeen elämä olisi edes vähän helpompaa? Vaan, nyt asiaan!
Suomenhevonen 100-vuotta

Nyt saa riittää myöskin sotamuistomerkit, joista en enää loppuvaiheessa keksinyt mitään sanottavaa. On siis aika julkaista viimeinen kohde Kouvolasta ja siirtyä johonkin toiseen pitäjään sekä esitellä sen kohteet, mitkä olen kuvannut jossain vaiheessa. Muutenkin pientä kisaväsymystä tämän blogin päivittämiseen alkaa olla, joten aion joulukuussa vetää vähän henkeä ja julkaista melkoisen harvakseltaan näitä kohteita. Mitään aikataulua en aio suunnitella vaan etenen pelkän fiiliksen mukaan. Voi olla että stoori ilmestyy joka päivä tai sitten ei. Katsotaan, koska saan kerättyä itseni taas iskuun!
Ylväs hevospatsas Kouvolan raviradalla

Ennen laiskistumista on kuitenkin vuorossa vielä yksi kohde Kouvolasta keskeltä ravirataa. Tämä ei olekaan mikään ihan mikä tahansa kohde, vaan täysikokoinen hevonen. Tosin tämän veistoksen malli ei enää kirmaa pitkin Kouvolan ravirataa, vaan on nyt pääkatsomon edessä kaikkien nähtävänä. 
Luonnollisen kokoinen Eri-Aaroni

Tämä hevosveistos on luonnollisen kokoinen kuvaus takavuosien ravikuninkaasta Eri-Aaronista. Tämä tuleva raviratojen kuningas syntyi 1932 Seinäjoella. Nuoruusvuosina Eri-Aaroni oli useasti kauppatavaraa ja sen tie veikin Seinäjoelta Turkuun ja Ahvenanmaalle. Matkat eivät päättyneet tähän, vaan pienen välivaiheen jälkeen se löysi uuden kodin Fritz Buttenhoffin kartanosta Viipurissa.  
Eri-Aaroni

Viipurissa Eri-Aaronin urasta otti vastatakseen Arvi Räikkönen ja jo vuonna 1939 hevonen rikkoi tähtijuoksija-ajan alittaen siis kolme minuuttia kahden kilometrin matkalla. Samana vuonna se vielä paransi aikaansa, mutta talvisota keskeytti kilpailutoiminnan ja Eri-Aaroni joutui muiden evakoiden tavoin evakkomatkalle Viipurista. Se ei kuitenkaan menoa haitannut, koska se juoksi välirauhan aikana uuden Suomen ennätyksen, mikä säilyi rikkomattomana lähes kymmenen vuotta. Merkittävimpänä saavutuksena on kuitenkin vuonna 1943 järjestettyjen kuninkuusravien voitto.

Koska kyseessä on Suomen hevoselle pystytetty veistos, niin Eri-Aaronin ravikuninkuus on vain pieni osa patsaan merkitystä. Ehkä merkittävimmän uransa Eri-Aaroni teki vasta juoksu-uransa jälkeen, koska se myytiin sodan jälkeen vuonna 1946 ennätyssummalla Laihialle siitostöihin. Tällä uralla hevonen kunnostautuikin, koska 1990-luvulla yli 90% Suomen hevosista polveutui siitä. On siinä Eri-Aaronilla riittänyt työsarkaa!
Komea laatta jalustassa

Rankka työ ja korkea ikä vaativat veronsa ja lopulta 1.9.1953 Eri-Aaroni kuoli ähkyyn sekä kaviokuumeeseen. Suomen hevosen laji oli kuitenkin turvattu ja niinpä se saattoi turvallisin mielin jättää maalliset hevoshaat. Muutaman vuosikymmenen hiljaiselon jälkeen alkoi Suomenhevosen 100-vuotisjuhlat vuonna 2007 ja sen kunniaksi päätettiin Eri-Aaroni ikuistaa veistokseen suvun merkittävimpänä jäsenenä. 

Osana Suomenhevosen juhlavuotta päätti Valkealan hevosystäväin seura ry toteuttaa patsashankkeen. Hankkeen rahoitus ja toteutus oli seuran vastuulla. Rahaa kerättiin myymällä pienoispatsaita ja ilmeisesti niitä meni riittävästi kaupaksi, jotta kuvanveistäjä Herman Joutsen pääsi aloittamaan työnsä, minkä lopputulosta voimme ihailla Kouvolan raviradalla.

keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Kouvola / JR25 / I / KKK / KRH

Willimiehellä on nyt muutama bisnesidea mielessä, jotka kenties lähiaikoina muuttuvat ideoista toiminnaksi. Jos kaikki menisi suunnitelmieni mukaisesti, mitä ei usko kukaan, niin kenties joskus idea muuttuisi sivuhommista ihan päätoimiseksi työksi. Matkalla on toki monta muttaa ja mutkiakin pitää oikoa vielä jokunen, joten kerron ajatuksestani kenties joskus myöhemmin tai sitten en ilkiä paljastaa ideaani koskaan! Blogin ylläpitämiseen se ei kuitenkaan vaikuta mitenkään. Projekti jatkuu kuten olen ilmoittanut aiemminkin...
Muistomerkki

Vaan asiaan, jota onkin tällä kertaa poikkeuksellisen vähän! Tämä on jatkoa edelliseen postaukseeni. Kouvolassa perustettiin jatkosotaan JR25 ja tällä paikalla Selänpään koulun pihalla kasattiin 18.6.1941 rykmentin konekiväärikompania ja kranaatinheitinjoukkue. 
Selänpään koulun pihamaa

Muuta en kohteesta osaa sanoa, joten tämä saattaa olla lyhyin postaukseni ikinä. Toivottavasti jatkossa minulla on enemmän sanottavaa esittelemistäni kohteista. Kenties te lukijat voitte auttaa tässäkin minua?
Sade sotki vähän laatan tekstiä

maanantai 28. marraskuuta 2016

Kouvola / JR25 I pataljoonan 1. ja 2. komppanian muistolaatta

Melkoinen myrsky raivoaa täällä Lappeenrannassa ja lunta tuiskuaa vaaka-asennossa peittäen tienoon valkoiseen vaippaan. Toivottavasti tällä kertaa pysyvästi, jotta pääsisimme eroon synkästä ja pimeästä syksystä. Tulisi edes vähän valoa ankeaan pimeyteen.

Toki viime viikkoina on maailmalta levinnyt tietooni monia hyviä uutisia, jotka ovat piristäneet oloani. Suomesta on kenties tulossa maailman ensimmäinen maa joka luopuu kivihiilestä, Adidas alkoi valmistaa lenkkitossuja merestä nostetusta muovista, jakamistalous leviää maailmalla ja huonoon muistiinikin lienee kohta tarjolla apua. Kaikki positiivisia uutisia maailmalta, mutta mahtuuhan joukkoon myös lukuisia huonojakin uutisia. Yritän unohtaa ne näin ennen työviikon alkua ja pysyä positiivisella fiiliksellä.
Valkealan nuorisoseurantalo

Paljoa lisää positiivisuutta ei toki tarjoa tämän päiväinen kohdekaan, koska en tiedä kohteesta sen enempää. Kyseessähän on vain yksi Valkealan nuorisoseurantalon seinään kiinnitetty muistolaatta. Vastaaviahan olen kaiketi esitellyt jokusen aiemminkin? 
Muistolaatta kertoo kahden komppanian sotaanlähdöstä

Ymmärrän, että muistolaatalla on monille merkitystä ja niin pitää ollakin. Täältä marssille lähteneet joukot JR25 I pataljoonan 1. ja 2. komppaniat menettivät sotaretkellä melkoisesti miehiä kaatuneina ja haavoittuneina. Tässä asiassa ei liene syytä laskea leikkiä? Monille tämä kokoontumispaikka oli viimeinen kerta, kun he näkivät kotiseutunsa Valkealan.

Muistolaatan tekijöistä ja paljastusajankohdasta minulla ei ole mitään tietoa, mutta eiköhän tuosta joku jossain vaiheessa informoi. Se on ainakin näin nykyaikana hienoa, että tieto liikkuu...

lauantai 26. marraskuuta 2016

Virolahti / Irwin Goodmanin kuolinpaikka

Hampparin matka päättyi tänne

Valitettavan usein joudun blogissani esittelemään muistomerkkejä ja paikkoja, joissa kuolema on vieraillut. Joissakin esittelemissäni kohteissa, kuten sankarihautausmailla on jopa satoja vainajia muistomerkin alla, mutta tämän kertaisessa kohteessamme ei ole vainajaa ollenkaan. Silti paikka on murheellinen Willimiehen mielestä, koska suuri nuoruusvuosien idolini Irwin Goodman menehtyi täällä Virolahdella sijaitsevalla levähdyspaikalla.
                         Kautta aikojen ensimmäinen Willimiehen kuvaama video

Omassa nuoruudessani on muutama kiinnekohta Irwiniin. Hänen musiikkinsa ja etenkin reippaat sanoituksensa soivat nuoruudessani useasti niin radiosta kuin Kaukaan Toripirtin jukeboxissakin, missä hän hallitsi soittolistoja mielin määrin. Oikeastaan minulla ei ollut pienintäkään mahdollisuutta olla tutustumatta hänen laajaan tuotantoonsa. Lisäksi istuin kerran hänen keikkabussissaan Luumäen Risulahden tanssilavan parkkipaikalla ja haastelimme mukavia joukolla. Kostealtahan tuo meno vaikutti tuolloin, mutta voinpahan hyvillä mielin sanoa sen olleen yksi mieleenpainuvimmista hetkistä nuoruusvuosissani. 
Paikka on aivan valtatien varrella

Myöskin Irwinin viimeiseksi jääneellä keikalla minun piti olla paikalla, mutta tuolloin something came up....jäi siis kokematta, kuten muillakin paikalle raahautuneilla. Syytä en jaksa muistaa, miksi en päässyt paikalle, mutta mitäpä sillä on väliä! Irwin sen sijaan oli saapunut Viipuriin jo aiemmin, mutta sai sairaskohtauksen hotellihuoneessa ja häntä lähdettiin kiireen vilkkaa tuomaan autokyydillä Suomeen. Tuohon aikaan rajamuodollisuudet olivat toista luokkaa kuin nykyisin, eikä rajan ylittäminen ollut nopeaa. Se koitui myös Irwinin kohtaloksi tammikuussa 1991.

Urpo Illikaisen ajamassa autossa Irwin makasi takapenkillä, eikä meinannut saada henkeä. Vaalimaan tullialueella Illikainen valitsi vielä väärän jonon ja joutui aloittamaan jonottamisen uudelleen toisen jonon hänniltä. Tähän tärväytyi arvokasta aikaa.... ja lisäksi kielitaidon puute teki omat tepposensa. Venäjän tullimiehet pitivät Irwiniä pelkkänä vodkaturistina, joka ei kaivannut mitään etuoikeuksia tullijonossa. Pyynnöt päästä rajan yli Suomeen sairaalaan kaikuivat kuuroille korville. Tämän jälkjeen vielä autossa mukana ollut Tapio Honkanen hermostui ja tarttui tullimiestä olkapäästä. Se viivästytti matkalaisia lisää, koska edessä oli perusteellinen ruumiintarkastus.
Laulajasankaria ei ole unohdettu vieläkään (heinäkuu 2016)

Parin tunnin kuluttua episodien jälkeen matka jatkui kohti Suomea ja edessä oli vielä melkoisesti matkaa Haminan sairaalaan. Tälle matkalle laulajamestari uupui. Hänen vaiherikas elämäntaipaleensa päättyi 47-vuotiaana Virolahtelaiselle levähdyspaikalle. 
Irwin Goodman 14.9.1943 - 14.1.1991

Viimeiset sanat hänen suustaan olivat: "kaasu pohjaan, happi loppuu". Ne sopivatkin hyvin hänen viimeisiksi sanoikseen, koska niin hän oli elänyt koko elämänsä. 

Jatkossa tarkoitukseni on kuvailla mahdollisimman paljon videopätkiä vierailemissani kohteissa, mutta niiden aika koittaa vasta lumien sulettua eli niitä joutuu vielä odottamaan... ehkä ne toisivat pikantin lisäsäväyksen valokuvien lisäksi. Toki taitaa noita videoitakin olla jokunen vielä jäljellä!

perjantai 25. marraskuuta 2016

Kouvola / Sotien muistotammi ja -merkki

Joskus tuntuu, että veteraanijärjestöillä on liikaa rahaa käytössään. Ainakin tämän päiväinen kohde viestii hivenen siitä, että on nyt vaan päätetty istuttaa tammi Kuusankoskitalon pihamaalle ja kiinnittää tapahtuman muistoksi komea muistolaatta kiven kylkeen. En minä vastusta ollenkaan tällaisia huomionosoituksia, mutta jotenkin kun itse kierrän näitä kohteita jatkuvasti, niin väkisinkin mieleeni tulee, että muistomerkkien merkitys kokee inflaation.
Muistomerkki ja upea tammi taustalla

Hienoa, että paikalliset kuusankoskelaiset veteraanijärjestöt ovat oman puunsa istuttaneet ja onhan se komea katsellakin. Silti toivoisin välillä, että mietittäisiin olisiko rahalle parempaakin käyttöä vaikkapa vähävaraisten sotaveteraanien auttamiseen tai johonkin muuhun vastaavaan tekoon. 
Tapahtuman kunniaksi kiveen kiinnitetty laatta

Itse arvostan kaikkien veteraanien sotavuosina ja niiden jälkeenkin suorittamia tekoja ja ponnistuksia, mutta jotenkin näitä on vaan liikaa! Silti tämä 14.10.1986 paljastettu muistolaatta tammen istutuksineen on hieno osoitus sotaveteraaniemme jälkeensä jättämästään perinnöstä.