keskiviikko 22. helmikuuta 2017

Kotka / Sankarien lepo

Eilen oli mielenkiintoinen päivä. Saimme Williladyn kanssa taas naamamme tiedotusvälineisiin. Karjala-lehden julkaisu meistä ilmestyi ja mikä vielä parasta, niin SaiPa näytti Tapparalle todellista nykypäivän sankaruutta. Junnupitoisella joukkueella laitettiin hallitseva mestari tiukalle ja kaiken lisäksi, jos se 8 sekuntia ennen loppua ollut tolppaveto olisi uponnut!!! No, loistava taistelu palkittiin arkipäivän sankaruudella.

Kotkan kirkon ympärillä sijaitseva Kirkkopuisto pitää sen sijaan allaan 428 sankarivainajaa sekä aiemmin esittelemäni muistomerkin, missä kunnioitetaan jäänmurtaja Tarmon 35 uhria. Voisi kait sanoa, että tantereelle on haudattu melkoinen joukko sankareita, joiden ansiosta tänä vuonna vietetään Suomi100-juhlavuotta. Kaikki kunnia heille ja siksipä tänne päätettiinkin jo nopeasti sotien jälkeen pystyttää muistomerkki heille.
Sanarihautojen rivistöt ovat Kirkkopuistossa

Kotkan kaupunki ja seurakunta laittoivat pystyyn toimikunnan toteuttamaan sankarihauta-alueen kuntoon. Työ annettiin arkkitehti Erik Bryggmanin tehtäväksi ja paikka onkin kaunis. Kaiken kruunuksi alueelle päätettiin pystyttää muistomerkki, jonka sai tehtäväkseen Emil Filen oman ehdotuksensa pohjalta. Kilpailussa oli mukana myös 27 muuta ehdotusta, mutta Filen valittiin tekijäksi. Muistomerkin valmistui alkoi vuonna 1949 Haminan kiviveistämöllä, mutta vasta parin vuoden kuluttua se oli valmis paljastettavaksi. Se tapahtui 1.7.1951.
Alue on kivetty liuskekivillä

Emil Filenin 10-metrinen Sankarien lepo sankariveistos

maanantai 20. helmikuuta 2017

Kotka / Kotkan kirkko

Nyt Willimiestä taas närästää.... on se vaan kumma kun mikään ei meinaa onnistua. Olen yrittänyt leppoistaa elämää myymällä omaisuutta Tori.fi sivustolla ja vuokraamalla kirpputoripöydän. Silti tavaraa jäi myymättä vaikka omasta mielestäni hinnoittelin tuotteet melkoisen halvoiksi. Nyt ei ilmeisesti auta muu kuin laittaa viimeisenä mahdollisuutena myymättömät kamat Toriin tarjolle ilmaiseksi. Ekoihmisenä en vaan haluaisi viskata niitä kaatopaikallekaan, koska on joukossa ihan uusiakin tavaroita. On se kumma, ettei kenellekään kelpaa?
Kotkan kirkko on upea ilmestys

Muutenkin olen järkeistämässä omaa talouttani monin eri tavoin. Kilpailutin vakuutukset ja sähkön, millä sain aikaiseksi liki tuhannen euron säästön vuositasolla. Tuohon päälle kun vielä kierrätän kaiken muovin, kartongin, metallin ja paperin, niin voisin ilmeisesti ilmoittaa jätefirmalle, ettei meidän ohitse kannata ajaa kuin muutaman kerran vuodessa. Tosin biojäte saa jatkossakin lähteä roska-auton matkaan, koska kompostoimaan en rupea. Joskus aiemmin tein sitäkin, mutta enää en jaksa innostua. Todennäköisesti osaavat tehdä multaa halvemmalla ja paremmin kuin minä, joten tässä en ryhdy kilpailemaan heidän kanssaan.
Sisäänkäynti on upea

Muutenkin tiedossa on lisää ekoilua. Toissapäivänä metsuri kävi katselemassa tontin puita ja kaataa kuukauden päästä viisi hemmetin isoa puuta tontiltamme. Siinä on sitten meidän huushollin lähivuosien polttopuut samalla kertaa, kunhan vaan pätkin ja halon ne. Niin ja pitäähän ne vielä laittaa liiteriinkin. Tässä sitä hommaa riittääkin sen lisäksi, että oksanrojua tulee aivan järkyttävä määrä. Mitähän niille tekisin? 
Kirkko on todella upea

Vaan nuo ovat minun elämäni pieniä onnistumisia, mutta jossain muuallakin on onnistuttu erinomaisesti. Ainakin Kotkassa, missä arkkitehti Josef Stenbäck suunnitteli 1800-luvun lopulla uuden uusgoottilaista tyyliä edustavan punatiilisen kirkon. Se on todella upea, mutta niin esimerkiksi Koiviston kirkkokin, mikä on saman tekijän kädenjälkeä. Tämä mies osasi kyllä työnsä hyvin.
Lasi-ikkunat ovat isoja ja arvokkaita

Kirkko on hyvässä kunnossa myös sisältä

Kotkan kirkko on ns. päätytornillinen pitkäkirkko, mihin mahtuu yli 1500 sanankuulijaa istumaan yhdellä kertaa. Pilarit kannattelevat kirkon lehtereitä, mihin mahtuu melkoinen määrä ihmisiä seuraamaan kirkonmenoja. Jos sanankuuleminen ei innosta, niin paikallaolija voi keskittyä katselemaan kirkon upeita lasimaalausikkunoita, joista kirkon sivuilla olevat kuusimetriset ruusuikkunat ovat upeimmat. Ne on näet kasattu yli 2000 lasinpalasesta. Siinä on riittänyt puuhaa kerrakseen. 

Kirkko otettiin käyttöön vuonna 1898 ja sen tornin huipulla on kunnostettu mekaaninen kello, koska sen korvannut sähköinen kello ei suostunut toimimaan. Nyt 54-metrisen tornin huipulla on laadukkaasti toimiva ajannäyttäjä, jos vaan silmillä erottaa viisarit. Ainakin tällaisella huononäköisellä tekee tiukkaa.... 

lauantai 18. helmikuuta 2017

Uusikirkko / Leninin muistoseinä

Pari päivää on nyt Willimiehellä mennyt flunssassa ja toimintakin on samaa sarjaa. Lepoa, kiroilua ja lepoa on ollut ohjelmassa ihan liikaakin viime päivnä. Onneksi sentään jotain piristystäkin on ollut tarjolla. Torstaina kävin Kisapuistossa katsomassa kun SaiPa hakkasi vajaamiehisenä Sportin ja äsken katselin netistä kun SaiPa hakkasi Mikkelissä Jukurit jäänrakoon kaikkien aikojen heikoimmalla rosterilla. Hyvä osoitus taas siitä, että taisteluhenki ja asenne vievät vaikka läpi harmaan kiven. Iso käsi täältä Joutsenosta SaiPalle. Ensi tiistaina nähdään taas Kisapuistossa...
Leninin muistoseinä Halilan parantolan risteyksessä

Yksi voiton takuumiehistä oli maalivahti Tuohimaa, joka oli kuin muuri vihollisen maalintekijöiden välissä. Mies oli täyttä rautaa! Yhtä jykevä seinä, samanlaisia kolhuja kärsineenä kuin SaiPakin, löytyy Uudeltakirkolta Halilan parantolan tienhaarasta. Itse pujopartainen Lenin on saanut oman muistomerkin tänne. Lieneekö syynä se, että Lenin vieraili täällä Halilan parantolassa itseään hoidattamassa muutamaan otteeseen. Niistä retkistä tosin lisää joskus myöhemmin...
Kolhuja saaneena Lenin on vieläkin pystyssä

Tekijästä ja paljastusvuodesta minulla ei ole mitään tietoa, mutta lieneekö sillä mitään merkitystäkään. Samanlaisiahan voi löytyä lukuisia lisää eri puolilta suurta venäjän maata? Pääasia on se, että SaiPa voitti! 

perjantai 17. helmikuuta 2017

Sortavala / Kadonnut muistomerkki?

Takana on taas työntäyteinen viikko, missä ei ollut liikaa aikaa koikkelehtia kotosalla. Oli kaikenlaista palaveria, työpäivät tottakai ja pari SaiPan peliä vielä kaiken lisäksi. Kyllä, olen niin hullu, etten osaa pysytellä poissa Kisapuistosta, vaan pakkohan sinne on itsensä hilata kokemaan pettymyksiä vaikka eilen voitettiinkin. Muutama vuosi takaperin uumoilin, että SaiPan mitalin kunniaksi pystytettäisiin patsas Kisapuiston edustalle, mutta mitali jäi ottamatta ja tänä vuonna ei olla edes lähellä, vaan olemme sarjassa viimeisinä. Peliesitysten perusteella se on kyllä meille aivan oikea paikka, ei sitä käy kiistäminen!
Tuntemattoman patsaan jalusta

Sen sijaan ilmeisesti Sortavalassa raatihuoneen edustalla on joskus ollut joku muistomerkki tai patsas. En keksi mitään syytä, miksi paikalla olisi kivistä muurattu jalusta, mistä yläosa on kadonnut? Kivityöstä veikkaan, että kyseessä on ollut joku suomalaisten ennen sotia pystyttämä patsas, mutta en osaa varmaksi sanoa... en toki pidä mahdottomana että se olisi venäläisten tekosia! Olisiko jollain paremmin Sortavalan historiaa tuntevalla antaa meille tietoa tästä kohteesta? Me emme ainakaan onnistuneet löytämään mitään tietoa tästä....
Sydämestä päätellen kohde on nykyisin rakkaudelle pyhitetty alttari

keskiviikko 15. helmikuuta 2017

Kotka / Ahtaajat

Willimiestä sykäyttää aina, kun muistelen nuoruusvuosieni työpaikkaa Kaukaan sahan tukkiosastoa. Siellä sitä sai alkunsa minun vaiherikas työurani. Lautaa ja lankkua en ole sen kummemmin kanniskellut, mutta tukkeja ja muita pöllejä sitäkin enemmän. Yhä edelleen pidän tukkiosastoa parhaana työpaikkanani, koska täällä reipas porukkahenki sai raskaatkin työt tuntumaan helpolta. Toki tuolloin olin vielä ihan hemmetin hyvässä kunnossa, mikä olikin ehdoton edellytys. Nyt lihakseni surkastuvat ja yhä harvemmin tulee tehtyä raskasta ruumiillista työtä, vaikka tiedänkin sen olevan parasta lääkettä ikääntymiselle. Ehkä vielä joskus innostun fyysisestä työnteosta?
Satamasta katsottaessa veistos sijaitsee korkean kallion päällä

Vantteria jässiköitä löytyy myös Kotkan Palotorninvuorelta, mistä löytyy Oskari Jauhiaisen iso pronssinen teos Ahtaajat. Täältä nämä lankkuja kantavat miehet ovat katselleet Kotkan sataman meininkiä jo vuodesta 1966 lähtien. Toivottavasti ovat tyytyväisiä näkemäänsä koska Kotka lienee Suomen suurin vientisatama. Ei siinä hyvinvointimme kasva, jos laiturit saisovat laivoista tyhjinä.
Ahtaajat raahaavat lankkuja

Veistoksen syntyhistoriaan liittyy oleellisesti satamajätkien hyvinvointi ja sosiaalisten olojen parantaminen. Asiaa ajamaan perustettiin 1950-luvun alussa Satamien sosiaaliyhdistys ry. minkä tehtävä oli parantaa edellämainittuja seikkoja. Lisäksi yhdistys halusi kunnioittaa raavaita satamatyöläisiä ja julisti kilpailun satama-aiheisesta teoksesta, mistä tulisi pohjoismaiden ensimmäinen ahtaustyölle omistettu veistos.
Veistoksen luokse pääsee kivettyä polkua pitkin

Veistoksen sijaintipaikaksi valittiin Kotka, koska se oli Suomen suurin vientisatama. Neljän kilpailuun ehdotuksen lähettäneen kuvanveistäjän esityksistä palkintolautakunta valitsi voittajaksi Oskari Jauhiaisen teosta, mistä se sai kiitosta viiva- ja liikerakenteesta, monumentaalisuudesta, rytmisestä muodosta sekä yksinkertaisista äärilinjoista. Itse olisin toki valinnut sen, mikä olisi miellyttänyt silmää eniten! 
Veistoksen alla on yli kolmemetrinen graniittijalusta

Veistos sijoitettiin nykyiselle paikalleen ja paljastettiin 30.7.1966

maanantai 13. helmikuuta 2017

Kotka / Maria Purpur

Kotkan Isopuistossa sijaitsee hemmetin iso ja upea Pyhälle Nikolaokselle pyhitetty kirkko, joka on Kotkan vanhin rakennus. Senkin kohtalo oli vaakalaudalla Krimin sodan aikana heinäkuussa 1855. Tuolloin näet englantilaiset laivasto-osastot päättivät aiheuttaa tuhoa ja harmia venäläisille tuhoamalla Kotkan kaupungin, polttaen ja tuhoten kaupungin linnoitukset ja rakennukset. Liki ainoana rakennuksena jäi pystyyn Pyhän Nikolaoksen kirkko. Kirkon säilymiseen vaikutti Maria Purpurin toiminta.
Maria Purpur

Maria Purpur oli vanha äreä mummo, joka oli oikealta nimeltään Maria Feodorova tai Purpurskaja, kuten häntä kutsuttiin. Hän oli everstin leski, joka asui pienessä vaatimattomassa mökissä kirkon läheisyydessä. Asukkaiden paetessa vihollisten tuhotoimia, jäi Maria yksin kaupunkiin kohtaamaan vihollisen. Mitä sen jälkeen tapahtui, niin siitä on kaksi eri versiota. Joko Maria löytyi omasta mökistään ja siirrettiin tavaroineen kirkkoon, mikä jätettiin tuhoamatta. Toisen version mukaan Maria olisi löydetty kirkosta ja hän olisi puolustanut sitä kaikin keinoin, jolloin viholliset olisivat heltyneet....

Olkoon tarinoista kumpi tahansa oikein tai väärin, niin eihän sillä ole merkitystä. Tarina on joka tapauksessa hyvä! Niinpä onkin oikein, että hän on saanut oman muistomerkin kirkon edustalle. Patsashankkeen laittoi alulle kunnallisneuvos Anna-Liisa Linkola ja myöhemmin perustetun patsastoimikunnan vetäjänä toimi Anja Sirola.
Taiteilijakin on ikuistanut nimensä pronssiin

Patsaan suunnitteli ja käsittääkseni myös valmisti Juta Eskel. Pronssisen patsaan paljastamispäivä oli 26.9.1999 ja nyt Maria voi vahtia kirkon säilymistä jatkossakin oikealta paraatipaikalta.
Patsashanke sai taakseen lukuisia tukijoita

sunnuntai 12. helmikuuta 2017

Sortavala / Raatihuone ja Leninin patsas

Willimies on viime aikoina kovasti miettinyt, että mitä ihmettä sitä kesänä kotosalla touhuaisi? Kuvausreissut vievät toki lukuisia päiviä kalenteristani, mutta pitäisihän sitä kaiketi jotain kotosallakin puuhastella. Autotallin maalaaminen ja polttopuiden pilkkominen nyt tulee ensimmäisinä mieleeni, mutta jotain muutakin pientä nikkarin hommaa pitäisi kehitellä. En vaan osaa olla koko kesää jouten. Yhtenä vaihtoehtona olen jopa miettinyt omaan akuuttiin rahapulaani kesätyöpaikan etsimistä. Kyllähän sitä joutaisi muutaman viikon tehdä palkkatyötäkin, jos sellaista sattuisi löytymään...
Raarihuoneen julkisivu

Tekemistä riittää

Se on kuitenkin varmaa, etten missään tapauksessa lähde mukaan Sortavalan entisen raatihuoneen entisöimiseen, vaikka se olisikin sellaista työtä mistä olisin aidosti kiinnostunut. Kaikki vanha ja sen kunnostaminen on lähellä sydäntäni. Jossain vaan menee raja, minkä ylitse en ole valmis loikkaamaan. Täällä olisi aivan liikaa ja etenkin liian pitkäksi aikaa työtä, mihin en ole valmis sitoutumaan. Tekemistä riittää ihan omasta takaakin, kunhan vaan aktivoidun.
Tuuliviirin vuosiluku? Otettiinko talo käyttöön 1882 vai 1885

Ei taida uusi maalipinta riittää

Silti toivon vilpittömästi, että tämä vuonna 1885 Frans Anatolius Sjöströmin suunnittelema rakennus kunnostetaan lähivuosina, jolloin siitä on vielä jotain jäljellä. Tämä rakennushan säästyi sodan tuhoilta, mutta ajan hammas sitä kuitenkin nakertaa. Viime vuosina rakennuksessa toimi kirjasto, mutta nyt on tiedossa lupausta paremmasta. Gogoljevin säätiö teki Sortavalan kaupungin kanssa sopimuksen rakennuksesta vuonna 2015. 
Talon seinässä on muistolaatta

He lupasivat kunnostaa rakennuksen vuoteen 2020 mennessä ja ilmeisesti siihe non tarkoitus sijoittaa joku museo. Toivon vilpittömästi hankkeen onnistuvan, koska lokakuussa 2016 vieraillessani Sortavalassa, mitään ei ollut tapahtunut. Lisäksi jos kunnostushanke alkaa ja etenee, niin mikähän mahtaa olla puutarhassa sijaitsevan Leninin veistoksen kohtalo? Jääkö se paikalleen vai kunnostetaanko rakennus pihapiireineen alkuperäisen näköiseksi? Seuraamme asian etenemistä tulevilla Sortavalan reissuillamme.
Puutarhassa on V.I.Leninin patsas