tiistai 19. syyskuuta 2017

Muolaa / Muolaan kirkko

Jees, moottoripyörä on ollut hajalla lähes koko kesän, mutta nyt taas toimii. Kyllä oli hienoa eilisiltana käydä pitkästä aikaa ajelemassa, vaikka pimeää ja kylmää olikin! Nyt vaan odotellaan kevättä ja laitetaan härpäke myyntiin ja shopataan uusi....isompi tietenkin! Tarkoitus olisi, että ensi vuonna noita kilometrejä saataisiin reilusti alle. Tiedä häntä, vaikka kävisin prätkällä uudelleen Muolaassa?

Muolaan kirkonmäki on ollut vailla kirkkoa talvisodasta lähtien, mutta ehkä vielä joskus sinnekin nousee uusi luterilainen kirkko, mihin Muolaalla olisi pitkät perinteet. Muolaa on yksi vanhimmista luterilaisista seurakunnistamme ja se mainitaan ensimmäisen kerran omalla nimellään vuonna 1352. Tuolloin se oli ns. regaalinen seurakunta, jossa kuninkaalla sekä myöhemminkin vielä keisarilla, oli oikeus nimittää pappi seurakuntaan.
Tällä paikalla sijaitsi Muolaan kirkko. Iso risti on alttarin kohdalla

Kirkkojakin seurakunnalla on ollut useita, mutta oliko niitä viisi vai kuusi kappaletta, se on jäänyt historian hämärään. Kirjassa Vaienneet temppelit, väitetään kirkkoja olleen neljä kappaletta. Taidan itse uskoa tällä kertaa kyseiseen teokseen ja kallistua siihen ajatukseen, että viimeiseksi talvisodassa tuhoutunut kirkko olisi järjestyksessään neljäs. Vaienneet temppelit kertoo ensimmäisen kirkon sijainneen Muolaa- ja Äyräpääjärvien välisellä kannaksella. Toinen kirkko olisi rakennettu lähelle viimeistä kirkkoa mäentöyräälle Kirkkojärven rantaan.
Viisimetrinen risti muistuttaa menneistä ajoista

Kolmas kirkko rakennettiin vuonna 1745 edellisestä kirkosta idänsuuntaan Kirkonmäelle ja se oli käytössä yli sata vuotta, kunnes muolaalaiset päättivät rakentaa neljännen kirkon luonnonkivistä ja tiilistä Kirkon mäelle. Se valmistui arkkitehti E.Lohrmannin piirustusten mukaisesti vuosina 1849-1852. Kirkon rakennusmestarina toimi Sandell ja hänellä tehtävää riittikin, että kaikki liki 300.000 tiiltä menivät omille paikoilleen. 
Ristissä oleva laatta

Projektina Muolaan kirkko ei koskenut ainoastaan muolaalaisia vaan jotenkin heinjokelaiset joutuivat pakolla mukaan maksamaan sekä rakentamaan kirkkoa. Tästä he eivät pitäneet ollenkaan ja nostivat oikeusjutun muolaalaisia vastaan. Heinjokelaiset voittivat oikeudessa ja Muolaan seurakunta joutui maksamaan 18356 markkaa korvauksia sekä lisäksi oikeudenkäyntikulut korkoja unohtamatta. Ei liene heille paikkaa kirkon 2200 penkiltä löytynyt tehtyään mokoman ilkeän tempun?
Kirkkoa kiertäneen kiviaidan portaat ovat vielä jäljellä

Kauttaaltaan valkoiseksi rapattu kirkko oli upea näky kirkonmäellä, mutta senkin kohtalo oli surkea. Muolaan kirkonmäki oli kuin eteentyönnetty tukikohta talvisodan taisteluiden aikana ja pikkuhiljaa venäläisten tykkituli ja lentokoneiden pommitukset saivat kirkon tuhoutumaan lähes kokonaan. Vain muutama nurkka törrötti pystyssä suomalaisten palattua alueelle takaisin kesällä 1941. Jotain hyvää kuitenkin löytyi, koska jo ennen talvisodan alkua kirkon irtaimiston arvotavara oli piilotettu maan alle. Sieltä se kaivettiin esiin ja nyt ne ovat Akaan seurakunnalla Toijalassa sekä lounais-Hämeen museossa Forssassa. 
Alueelle on pystytetty myös infotaulu

Alue kokonaisuudessaan

Sodan jälkeen venäläiset tasoittivat kirkon rauniot ja alue sai olla luonnontilassa, kunnes suomalaiset saivat palata alueelle. Kirkon aluetta raivattiin ja alueelle pystytettiin entisen kirkon alttarin kohdalle viisimetrinen puinen risti vuonna 2000, jonka toimitti paikalle säkkijärveläinen saha. Nyt risti seisoo keskellä entistä kirkkoa yksinään muistuttaen sodan julmuudesta. Koska alueen ympäristöä on raivattu, niin esiin on myös putkahtanut vanhoja hautakiviä ja niitä on aseteltu entisen kirkon ympärille. Arvostan kovasti tätä työtä, mitä Muolaassa on tehty. 

sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Muolaa / Sankarivainajien muistomerkki

Huh, takana on rankka viikko mihin sisältyy monia omituisia käänteitä ja pitkiä päiviä.... Toki olen saanut paljonkin erilaisia tehtäviä suoritettua, mutta kiireinen syksy ei siitäkään huolimatta osoita helpottamisen merkkejä! Kiire on siis jatkuvaa, mutta onneksi sentään SaiPa on aloittanut pelaamisen tasollaan ja pisteitä ropisee tilille. Jatketaan SaiPa ja minä nousujohteisella tiellä kohti parempia aikoja, niin kai se joskus palkintokin puurtamisesta tulee? Mutta nyt päivän kohteeseen.

Olen kierrellyt Karjalan kannasta pitkin poikin, mutta Muolaa teki minuun kyllä suuren vaikutuksen. Tie perille muutaman talopahasen kylään oli melkoisen pomppuinen, mutta niinhän ne Venäjän takamailla tuppaavat olemaan kaikkialla. Perille päästyä entiselle kirkonmäelle, paikka osoittautui siistiksi ja hyvin hoidetuksi. Muolaalaisten seuralla lienee näppinsä pelissä alueen kunnostuksen suhteen vahvasti....
Sankarihauta-alue on erotettu aidalla

Kirkon paikkaahan en ole vielä Muolaasta esitellyt, enkä esittele vielä tänäänkään, vaan ensin käymme kirkon läheisyydessä sijaitsevilla sankarihaudoilla. Tämä alue on etenkin hoidettu ihan viimeisen päälle ja ilmeisesti olivat käyneet edellisellä viikolla talkoilla paikan kunnostamassa, kun me vierailimme paikalla.
Sankarihauta-alueelta puuttuvat vainajien ristit

Muolaan sankarihautausmaa suunniteltiin osaksi Muolaan hautausmaa-aluetta ja sen suunnittelusta vastasi taiteilija Ilmari Wirkkala vuonna 1941. Aikaa suunnitteluun ei ollut liiemmälti, koska jo marraskuussa 1941 ensimmäinen muolaalainen sankarivainaja haudattiin alueelle. Kaikkiaan alueelle haudattiin 167 muolaalaista ja heistä jokainen sai omalle haudalleen pienen valkoisen puuristin. Isompi puuristi seisoi lisäksi alueen keskellä. 
Muistomerkki on samanlainen kuin Kyyrölässä

Alkuperäiset puuristit ovat kadonneet, mutta tilalle Muolaalaisten seura pystytti graniittisen paaden 7.6.1992 juhlallisuuksien kera. Noista ajoista saakka Muolaalaisten seura on huolehtinut alueen siisteydestä talkootyönä ja  Venäjän federaatio on taannut hautarauhan näille sankareille.
Laatta muistomerkin kyljestä

torstai 14. syyskuuta 2017

Muolaa / 1918 Sankaripatsas

Muolaa on yksi kannaksen ikivanhoista pitäjistä, joka mainitaan jo Pähkinänsaaren rauhan teon yhteydessä. Ajoittain alue on saanut olla rauhassa, mutta toisenlaisiakin aikoja Muolaa on nähnyt. Tämän päivän kohteena olevaan Muolaan vuoden 1918 muistomerkkiin liittyy jo useampikin väkivaltainen aika, jotka ovat pyyhkäisseet Muolaan kirkonmäen läpi. Jäljet vai pitäisikö sanoa luotien ja kranaattien sirpaleet ovat jättäneet siihen omat jälkensä. Niistä hetken päästä enemmän....
Muistomerkki kesällä 1941 (Sa-kuva)

Muolaan 1918 muistomerkki paljastettin 6.6.1920 Muolaan nyttemmin jo kadonneen kirkon vierelle. Harmaagraniittisessa luotien osumien täplittämään Muolaan kunnanvaltuuston kustantamaan muistomerkkiin kirkon katoaminenkaan ei vaikuttanut. Valmistaja Koneellinen kiviveistämö oli tehnyt kelpo työtä 3,5 tonnisen kivenlohkareen kanssa, koska talvisodan rintamalinja, mikä kulki kirkonmäen kautta, oli kiivaiden taisteluiden alaisena. 
Muistomerkin ympäristö on komea

Suomen armeija valloitti Muolaan alueen takaisin 1941 ja muistomerkki löydettiin omalta paikaltaan raunioituneen kirkon viereltä. Samalla paikalla kivi sai ollakin paikallaan aina vuoteen 1980 asti, jolloin se löydettiin kaatuneena omalta paikaltaan. Tämän jälkeen muistomerkki salaperäisesti katosi, eikä sen kohtalosta tiedetty vuosikausiin mitään. Luulisi, että joku olisi huomannut 3,5 tonnisen kiven siirron, mutta ei.....
Kivi on saanut paljon osumia

Lopulta salaisuus alkoi paljastua 2000-luvun alussa, kun Muolaassa pidetyssä juhlassa mukana ollut pietarilainen Rudolf Varlamov kertoi pelastaneensa muistomerkin yhdessä Anatoli Basiljukin kanssa Terijoen Jalkalaan. Syynä massiiviseen siirto-operaatioon oli se, että heidän mielestään se olisi rikottu ja ehkä jopa hävitetty. Hienoa työtä, Rudolf ja Anatoli! Tämän jälkeen Muolaalaisten seuran edustaja kävi paikan päällä tarkistamassa asian ja siirtoa takaisin kunnostetulle Muolaan kirkon mäelle aloitettiin suunnittelemaan.
Osumia.....

Neuvottelut alkoivat Pravdinon, entisen Muolaan, kunnanjohtaja Ljuhovin ja tiemestari Igontsovin kanssa. He organisoivat muistomerkin siirron takaisin Muolaaseen, jonne se pystytettiin lähelle alkuperäistä paikkaansa ja paljastettiin Muolaassa pidetyssä muistojuhlassa. Muuten patsas on alkuperäisessä kunnossaan, no luodinosumia jos ei lasketa. Hienona eleenä siihen kuitenkin kiinnitettiin messinkinen muistolaatta patsaan ihmeelliselle pelastustarinalle. He, jos ketkä, ovat sen ansainneet.
Miehet, jotka ovat oman muistolaatan ansainneet

tiistai 12. syyskuuta 2017

Pietari / Pietari Suuri rakentaa laivaa

Kaikki on nyt viime viikkoina mennyt pahasti mönkään. Willimiehen kuljetuskalusto on reistaillut ja sen takia uusien kohteiden kiertäminen on jäänyt väliin. Kierre alkoi jo kesällä, kun moottoripyöräni päätti lopettaa lataamisen. Tiellehän tuo jätti ja sitä purkaessa onkin saanut viettää ratkiriemukkaita hetkiä. Nyt on sitten autokin odottamassa korjaamolle pääsyä, joten olen joukkoliikenteen armoilla! Edessä onkin toisen auton ostaminen, jotta pääsen edes jollain liikkeelle, koska meiltäpäin ei voi paljon luottaa bussilla töihin pääsevänsä. Kalliiksi siis käy tämä elämä, mutta onneksi sentään minulla ja kohteen henkilöllä on jotain yhteistä. Osaamme nikkaroida.....

Tällä kertaa vuorossa on taas kohde, mitä ei ollut tarkoitettu ikinä julkaistavaksi, mutta mitä näitä säästelemään.... Kohteesta en osaa sanoa juuta enkä jaata, mutta upea patsashan tuo minun mielestäni on. Samanlaista asioihin heittäytymistä kaipaisi enemmän meidänkin politikoilta ja töihin ryhtyessään voisivat hekin kääriä hihansa ylös kuten Pietarikin on tehnyt.
Pietari nikkaroi venettä Nevan rannalla

Vaikka en patsaasta hittoakaan tiedä, niin Pietarista voisi muutaman sanasen mainita. Patsaassahan Pietari veistää venettä hihat käärittynä ja kirves kädessään. Tapahtuma viittaa aikaan, jolloin Pietari salassa oli Hollannissa tutustumassa länsimaiseen laivanrakennukseen ja elämään yleensäkin. Hänen tarkoituksensa näiden vuosien aikana oli saada vaikutteita lännestä ja yrittää muuttaa venäläistä maailmaa länsimaiden suuntaan. Siksi hän oli vuosina 1697-1698 hollantilaisten laivanrakentajien hanslankarina.
Käsittääkseni samanlainen patsas löytyy myös Hollannista

Kipinä hakea oppia Hollannista oli saanut alkunsa jo vuonna 1694, jolloin hän oli vastaanottamassa Hollannista tilaamaansa fregattia Arkangelissa. Hän ei enää ollut kiinnostunut venäläistyyppisistä aluksista vaan halusi aikansa parhaita laivoja - siis hollantilaisia. Samalla hetkellä Pietari oli kuulemma myös päättänyt uudesta Venäjän lipusta, missä olisi fregatin perässä olleesta Hollannin lipusta otettu malli ja värimaailma, tosin ylösalaisin käännettynä... 

No, sainpahan nämäkin kuvat sitten julkaistua....

sunnuntai 10. syyskuuta 2017

Kanneljärvi / Kuuterselän taistelun muistomerkki

Jatkosodan alkuvaiheessa neuvostoliittolaiset olivat päättäneet tuhota Suomen ja se vaati läpimurtoa suomalaisten linjoista. Yhdeksi läpimurtokohteeksi valittiin Kuuterselkä, minkä nimi yhä edelleen on tunnettu kiivaista taisteluista kesäkuun puolivälissä 1944. Ei liene kovinkaan suuri ihme, että paikalla on tällä hetkellä suomalaisten pystyttämä muistomerkki. Se kertookin rohkeasta puolustustaistelusta, missä pantiin kaikki peliin ylivoimaista vihollista vastaan. Kiivaiden taisteluiden jälkeen edessä oli vetäytyminen VT-linjalta ja perääntymisen jatkuminen kohti Viipuria. 
Muistomerkin osoite....

Katukyltiltä lähtee polku muistomerkille

Itse en erityisemmin pidä taisteluiden tarkasta selostamisesta, koska joku on sen jo tehnyt aiemmin ja vielä paremmin kuin mihin itse pystyisin, joten voitte lukea Kuuterselän taisteluista tarkemmin täältä. Toki muitakin nettisivustoja aiheesta löytyy, mutta ne joudutte etsimään ihan itse. Minä sen sijaan keskityn tällä kertaa muistomerkkiin ja sen paljastamistilaisuuteen 18.8.2006. 
Muistomerkillä voi vaikkapa istahtaa

Muistomerkki paljastettiin isossa juhlatilaisuudessa, missä oli paikalla runsaasti suomalaisia. Tilaisuudessa panssarisoittokunta soitti Kothenin hymnin ja Avauspuheen piti Kuuterselän muistomerkkiyhdistys ry:n puheenjohtaja Alpo Kuusisto. Hän kiitti puheessaan muistomerkkihankkeen tukijoita, joita ilman toteutus olisi ollut mahdotonta. Suurimpina tukijoina isoimmat kiitokset hän antoi Puolustusvoimille, Panssarikillalle ja Panssarimuseosäätiölle. Lopuksi kenraalimajuri Sami Sihvo piti juhlapuheen, missä hän korosti Kuuterselän taistelun merkitystä jatkosodan kesän 1944 taisteluissa. 
Kuuterselän muistomerkki on mielestäni tyylikäs

Kesällä 2016 paikalle oli tuotu kukkia

Juhlapuheiden jälkeen oli vuorossa lukuisten yhdistysten ja yksityishenkilöiden seppeleiden laskeminen muistomerkille. Lopuksi tilaisuus päättyi Finlandiahymniin ja Toivo Kuulan Vapaaseen kansaan, mitkä herkistivät kyyneleet paikalla olleiden veteraanien silmäkulmiin. 
Paikalle oli pystytetty myös infotauluja

Kuvat kertovat enemmän minulle kuin sanat

Olisiko syytä pystyttää suomenkielisetkin infotaulut

Muistomerkin suunnitteli Reino Harju ja venäläinen urakoitsija toteutti sen Harjun piirustusten pohjalta. Kieltämättä jälki on komea, kun keskellä olevaa Kuuterselkää suojaa kaksi pienempää panssariestekiveä. Kokonaisuutena mielestäni yksi onnistuneimpia näkemiäni sotien muistomerkkejä.
Kuinka ollakaan.....mekin pääsimme jälleen kuvaan

Puolikas kypärä

Karu, mutta tyylikäs

torstai 7. syyskuuta 2017

Pietari / Vaskiratsastaja

Kesällä 2016 Willimies kävi Pietarissa ja joutui ryöstetyksikin kaiken muun lisäksi. No, se oli vain rahaa minkä pitkäkyntiset nyysivät Pietarin metrossa eikä se aiheuttanut sen kummempia pelkotiloja eikä muutakaan, mitä nyt ajelin ilman ajokorttia takaisin Suomeen ja jouduin täällä uusimaan jokusen rahapussissani olleen kortin. Siitä selvittiin ihan kivuttomasti ja täytyy sanoa, että jotkut asiat meillä Suomessa sentään toimii....
Vaskiratsastaja on kolme kertaa luonnollista kokoa suurempi 

Vaikka Pietari näyttikin kaupunkina huonotkin puolensa, niin silti tänään esitellään oikein tuplasti Pietaria. Olemme siis tänään Pietarissa ja esittelyvuorossa on kaupungin perustaneen Pietari Suuren ratsastajapatsas, jota nimitetään vaskiratsastajaksi. Se onkin upea patsas ja ennenkaikkea aivan valtava! Paikkakin on valittu hyvin ja se sijaitsee Nevan rannalla Senaatinaukiolla Iisakinkirkon läheisydessä. Täällä Pietari valvoo Pietarin kaupungin hyvinvointia ja turvallisuutta.
Pietari Suuri perustamansa kaupungin turvana

Vaskiratsastaja sai alkunsa 1765, jolloin Katariina II halusi lahjoittaa pietarilaisille patsaan suuresti ihailemastaan Pietari Suuresta. Heti ei kuitenkaan tullut valmista, koska vasta 1782 patsas oli valmis paljastettavaksi. Nykyisen nimensä Vaskiratsastaja sai kuitenkin vasta 1830-luvulla, jolloin Puskin kirjoitti patsaasta runokokoelman. 

Valtavan patsaan suunnittelu ja valmistaminen vaati monien ongelmien ratkaisemista ennen kuin patsas olisi valmis julkaistavaksi. Tekijä, ranskalainen kuvanveistäjä Falconet joutui vaikean asian eteen apulaisineen. Yksistään patsaan alustana toimiva jättikokoinen luonnonkivi tuotiin Suomesta, koska alue on suoperäistä, eikä läheisyydessä ole kiveä löydettävissä. Kiven siirtäminenkin vaati uuden tien rakentamista. Ei ole ollut siis helppoa...
Melkoinen kivi tuotu Suomesta

Toinen iso ongelma oli patsaan jättimäinen koko ja paino, etenkin kun patsaan päällä oleva hevonen oli noussut takajaloilleen. Sen ei uskottu kestävän patsaan jättimäistä painoa. Ratkaisuksi keksittiin maasta ylös kurkottava käärme, joka muodosti kolmannen tukipilarin patsaalle. Nämä ongelmat olivat teknisiä, mutta muitakin asioita oli vielä ratkaistava...
Patsas on haluttu vierailu- ja valokuvauskohde

Mihin suuntaan patsaan Pietari katsoisi, oli visainen ongelma. Riitelyn jälkeen päädyttiin nykyiseen malliin, mutta uusia ongelmia oli vieläkin ratkaistava. Millainen asu Pietarilla olisi päällään? Falconet oli suunnitellut Pietarille Rooman keisarin asusteet, mutta ne eivät kelvanneet Venäjän vanhoillisille piireille eikä ortodoksi kirkon edustajille. Asian ratkaisi Katariina II, jonka mielestä Falconetin ajatus oli hyvä. Tätä mielipidettä ei kukaan uskaltanut vastustaa ilmeisesti hengenmenetyksen uhalla...

Vuosien kiistelyn ja suunnittelun jälkeen oli aika valaa jättimäinen patsas. Tekijää siihen ei löytynyt, joten lopulta Falconet päätti tehdä sen itse ja onnistuikin lopulta kolmannella yrityksellä. Tämäkään ei riittänyt Katariinalle, jonka mielenkiinto Falconetiin oli lopahtanut. Kuvanveistäjä poistui Venäjältä uurastettuaan 12 vuotta patsaan kimpussa. Ilmeisesti välirikko oli vakava, koska patsaan juhlallisessa paljastustilaisuudessa ei edes mainittu Falconetin nimeä!
Katse ja käsi osoittavat kohti Itämerta

Nykyisin patsas on yksi Pietarin tunnetuimpia kohteita, jossa uudet vastavihityt avioparit käyvät hääseremonioiden jälkeen käymässä, koska se nväitetään tuovan onnea ja auvoisuutta avioliitolle. Koko Pietarille Vaskiratsastajan merkitys on suurempi, koska väitetään, että niin kauan kuin Vaskiratsastaja vartioi omalta paikaltaan Pietaria, niin kaupunki on turvassa. Tähän asti tuo legenda on ainakin pitänyt paikkansa....

tiistai 5. syyskuuta 2017

Kivennapa / Lintulan luostari

Joskus takavuosina kävin Heinävedellä Lintulan luostarissa, mutta tiesin jo tuolloin sen olevan vain jäljitelmä alkuperäisestä Lintulan luostarista, joka sijaitsi Kivennavalla. Sen kohtalo oli tuhoutua talvisodan melskeissä ja sotien jälkeen alue jäi vielä kaiken lisäksi Venäjän puolelle. Niinpä Heinävedelle rakennettiin uusi luostari Palokin kylään. Ajat kuitenkin muuttuvat ja 2000-luvun aikana Lintulan luostari avasi ovensa Ogonkissa eli samalla paikalla, missä luostari oli ennen sotiakin. Nyt Lintulan luostareita on siis kaksin kappalein - yksi Suomessa ja yksi Venäjällä.
Lintulan luostari

Alkunsa Lintulan luostari sai kuitenkin melkoisen ikävän asian takia. Lokakuussa 1888 Venäjän keisarin ja hänen seurueensa juna suistui kiskoilta ja aiheutti kymmenien ihmisten kuoleman. Keisarinkin oma vaunu putosi kiskoilta, mutta se selvisi vähäisin vahingoin. Onnettomuudesta syytettiin rautateiden korkeinta virkamiestä Feodor Neronovia ja hänet tuomittiin kuolemaan. Hengen menettämisen hän kuitenkin vältti vaikka virka menikin, koska hän lupasi lahjoittaa puolet omaisuudestaan hyväntekeväisyysyhteisölle, joka aloitti rakentaa turva- ja koulukotia kodittomille tytöille entisille Neronovin maille Lintulaan. Lisäksi Neronov rakennutti vielä alueelle oman kirkon, joka sai nimen Pyhän kolminaisuuden kirkko.
Kirkko takapihan puolelta

Nyt kaikki oli valmiina naisluostarin perustamiseksi, mutta kivennapalaiset eivät halunneet vääräuskoista luostaria alueelleen, missä venäläisten vaikutus oli jo muutenkin suuri väestön mielestä. Lisäksi asiassa vedottiin Suomen omiin lakeihin, joissa luostarilaitos oli kielletty, tosin Valamon luostaria suomalaisetkaan eivät edes harkinneet lakkauttavansa. Luostarin avaamiseen tarvittiinkin Venäjän keisarin allekirjoitus ja se saatiinkin vuonna 1895. Lintulan luostari aloitti samalla kertaa toiminnan, luvattuaan olla häiritsemättä luterilaisia ja vaatimatta avustuksia toimintaansa Suomelta.
Luostari on mäen päällä

Takapihan puolella on melkoiset pengerrykset

Kiveä riittää....

Luostarin ympäristö oli täynnä venäläisiä huviloita ja rautatie uusia vierailijoita Kivennavalle. Niinpä lahjoituksia kertyi luostarin toimintaan. Tulovirta koostui enimmäkseen lahjoituksista, vuokratuloista ja luostarin omien maataloustuotteiden myynnistä. Luostari pärjäsikin taloudellisesti hyvin, mutta ajat olivat muuttumassa. Muutos alkoi pääsiäisenä 1916, jolloin luostarin kirkko sytytettiin tuleen. Vaikka paikallinen ruhtinas Saltykov maksoikin omista rahoistaan uuden kirkon, niin tästä alkoi luostarin alamäki.
Luulin tätä ensin haudaksi, mutta 

se onkin Lintulan Pyhän Troitskin naisluostarin ortodoksiselle hautausmaalle haudattujen kunniaksi pystytetty risti 

Suomen itsenäistyminen muutti olosuhteet luostarissa. Kaikki luostarin nunnat olivat venäläisiä, mutta suomalaiset eivät halunneet myöntää heille kansalaisuutta. Luostarin toiminta oli kituuttamista vähällä rahalla, mutta 1930-luku käänsi hivenen tilannetta parempaan suuntaan. Nunnat möivät luostarin tuotteita Terijoella ja toiminta alkoi vakiintua. Valitettavasti talvisodan alkaminen pilasi hyvin jatkuneen kehityksen. Nunnat siirrettiin evakkoon ja he veivät mukanaan vain yhden ikonin, joka on ainoa vanhasta Lintulan luostarista säilynyt esine. Tämän jerusalemilaisen jumalanäidin ikonin näet täältä. Ikonin lisäksi vain yksi luostarin asuinrakennus säilyi talvisodasta. Sodan jälkeen toiminta jatkui 1946 Heinävedellä.
Sisäkuvia...







Alkuperäiselle paikalle venäläiset rakennuttivat uuden Lintulan luostarin, minkä kirkko valmistui 2013. Pakkohan minunkin oli päässä siellä käymään, joten kesällä 2014 edessä oli pysähdys Ogonkissa, mistä luostarin kirkko löytyikin samanlaisena kuin se oli ennen sotia. Täytyy sanoa, että kyllä oli upea kirkko. Hivenen vaan ihmetytti, kun laskivat minutkin sisään, vaikka en takuulla kirvellä veistettyine ulkomuotoineni mene naisesta....
Kirkon ovenpielestä löytyi valkoinen marmorilaatta

Williladykin pääsi luostariin sisälle kun kiskaisi yöpaidan päähänsä

sunnuntai 3. syyskuuta 2017

Kivennapa / Siiranmäki 1944

Taas on sattunut kaikenlaista viime aikoina. Olen saanut kohtuullisen paljon viestejä ja muuta palautetta lukijoilta. Niitä on aina kiva lukea, mutta ajanpuutteen ja sairauksien takia en ole saanut aikaiseksi vastata niihin. Pahoittelut tästä. Onneksi kuitenkin niistä välittyy se hieno seikka, että monet blogissanikin julkaistuista kohteista merkitsevät lukijoillekin jotain merkityksellistä. Tämä on ollut ihan parasta...

Sitten ajattelin vielä mainita muutamasta asiasta, mistä muutamat lukijat ovat pahoittaneet mielensä. Muutamia viestejä olen saanut siksi, että julkaisen jatkuvasti Venäjällä sijaitsevia kohteita. Ne eivät kuulemma kiinnosta heitä, eikä kuulemma muitakaan lukijoita. Se on totta että viime aikoina sivuilla kävijöitä on vähemmän kuin ennen, mutta se ei haittaa. Luovuttakoon vaikka viimeinenkin lukija, mutta minä aion esitellä loputkin naapurimaan kohteet. Siellä on käyty, niin ihan huvikseenko minä kiertelisin ympäri Karjalaa ja jättäisin kuvat julkaisematta?

Lisäksi aina aikaajoin saan kommentteja siitä, että blogin kartassa oleva kohdemerkintä olisi väärässä paikassa. No virheitä nyt varmaan sattuu kelle tahansa, mutta kyllä ne sieltä kartan osoittamasta paikasta löytyvät tai ainakin kohtuullisen läheltä. Pitäähän se jättää etsijällekin vähän löytämisen riemua. Itse olen merkkaillut noita muistomerkkejä tuohon karttaan ihan hemmetisti ja se on joskus vaatinutkin todellista seikkailua ja raakaa työntekoa, eikä noista kohteistani kovinkaan moni löydy mistään kartastakaan. Itse olen ainakin kokenut suurta riemua, kun olen joutunut näkemään vaivaa. Vaan, nyt asiaan....

Siiranmäki, kuuluisa taistelupaikka kesältä 1944. Tuolloin suomalaiset tappelivat verissä päin venäläisiä vastaan. Paikka onkin siis yksi kuuluisimmista, missä itsenäisyyden aikana olemme tapelleet. Täällä Kivennavan kunnan alueella ottivat yhteen Adolf Ehrnroothin johtama JR7, minkä puolustus oli ryhmitetty neljän tien risteykseen. Heitä vastaan 13.6.1944 hyökkäsi kolme venäläistä divisioonaa, joilla oli tukenaan massiivinen tykistö-, panssariase- sekä ilmaylivoima. 
Siiranmäessä on raakasti panssariesteitä

Muutaman kerran läpimurto oli lähellä, mutta tykistön vastaiskuilla ja yksittäisten taistelijoiden toimenpiteillä saatiin äpimurrot estettyä. Kerrottakoon että sotamies Seppänen tuhosi taisteluissa yksin kahdeksan panssarivaunua, eivätkä ne olleet ainoat! Taistelut jatkuivat kiihkeinä vielä muutaman päivän, kunnes joukot toteuttivat ylemmän johdon määräyksen vetäytyä Vuosalmelle. Ennen vetäytymistä suomalaisten tappiot olivat nousseet Siiranmäessä tuhanteen mieheen, venäläisten tappioiden ollessa moninkertaiset. 
Nyt Siiranmäen taistelumaastoja hallitsee Ukonputki

Itse ajoin 10.7.2017 muutaman kilometrin päästä ohitse Siiranmäen muistomerkistä, mutta koska assitentti Jarkko Rita ja oma isäni ovat piipahtaneet paikalla kuvaamassa muistomerkin, joten ajattelin säästää aikaa ja jättää paikan väliin. Nyt kyllä jälkikäteen vähän harmittaa, mutta ehkäpä kurvailen jossain vaiheessa uudelleen siellä päin....
Suomalaiset sotaharrastajat Siiranmäessä

Muistomerkin päälle on kerätty taistelualueelta löytynyttä materiaalia

Koska en ole mikään sotahistorioitsija, niin voitte lukea Siiranmäen taisteluista halutessanne täältä. Muistomerkistä sen sijaan voin kertoa että se on pystytetty kesällä 2004, mutta tekijä ja organisaatio on tuntematon....
Williukki kuvassa Siiranmäen muistomerkillä. Poika skippasi sen....