maanantai 16. tammikuuta 2017

Viipuri / Vedenalaisen arkeologian museo

Ovesta sisään ja alakerrasta saa liput. Huomaa englanninkielinen mainos seinässä!!!

Nuorempana Willimies harrasti sukeltamista ja suunnitteli lomamatkoja Israelin Eilatiin sekä muihin maailman parhaimpiin sukelluskohtesiin. Kaikki tuo jäi haaveeksi ja sellaiseksi ne tulevatkin jäämään. Mikään ei olisi ollut hienompaa kuin löytää vanha laivan hylky ensimmäisenä ihmisenä maailmassa. Vielä kun tähän liittää mukaan arkeologian, mikä on historian tutkimisen kanssa lähellä sydäntäni, niin Viipurin linnassa pystyin yhdistämään nämä kaikki. Sieltä näet löytyi vedenalaisen arkeologian museo!
Lipunoston jälkeen kanuunan suuaukon suuntaan portaita ylös

Innoissani menin sinne Williladyn kanssa, mutta poistuimme kumpikin hivenen pettyneinä. Museo oli melkoisen pieni ja lisäksi paikallinen Tatjana piti huolta etten saanut kuvata rauhassa museon esineistöä. Kiellettyä se ei toki ollut, mutta jotenkin alkoi vaan ärsyttämään jatkuva kyttääminen. 
Portaikossa oli jotain neuvostolaivaston sankarijuttuja

Paikalla on useita vanhoja merenpohjasta nostettuja ankkureita

Kaikesta huolimatta sain kuvia ottaneeksi, joten laitetaan ne teidän lukijoiden nähtäväksi. Tämän ihmeempää en museon historiasta tiedä, joten antaa kuvien kertoa puolestaan....tälläkin kertaa. 
Pronssinen amiraali

Valokuvia venäläisten meriarkeologien toiminnasta

Nämäkin on nostettu merenpohjasta....Viipurinlahdelta

Havainnollistamista, kuinka laivat ennen tehtiin

Lukuisia maalauksiakin löytyi seiniltä

Näyttely oli kylläkin rakennettu hyvin

Hedwig Elisabeth Charlottan keulakoriste

Tämäkin museo on mielestäni nähtävä! Sehän onnistuu samalla kertaa kun käyt muissakin Viipurin linnan museoissa. Bonuksenahan voit vaikkapa kiivetä linnan torniin ja katsella upeita maisemia...

sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Viipuri / Viipurin linnan museo

Tämän oven takaa saat ostettua liput linnassa sijaitseviin museoihin yms...
Viipuri on kaupunki, mistä löytyy laadukkaita museoita ja näyttelytiloja kaikkien makuun. Itsestäni kaikkein kiinnostavin on linnan päärakennuksesta löytyvä museo, missä on myös oma osasto suomalaisten hallitsemalle ajanjaksolle. Se on ehdottomasti nähtävä, jos Viipuriin aiot mennä! Omien reissujeni aikana olen käynyt paikan päällä kolmesti, enkä ole liiemmälti suomalaisiin törmäillyt. Ilmeisesti monelle Viipurin kävijälle Kauppahallin edustan luutamummot edustavat matkan tarkoitusta. Ei tänne ole pitkä matka sieltä torilta!

Lippupisteen kupeella on vanha tykki

Museo on useammassa kerroksessa ja sieltä löytyy Suomen ajan historian lisäksi sotajuttuja, ikivanhoja esineitä Viipurin perustamisen ajoista lähtien, arkeologisista löydöistä puhumattakaan. Ylimmässä kerroksessa sijaitsee Viipurin luonnontieteellinen museo, minkä olen esitellyt jo aiemmin. Se ei siis sisälly tämänkertaiseen esittelykierrokseen. 

Linnan tornissa ollut viiri menneiltä ajoilta

Kyseessä on museo, joka on toiminut Viipurin linnassa jo pitkän aikaa, koska ensimmäisen kerran piipahdin täällä joskus 1990-luvulla. Tarkemmin en osaa sanoa, eikä sillä nyt ole merkitystäkään. Tästä paikasta on vaikea kertoa mitään sen tarkemmin, mitä kuvat eivät tekisi puolestani, joten annetaan kuvien puhua....
vanha sotisopa

Viipurin pamauksen järjestäneen Knut Possen ruutimortteli (lähde, Posse-suvun perimätieto)


Linnanherran valtaistuin

Venäläinen juhlamitali Viipurin valtauksen kunniaksi v.1710

Viipurin pienoismalli


vanhoja tykkejäkin on esillä
Pala myöhemmin esiteltävää muistomerrkiä
Kivenlohkare liittyy tähän muistomerkkiin
Valokuvia Viipurin historiasta

Hackman liittyy Viipurin historiaan ja museon näyttelyyn

Seinillä on vanhoja suomalaisia kylttejä
Vanhanajan tyyliin kalustettu huonekin löytyy

Passeja tarvittiin ulkomaanmatkoihin jo keisarin aikaan

Viipurin linna oli alkuvaiheessa puusta tehty linnoitus

Suomalaista historiaa....Agricola ennen ja nykyisin. (Julkaisu myöhemmin)

Vieläkö tälle kyltille olisi käyttöä?

Kekkonen istuttamassa Olympiatammea Viipuriin 
Yksi osasto kertoo myös sotavuosista venäläisittäin

Punalippu on haalistunut

Aseitakin on näytillä

Hemmetin hieno idea lavastaa sotatanner

Aseita löytyy lisääkin....

Vanha konekivääri ikkunalaudalla
Kaiken kaikkiaan ihan hemmetin hieno kokemus piipahtaa täällä Viipurin linnassa. Suosittelen paikkaa lämpimästi kaikille suomalaisille, jotka ovat kiinnostuneet maamme historiasta. Sen luulisi olevan meille tärkeämpää kuin ehkä koskaan ennen, koska juhlimmehan parhaillaan Suomen itsenäistymisen juhlavuotta. 

perjantai 13. tammikuuta 2017

Viipuri / Arkeologinen museo

Tästä mennään sisään, mutta liput pitää ostaa taidemuseon lipunmyyntipisteeltä

Ilmeisesti pitkät lomat eivät sovi minulle, vaan aina pitää keksiä jotain kotkotuksia. Uusin ideani on nyt kirjan kirjoittaminen. Älkää olko huolissanne, en todellakaan aio kirjoittaa sitä muistomerkeistä enkä muutenkaan aihetta edes lähellekään liippaavalla aiheella. Se tulee olemaan jotain ihan muuta, jos ne nyt edes koskaan valmistuu? Kaikesta huolimatta tarkoitus olisi tämäkin projekti toteuttaa jollain aikavälillä.... tapanani yleensä on toteuttaa se mitä itselleni lupaan, joten katsellaan petänkö itseäni vai toteutuuko tämä projekti?
Museo sisältää muutamia Viipurin menneisyydestä kertovia lasivitriinejä

Koska kirjaprojektini ei liity mitenkään tähän bloggaamiseen, niin esitelläänpä jälleen uusi museo Viipurista. Tällä kertaa pysytellään aivan edellisen postaukseni eli Viipurin taidemuseon tontilla ja käydäänpä kurkkaamassa miltä näyttää vanhaan ruutikellariin pystytetty arkeologinen museo! Oma kokemukseni oli, että kyseessä oli melkoisen vaatimaton museo, missä sentään sai aivan rauhassa katsella ja valokuvata esineitä. Niitä vaan oli melkoisen vähän, joten melko nopeasti tuo paikka oli kurkattu. 
Seinällä on erilaisia vaakunoita.....

Kyseinen museo avattiin vuonna 2010 samalla kertaa remontin kokeneen taidemuseon kanssa. Lippu sinne maksaa muistaakseni jotain 100-150 ruplaa, joten ei tuo suurta lovea lompakkoon tee vaikka kävisittekin paikan päällä. 
Seinällä on myös maalaus vanhasta Viipurista

Sen kummempaa en osaa tästä kertoilla, joten kertokoot kuvat puolestani. Poikkeuksellisesti blogin hengen vastaisesti on myös sisäkuvia tarjolla....

Viipuria eri aikakaudelta

maanantai 9. tammikuuta 2017

Viipuri / Taidemuseo

Willimies, kuten Williladykin, kiertelevät kaikki eteen tulevat mielenkiintoiset museot. Niinpä ajattelinkin seuraavaksi esitellä joitain museoita Viipurista, missä olemme käyneet piipahtamassa ja tutustuneet kokoelmiin. Lisäksi nämä venäläiset museot ovat siitä mielenkiintoisia, että palvelua saa monilla kielillä esitteiden ja infotaulujen mukaan, mutta todellisuudessa kielitaitoa ei ole. Ei siinä mitään, koska hyväksyn täysin periaatteen, että maassa maan tavalla! Siinä olisi ehkä meillä suomalaisillakin oppimista.
Viipurin taidemuseo on Eremitaasin sivupiste

Lisäksi oman mielenkiintoisen pikantin säväyksen näissä museoissa antaa se, että Suomen vallan aika on esillä ja paikalliset ovat niistä myös todella kiinnostuneita. Lisäksi vanhoja suomalaisia esineitä ja asiakirjoja on nähtävänä, toisin kuin meidän maassamme, jossa autonomian aika on pyritty unohtamaan monissa museoissa. Ehkä yhteinen historiamme on vaikuttanut meihin enemmän negatiivisesti kun venäläisiin, jotka monissa paikoissa nostavat esiin alueen kaksijakoista historiaa.
Ulkomuodossa on uusklassismin ja funktionalismin piirteitä

Viipurin taidemuseolla on pitkä ja mielenkiintoinen historia erilaisine käänteineen. Ensin taidemuseon rakentamista ajoi Viipurin taideyhdistys, minkä toivomuksesta Viipurin kaupunki ja valtio alkoivat yhteistoimin rakennuttaa kesällä 1929 taidemuseota arkkitehti Uno Ullbergin suunnitelman mukaan. Siitä tulikin yksi Viipurin moderneimmista julkisista rakennuksista valmistuessaan lokakuussa 1930, kuten portaiden juureen sijoitetussa kivessä lukee vielä nykyäänkin.
Pitkät kiviportaat vievät taidemuseolle

Taidemuseo sijaitsee korkealla paikalla ,mistä on erinomainen näkyvyys Viipurinlahdelle. Muutenkin rakennus sijaitsee historiallisella paikalla, koska sen alapuolella on 1500-luvun lopulla rakennettu Pantsarlahden bastioini. Siitä on vielä nykyisinkin jäljellä vanha ruutikellari aivan taidemuseon vieressä.
Valmistumisvuosi on ikuistettu pengerkiveen

Taidemuseo toimi näissä tiloissa aina talvisodan alkuun saakka, jolloin sen kokoelmat evakuoitiin Suomeen. Se olikin viisas päätös, koska rakennus paloi sotavuosina ja se törrötti pystyssä pitkän aikaa, kunnes 1970-luvulla se remontoitiin toimistotiloiksi. 
Taidemuseon piha-alueella on lukuisia veistoksia

Tätä aikaa kesti aina vuoteen 2010, jolloin uusi remontti valmistui ja se avattiin uudelleen taidemuseoksi alkuperäisessä muodossaan....no vain ulko-osiltaan. Sisätilat eivät vastaa alkuperäistä, mutta käyttötarkoitus vastaa! Siitä tehtiin näet Pietarin Eremitaasin taidemuseon viides sivutoimipiste kesällä 2010. Sen jälkeen rakennuksessa on esitelty Eremitaasin aarteita niin, että jokainen näyttely on esillä kuusi kuukautta. Me olemme käyneet ihailemassa paikan päällä keisarin aseita, upeita maalauksia ja kiinalaista posliinia...suosittelelemme paikkaa kaikille Viipurissa kävijöille. Pääsylippu on tosin Venäjän mittakaavassa kallis, mutta kyllä meillä kaikilla lienee reissuilla 250 ruplaa taskussa? Eihän tuo ole kuin 4 euroa....pieni hinta upeista keisarillisista esineistä.

perjantai 6. tammikuuta 2017

Malta / Hagar Qim (julkaisu nro 1000)

Tänään on aika juhlaan ja samalla vähän laajennetaan kohdealuettakin, koska päivän kohde löytyy keskeltä Välimerta Maltan saarelta. Vuosi takaperin Willimies kävi pyöräyttämässä mittariin pyöreät 50 vuotta Maltalla ja pakkohan se on sanoa, ettei tämän talvinen lomakohde Madeira päässyt lähellekään Maltaa kiinnostavuudessaan historiansa osalta, mutta luontokohteena se oli aivan huippua! Jotenkin tällaisena vanhana muinaisjäänteenä nämä ikiaikaiset reliikit vaan vetävät minua puoleensa! Malta sai minut lumoihinsa ja olen vakuuttunut siitä, että vielä joskus palaan sinne ja kiertelen mielenkiintoisia paikkoja, jotka viime talven viikon mittaisella rypistyksellä jäivät näkemättä...
Ennen temppeleitä perehdyimme alueen historiaan 4D-elokuvan avulla

Koska tänään on Willimiehen jorinoiden osa 1000, niin alkuperäinen aikomukseni oli esitellä Unescon maailmanperintökohde nimeltä Hypogeum, mutta tajusin ettei minulla ole sieltä kuvia, koska paikassa oli kielletty kuvaamasta. Niinpä piti lennossa vaihtaa toiseen Unescon maailmanperintökohteeseen Hagar Qimiin, mikä on takuulla yksi kiinnostavimmista paikoista missä olen lyhyen elämäni aikana käynyt. Yllättäen netistä tietoa etsiessäni huomasin, ettei kyseisestä paikasta aivan kauheasti ole valokuvia, joten olkoot nämä hyvä lisä paikasta kiinnostuneille.
Museossa oli nähtävänä menneisyyden jälkiä

Kopio temppelin oviaukoista

Koristeltu kivenmurikka Hagar Qimista

Itse olen jotensakin juhlatuulella, koska en olisi ikinä uskonut blogia aloittaessani kirjoittavani omia jorinoitani jo viidettä vuotta. Kaiken lisäksi tästä on tullut osa jokapäiväistä elämääni, joten eiköhän tämä jatku niin pitkään kuin henki kurkkutorvessa pihisee? Mikään ei ole niin hieno tunne kuin löytyy jostain perähönkölästä muistomerkki ja käydä vielä kuvaamassakin se kaikkien nähtäväksi. Jos tästä hommasta saisi palkkaa, niin olisin valmis tekemään tätä todellakin loppuelämäni, koska tämä tuntuu olevan juuri sitä työtä, mitä haluan tehdä. Saa olla oman itsensä herra ja tehdä asioita oman mielensä mukaan omien aikataulujen puitteissa. Harmi, ettei Suomessa ole mahdollista elää tällä työllä! 
Mnadrjan pienoismalli

Hagar Qimin pienoismalli

Onhan tähän vuosien varrelle blogia päivittäessäni sattunut kaikenlaista, mutta muutamia pieniä pettymyksiä lukuunottamatta olen saanut tästä enemmän kuin mitä se on minulta vienyt. Toivottavasti näin on jatkossakin? Toki matkaan on osunut kaikenlaisia tunteita vihasta suunnattomiin ilon hetkiin, masennuskausia unohtamatta, mutta aina tekemäni työ on nostanut lopulta pääni pinnalle. Näin uskon käyvän jatkossakin, vaikka tiedossani olevien kohteiden määrä vähenee päivä päivältä ja uusien löytäminen muuttuu entistä työläämmäksi. 
Surimmat megaliitit ovat tätä luokkaa

Kaksi vanhaa. Toinen päivälleen 50 vuotta ja ympäöivä miljöö 5000 vuotta

Temppeli on katettu Norjan poikien toimesta

Lisäksi kohteiden etäisyys kodistani kasvaa ja aiheuttaa tarvetta olla nykyisin öitä jopa hotellissa, mutta kai sitä omat rahansa voisi huonomminkin käyttää? Jotkuthan kiikuttavat tilinsä viinakauppaan ja toiset taas ostavat kaikenlaista krääsää kotiinsa, vaikka tarvetta ei olisikaan. Minä tyydyn mieluummin vähän askeettisempaan elämäntapaan ja sijoitan omat roponi tämän blogin reissuihin. Uskon niiden vielä joskus olevan hyvä sijoitus oman mielenterveyden kannalta.
Mikähän näiden tarkoitus lienee?

Koristeellista ornamentiikkaa Williladyn selän takana

Vaikka blogi eri muodoissa viekin ison osan vapaa-ajastani, niin tähän uhraukseen olen valmis edellämainituista syistä johtuen. Saman kaltaista duunia en toki suosittele ihan kenelle tahansa, koska tämä jos mikä vaatii pitkäjänteisyyttä, tiukkoja istumalihaksia ja positiivista asennetta, mikä tosin itsellänikin on ajoittain hukassa. Kaikesta huolimatta tämä homma on mielestäni kivaa ja tykkään tästä! Onneksi tuo Willilady myös osaa ajoittain pakottaa jalkani maahan kun rupean leijailemaan, mistä kiitokset hänelle. Mutta ei tässä jaksa enempää jaaritella, vaan lähdetään Maltalle. Lupaan muuten teille lukijoille, etten aio laajentaa blogiani sen kummemmin Maltalle ja aion jättää kaikki välillekin jäävät alueet kuvaamatta!!!
Melkoisia järkäleitä ja vanhoja!

Hagar Qim on osoitus siitä, kuinka ihmiset jo aikoja sitten olivat valmiita uhraamaan aikaa ja tarmoa rakentaakseen isoja, suorastaan järjettömän kokoisia, monumentteja jumalien kunniaksi sekä omiksi palvontapaikoikseen. Valtavat kiviset järkäleet sijoitettiin paikoilleen todennäköisesti ilman minkäänlaisia koneita, lihasvoimaa hyväksi käyttäen. Kukaan ei oikeastaan osaa sanoa kuinka ne aikoinaan rakennettiin, mutta tähtitiede oli kyllä rakentajilla hallussa.
Aukko mistä auringon ensi säteet paistoivat syvennykseen valaisten sen

Rakennuksesta, minkä kookkaimmat megaliitit ovat 20 tonnin painoisia, löytyy myös hienoa tähtitieteellistä osaamista, mikä kertoo tuon ajan maltalaisten olleen viisasta väkeä. Rakennuksessa on reikä, minkä läpi kesäpäivän tasauksen ensimmäiset auringonsäteet paistavat kiveen louhitun reiän läpi syvennykseen. Lienee ollut lumoava hetki paikalla olijoille, kun ensi säteet ovat valaisseet syvennyksen. Siinä on varmaan ollut taianomainen tunne?
Taiteellisuus on ollut merkittävässä osassa 

Muutenkin tämä 3600-3200 eaa rakennettu temppeli on ollut käsittämättömän suuri. Pitää myös muistaa, että samaan aikaan Egyptissä vasta korkeintaan mietittiin pyramidien rakentamista. Maltalaiset olivat siis aikaansa edellä. Valitettavasti tämä megaliittikulttuuri tuhoutui vuosisatojen aikana, kuten muutkin, ja temppelit hautautuivat maahan. Lopulta vuonna 1839 alueella tehtiin tutkimuksia ja kaivauksia englantilaisten toimesta ja löydettiin maan alta jotain käsittämätöntä. Hagar Qim ja viereinen Mnajdran temppeli kaivettiin esiin ja on siinä ollut aikansa tiedemiehillä ihmettelemistä, koska pohtiihan nuo vieläkin paikan kaikkia erikoisuuksia. 
Mikä lienee ollut alttarin perimmäinen tarkoitus?

Käykää ihmeessä paikan päällä, jos alueella liikutte.