sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

Joensuu / Lykynlammen olympialaiset 2017

Kyllä miehet sitten osaavat olla idio.....kilpailuhenkisiä. Olen juuri palannut kotosalle Joensuusta, missä minä, assistentti Pirhonen ja opiskelukaverini Leinosen Mauri, vietimme mukavan viikonlopun yhtä tunnin kestävää sessiota lukuunottamatta. Pidimme näet viiden vuoden tauon jälkeen Lykynlammen olympialaiset, minkä ainoana lajina oli portaiden kiipeäminen viidesti ylös ja tietty pitihän se samaa reittiä vääntää itsensä viidesti alaskin...
Lykynlammen portaat ovat yhtä jyrkät myös vuonna 2017. Unohtui ottaa uusi kuva, joten vanha kelvatkoon

Lähtökohdathan meillä oli ihan erilaiset. Mauri on nykyisin himourheilija ja hän sai painella portaita ylös omaa vauhtiansa. Me emme Ilkan kanssa kumpikaan olleet 13 minuutin kunnossa, ainakaan vielä tänä suvena. Lisäksi Mauri osallistui 35-vuotiaiden sarjaan, kun me taas olimme +50-vuotiaiden sarjassa. Tasoitusta oli siis liikaa välillämme. Ilkan kanssa meillä olikin enempi keskinäistä vääntöä jo viiden vuoden takaa, jolloin viimeksi kävimme kuntoamme testaamassa samassa lajissa. Linkki stooriin löytyy täältä.
Aika totista menoa ennen starttia

Viimeksihän minä voitin Ilkan selkeällä aikaerolla, mutta nyt osat muuttuivat. Ilmeisesti Ilkan crossfit-harrastuksesta on jotain hyötyä, koska vanha ukko meni melkoista kyytiä portaita ylös ja etenkin alas. Meikäläinen, joka ei ole vuosiin harrastanut mitään liikunnallista, oli täysin vailla mahdollisuuksia lauantaiehtoon turnajaisissa. 
Selfie ennen starttia.....vakavaa tuntuu olevan

Ilkka paransi aikaansa parilla minuutilla ja saapui maaliin ajassa 24.42, kun meikäläinen raahusti perille aikaan 25.55, mikä on sekunnilleen sama aika kuin viisi vuotta takaperin! Aikaani olenkin ihan tyytyväinen, mutta kun piti hävitä..... tämä korpeaa vieläkin ja mielessä onkin jo ensi vuoden kesäkuun 9.päivä, jolloin homma otetaan uusiksi. Tuolloin tavoitteeni on 24 minuutin aika ja Ilkan pitäminen selän takana! Tästä tavoitteesta en aio tinkiä tippaakaan.
Olihan tuota aikaa kuvata kesken kilpailunkin....alamäkikin on jyrkkä

Kaiken kaikkiaan laji on täysin idioottimaista itsensä rääkkäämistä, mutta tavallaan saamarin mukavaa. Ensi kerralla pitää kyllä toimia valmisteluvaiheessa hivenen eri tavalla. Ainakaan edellisen yön kello kolmeen jatkuneet grillailut ja tarinoinnit eivät auttaneet meistä ketään. Jatkossa keskitytään urheiluun ja vasta sen jälkeen startataan hillittömät bakkanaalit pystyyn - mieluiten voittajana. 
Kisan aikana pärstän värikin muuttui

PS. Ilkka ja Mauri, ensi vuonna saatte minusta enemmän vastusta. Aion nimittäin jopa harrastaa tulevan vuoden aikana liikuntaa ainakin pari kertaa! Viime vuosinahan tuo on jäänyt vähälle, suorastaan olemattomaksi. Siksi olenkin tosi tyytyväinen, ettei aikani ole huonontunut viime kerrasta. Toki eihän tuo parantunutkaan...  Vaan hauskaa oli joten ensi vuonna uudelleen
Ilmeisesti Ilkankin kintereisiin tuntui kisan jälkeen. Itse olin aivan poikki

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommenttisi ovat aina tervetulleita