tiistai 9. toukokuuta 2017

Jääski / Vapaussodan muistomerkki*

Jääsken kirkkomaalta löytyy vielä neljäskin muistomerkki, mikä on sinänsä paljon näistä Karjalan kohteista. Viime viikollahan esittelin palaneen kirkon muistomerkin sekä sankarivainajien muistomerkin. Joskus aiemmin Jääsken pitäjän nälkään kuolleiden muistomerkki tuli esiteltyä, mutta lienee syytä esitellä viimeinenkin samalta alueelta, niin saadaan yksi alue kokonaisuudessaan läpikäydyksi.
Vanhasta patsaan jalustasta ei ole paljoakaan jäljellä

Tämä vapaussodan muistomerkki on valitettavasti kokenut kovia aikojen saatossa. Se oli tuhoutunut joko sodan aikana tai vasta sotien jälkeen, mutta tuho oli kuitenkin melkoinen. Valitettavasti en löytänyt tähän hätään yhtään kuvaa siitä alkuperäisessä muodossaan vaikka sellaisen olen jossain nähnytkin. Jos jollain olisi kuva siitä alkuperäisessä muodossaan, niin julkaisisin sen enemmän kuin mielelläni.
Takaosasta löytyy myös nimilaattoja

Nykyiseen muotoonsa muistomerkki on rakennettu suomalaisten toimesta vuonna 1993, jolloin muistomerkkiin kuuluneet nimilaatat kaivettiin esiin osittain maan alta, minne ne olivat joutuneet, mikä minnekin. Siihenkään en osaa sanoa, että onko kaikki laatat tallella, mutta hyvä että edes tämän verran on saatu pelastettua.
Nimet ovat vielä luettavissa

Kaikesta karuudestaan huolimatta tämäkin paikka esiin nostetuine kivineen luo tälle paikalle oman merkityksensä. 
En tiedä, montako laattaa oli alunperin....tiedätkö sinä?

Päivitys 12.5.2017

Niin siinä taas kävi, että kun minä en tiedä, niin apua löytyy kohteen tietojen osalta. Tällä kertaa avuksi tuli Anna Sirola, jolta ilmestyy kohtapuoliin teos: Puhukoon paatinen pylväs - Vuoden 1918 vapaussodan sankarihautojen muistomerkit ja sankaripatsaat. Alla on Annan minulle lähettämät tiedot Jääsken vapaussodan muistomerkistä. Tuhannet kiitokset!!!!

"Kahdenkymmenenyhden jääskeläisen ja kahden toispaikkakuntalaisen tiedetään tulleen haudatuksi sankarihautaan Jääsken kirkon kupeeseen huhti-toukokuun aikana 1918.

Jääski oli harvoja maalaispaikkakuntia, jossa muistomerkkitoimikunta järjesti kilpailun muistopatsaan suunnittelusta. Palkinnot jaettiin vuoden 1919 toukokuussa, jolloin 20 ehdotuksesta parhaana pidettiin arkkitehtiylioppilas Jalmari Lankisen työtä. Viipurilaisen Koneellisen Kiviveistämön valmistama patsas valmistui vielä samana vuonna ja paljastettiin syyskuun 28. päivänä sen verran keskeneräisenä, että vainajien nimiä ei vielä ollut kaiverrettu muistomerkkiin.

Kolminkertaisella jalustalla oli neljästä kivikerroksesta koottu monumentti. Jokainen kerros oli vähän kapeampi kuin alempi, ja näin syntyi jykevää pyramidia muistuttava kokonaisuus. Monumentin alimmaisen kerroksen kulmissa oli koristeena kiviset kuulan muotoiset pallot, ja viistottuun reunaan tulivat aikanaan vainajien nimet. Kussakin kivessä oli vain yksi etunimi ja sukunimi, ei siis syntymä- tai kuolinaikaa. Ylimmäisessä muita korkeammassa kivessä oli kahdeksankulmainen tekstialue, jossa luki: "Uhrasivat henkensä isänmaan puolesta Suomen vapaussodassa 1918 / Kunnia Jumalalle joka antoi voiton".

Talvisodan jälkeen muistomerkki oli vielä pystyssä raunioiden keskellä, mutta 1990-luvulla paikkakunnalle tulleet entiset jääskeläiset löysivät sen räjäytettynä. He nostivat muistomerkin torson päälle löytämänsä nimikivet, joissa on seuraavat nimet: Juho Härkönen, Anton Jauho, Matti Jauho, Johannes Kärkäs, Pietari Luukkonen, Sylvester Lyyra, Pekka Rasilainen, Antti Ravantti, Tuomas Ruokolainen, Antti Silvonen ja Väinö Turtia.

Näiden lisäksi muistomerkissä on todennäköisesti ollut myös seuraavien jääskeläisten nimet: Pietari Henttonen, Juho Ikävalko, Matti Jaatinen, Matti Jyrkinen , Into Koskinen, Aksel Rahkonen Antti Rossi, Viljo Tuomola, Elias Wederhorn ja Uno Sakarias Zimmermann. Muistomerkin takasivulle ylimpään jalustakiveen oli kiinnitetty lisälaatta, jossa luki: Wäinö Suikkari kuoli Aunuksessa."

1 kommentti:

  1. Tervehdys!
    Wäinö Suikkari oli äitini Hilkka Innasen, o.s. Suikkari, setä, isoisäni Aarne Suikkarin veli. Heidän isänsä Matti kuoli muistaakseni vuonna 1906 sairastuttuaan lentävään keuhkotautiin. Hänen terveytensä heikentyi vankilassa, jonne hän joutui vastustettuaan tsaarin armeijaan joutumista. Matti Suikkari kuului ns. passiivisen vastarinnan miehiin.

    Wäinö Suikkarin haavoittuminen ja kaatuminen Aunuksessa on jäänyt suvussamme osin vaille parempaa selvitystä. Isosedän hautajaisista on minulla yksi kuva. Hautajaissaatto kulkee kohti kirkkomaata, arkku kärjessä suojeluskuntalaisten kantamana. Kerrotaan ukkini Aarnen varoittaneen pikkuveljeään Wäinöä lähtemästä Aunuksen retkelle. Wäinö oli ärsyyntynyt, kun suurperheessä sedän pienet lapset itkivät. Wäinö oli sanonut lähtevänsä sinne, missä ei kuulu lapsen itkua. Ukkini Aarne oli vastannut: "Älä, älä tuollei. Siel voip kuuluu muuta itkuu ko lapsen." Wäinön kerrotaan haavoittuneen taistelussa vihollisen luodista lonkkaan ja kuolleen haavoihinsa. Yhteystietoni löytyvät tarvittaessa Pielisensuun seurakunnan sivuilta. Olen kiinnostunut Jääsken historiasta sekä miehitettyjen alueiden hautausmaiden suojelusta. ystävällisin terveisin Matti Innanen, Joensuu.

    VastaaPoista

Kommenttisi ovat aina tervetulleita