torstai 24. marraskuuta 2016

Kouvola / Komentajien metsikkö

Jokaisella sotilasporukalla on johtaja ja jos olet komentoketjussa se alimmainen sotamiehen retale, niin silloin niitä ainakin riittää liiaksikin asti. Näin ainakin omaa varusmiesaikaani muistelisin... Kohdalleni kun ei sen kummempaa uraputkea armeijan leivistä irronnut, niin ei liene ihme, ettei tuo ole osunut kohdalle senkään jälkeen. Toisaalta en minä sen kummemmin titteleistä välitäkään, koska olen ihan tyytyväinen nykyiseen asemaani rividuunarina. Siitä saan ihan riittävästi tekemistä päivieni täytteeksi....ajoittain jopa liikaakin!
Komentajien metsikkö Korialla

Mutta jos päällikkötasolle onnistuu nousemaan, niin pitäähän sen kunniaksi saada nimensä jonkin sortin muistomerkkiin. Näin on tapahtunut Koriallakin ja siellä muistomerkki könöttää vaikka varuskunta on jo lakkautettu aika päiviä sitten. Toki muistomerkin paikka onkin täällä muistuttamassa ajoista, jolloin Korian varuskunta-alueella sattui ja tapahtui...
Pioneerihenkinen pieni kivenmurikka

Tämä muistomerkki on siis Korian varuskunnan komentajille tarkoitettu muistomerkki, minkä ympärille on istutettu Serbiankuusia. Itse asiassa jo toiset kuuset ovat menossa, koska ensimmäiset kokivat voittajansa luonnonvoimien kanssa kisaillessaan. Muistomerkki on kuusikon keskellä ja siihen kiinnitettyyn laattaan on kirjattu jokainen Korian varuskunnan komentaja sekä pioneerikoulun päälliköt virkavuosien kera. 

Ajatus oli hyvä ja muistomerkki paljastettiin 14.5.1984, jolloin jokainen päällikkö istutti oman kuusensa muistokiven ympärille. Ideana oli, että jokainen uusi komentaja istuttaisi kuusen ja lisäisi nimensä laattaan tultuaan valituksi päällikkötason tehtäviin. Idea oli hyvä, mutta luonto pahalainen vei kuuset ja varuskunatkin lakkautettiin, joten kuuset piti uusia 12.6.2005. Uusia nimiä ei taida lähivuosina kuitenkaan tulla listaan?
Pitihän se oma varjokuva saada aikaiseksi tähänkin...

Komentajien metsikkö sai alkunsa everstiluutnantti Jouko Eskolan aloitteesta ja sopivan pioneerihenkisen kiven löysi Sakari Värri Iitin Graniitin varastosta. Ilmeisesti kyseistä murikkaa ei tarvinut erikseen muotoilla vaan se soveltui käyttöön sellaisenaan... 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommenttisi ovat aina tervetulleita