keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Ruokolahti / Aikaisempien kirkkojen muistomerkki

                                                      Ozzy Osbourne "Black rain"

Jep, saatiinhan se tämäkin vuosi käyntiin päänsäryllä ja Buranalla. Milloinhan se on ollut viimeksi uuden vuoden kinkerit, joista ei mokomia seurauksia ole tarttunut matkaan? Siinäpä ne tämän vuoden aloittajaiset, joten tästä voi vain parantaa... ja tänä vuonna lienee pakkokin. Puheiden aika on nyt ohitse ja nyt on tekojen vuoro. Siirryn siis sohvalle...
Kauko Räsäsen suunnittelema muistomerkki Ruokolahden hautuumaan keskellä

Ennen ryömimistä sohvalle, pitänee julkaista tämä vuoden ensimmäinen postaus. Esittelyvuorossa muistomerkki Ruokolahden vanhan hautausmaan keskeltä. Täältä löytyy Kauko Räsäsen suunnittelema kellotapulin 200-vuotispäiville valmistunut muistomerkki, mikä kunnioittaa nykyistä Ruokolahden kirkkoa edeltäneitä kolmea kirkkoa. Jopa muistomerkin sijainti liittyy aiempiin kirkkoihin, koska sen sijainti on kolmannen kirkon sakastin portaiden kohdalla.
Kauko Räsäsen signeeraama muistolaatta

Ruokolahden seurakunnan historia ulottuu aina vuoteen 1572, jolloin Jääsken seurakunta jaettiin kahtia. Välittömästi aloitettiin oman kirkon rakentaminen, mikä oli pieni ja melko vaatimaton suorakulmainen kirkko, kuten pienelle seurakunnalle sopi. Se palveli seurakuntaa aikansa, kunnes uuden järjestyksessä toisen kirkon rakennustyöt aloitettiin v.1641. Iso viha koitui sen kohtaloksi, kuten niin monen muunkin Etelä-Karjalan kirkkorakennuksen. Huono kuntoisuuden takia se oli purettava ja edessä oli taas uuden kirkon rakentaminen. Työ ajoittui 1700-luvun puoliväliin ja siihen liittyvä helkkarin komea kellotapuli on yhä paikallaan.
Paanukattoinen kellotapuli kolmannen kirkon ajalta. Rakennusvuosi 1752

Kellotapuli valmistui v.1752 ja on siten yksi Ruokolahden vanhimpia rakennuksia. Senkin historia on melkoisen vaihteleva, koska 1800-luvun alussa sitä oltiin purkamassa, koska pelättiin sen sortuvan painavia kirkonkelloja soitettaessa. Yhtä kaikki se kunnostettiin ja sai jatkaa elämäänsä rauhassa aina 1930-luvulle, jolloin se päätettiin myydä Seurasaari-säätiölle. Onneksi paikallinen pastori esti myynnin ja se on saanut olla paikallaan rauhassa siitä asti. Mitäpä ne helsinkiläiset tällaisen kaunottaren päälle olisivatkaan ymmärtäneet?
Lisäinfoa kellotapulin historiasta

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommenttisi ovat aina tervetulleita