lauantai 9. kesäkuuta 2012

Lappeenranta / Kinnusen talo**

Tänään ollaan poikien kanssa käyty kuvausretkellä Lappeenrannan linnoituksessa, mutta silti työnnämme katseltavaksenne vielä yhden toukokuussa kuvatun kohteen. Kyseessä on yksi Willimieskolmikon suosikkikohteita Lappeenrannassa eli Kinnusen talo. Mielestämme rakennus menee kevyesti Lappeenranta top 10 listalle. Mitä mieltä te olette?

Kinnusen talo Valtakadun ja Snellmaninkadun risteyksessä
Tämä Jugendtyylinen rakennus on seisonut paikallaan vuodesta 1909 lähtien. Talon rakennutti suutarimestari Pekka Kinnunen ja suunnittelusta vastasi Pekka Roiha. Tavallaan tämä satulinnamainen rakennus kuvaa Pekka Kinnusen elämänkaarta, koska saapuessaan Lappeenrantaan hän oli täysin varaton. Osaavalle ja oppimishaluisille nuorelle miehelle Lappeenranta tarjosi kuitenkin mahdollisuuden menestyä.
Hän avasi oman suutariliikkeensä vuonna 1890 Pallon kaupunginosassa ja hänellä oli varsin nopeasti töissä useita työläisiä. Alkuvaiheessa kengät valmistettiin omassa verstaassa ja myytiin omassa liikkeessä. Yritys menestyi ja hän laajensi toimintaansa voimakkaasti. Yksi syy menestykseen oli Kinnusen kenkien menestyminen kotimaisissa ja ulkomaalaisissa kilpailuissa. Esimerkiksi Pariisin teollisuusnäyttelyssä hänen tekemä naisten kenkä palkittiin parhaana vuosisadan vaihteessa. Hänen kenkiensä kehuttiin olevan siroja kuin taideteokset.

Valtakadun puoleisella julkisivulla erkkerin yläpuolinen torni on jäljellä
Suutariliike muuttui pikkuhiljaa yhä teollisemmaksi laitokseksi ja 1910-luvulla hän valmisti jo ”sarjavalmisteena” kenkiä ja saappaita Venäjän armeijalle. Hän laajensi toimintaansa Lappeenrannassa avaamalla toisen liikkeen satamatorin laitaan ns. Holopaisen talossa. Kyseistä rakennusta ei ole enää, vaan se on purettu. Täällä hän möi kenkiä sekä nahkoja lähipitäjien kyläsuutareiden tarpeisiin. Ensimmäinen maailmansota kuitenkin läheni loppuaan ja muutoksen tuulet puhalsivat. Tuottoisa kauppa Venäjälle tyrehtyi Suomen itsenäistymisen myötä ja Kinnunenkin siirtyi myymään muualla tuotettuja kenkiä omassa kenkäkaupassaan.
Palataan lopuksi vielä tähän Jugendrakennukseen. Vertailin omia kuviani Lappeenrannan historia 1812-1917 teoksen valokuvaan ja huomasin jotain outoa. Alkuperäisessä rakennuksessa on ollut torni jokaisen erkkerin yläpuolella, mutta nykyisin Snellmaninkadun puoleisessa osassa torneja ei enää ole! No ei se minusta ainakaan poista tämän rakennuksen viehätyksestä tippaakaan etenkin kun talon kulmatornin ampiaiseen ei ole koskettu.

Kulmatorni ampiaisen kera. Todella piristävä yksityiskohta!
Ei voi mitään, mutta joskus vaan tulee ajatuksiin tuo menneiden aikojen rakentajien ja rakennuttajien ammattiylpeys omasta kädenjäljestään. Koristeellisuus ja kauneus olivat tärkeässä roolissa, vaikka se olikin liiketoiminnan kannalta pelkkä kuluerä. Minusta ainakin tuntuu, ettei arkkitehti Pekka Roiha suostuisi edes suunnittelemaan nykyaikaisia betonisia laatikoita, joita taloiksi kutsutaan. Jurppii tämä nykyaika!

Päivitys 26.10.2016

Lappeenrantalainen älykkyys huipussaan vai lieneekö kyseessä rahanahneus? Lukaise Etelä-Saimaan uutiset tältä päivältä täältä.

Willimies nousee barrikadeille, jos suunnitelma toteutuu....

Päivitys 11.2.2018
Kiista Kinnusen talon suojelusta jatkuu. Eikö kenelläkään löydy halua ja kunnioitusta pelastaa rakennus ja kunnostaa se? Käsittämätöntä, että kaikki vanha ja kaunis on vaarassa tuhoutua. Toki Venäjällä tuo purettaisiin ja rakennettaisiin tilalle vanhoilla piirustuksilla uusi samanlainen talo. Olisiko mahdollista meilläkin? Uusimmat käänteet löytyvät täältä

16 kommenttia:

  1. tuttu talo lapsuudesta, pappa ja mummo asui siellä...jäi mieleen erityisesti suuret, korkeat huoneet,tummat huonekalut ja paksut verhot, pieni keittiö kaikkine kattiloineen ja kapuaminen tornihuoneeseen...

    T:Tiina

    VastaaPoista
  2. Minä en ole käynyt sisällä kuin noissa alakerran liikkeissä, joten täällä ollaan kateellisia...

    VastaaPoista
  3. ;D...no, ei nyt sentään!...Mutta täytyy kyllä sanoa, että on ihan mukavaa, että muistaa pieniä väläyksiä noista huoneista, olinhan silloin alle seitsenvuotias. Mummo muuttikin sitten pois, kun pappa nukkui ikiuneen.Pieni muistikuva on, että olen kesällä syönyt veljeni ja äitini kanssa mansikoita niillä käytävän kiviportailla, kun odottelimme mummmoa saapuvan kotiin. Tuossa Kinnusen talossa on ihanaa ajan patinaa ja olen edelleen ihaillut talon arkkitehtuuria. Ihanaa, että on noita muistoja ja joitakin valokuvia sisätiloista!

    Hienoa, että olette tehneet tämän sivuston! Upeaa ja NIIN mielenkiintoista!

    T: Tiina

    VastaaPoista
  4. Muistot ovat tärkeitä. Niin ja mukavaa, että olet löytänyt sivuillemme

    T.Willimiehet

    VastaaPoista
  5. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  6. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  7. Itse olen asunut lähes ensimmäiset 18 vuotta ko. talossa ja salissa joka oli tornin alapuolellakin... Nyt juuri muistuu mieleen se, kuinka 'kaikki' On pientä näin aikuisena suhteessa lapsen maailmaan... Kyllä sai pihalla ottaa todella monta askelta kun pihassa ja porttikongissa pääsi laidasta laitaan...

    Vanhempana käydessäni huomasin, että nyt muutamalla harppauksella oli ko. matka suoritettu...

    Tornista seuraavaa...
    Kävin tornin sisällä tutkimusmatkalla... Muuta en muista mutta sen, että P. Kinnusen joitain suutarintarvikkeitä oli kulkeutunut ihan tornin ylä osaan..

    Parhaita terveisiä dokumentin laatijoille...

    Muisto Keijo Kullervo Kinnunen

    PS. Vanhat muistot kultaavat nuoruuden puuhasteluja... Poistin pari kirjoitusvirheiden sävyttämää viestiä - sanasokeus on vakava paikka...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervehdys Keijo

      Anteeksi, että vastauksen kanssa vähän viivähti. Näin se aika kultaa muistot.

      Nyt minun on vaan ihan pakko kysyä, koska sain sähköpostia Kanadasta, missä nuori mies ilmoitti Lappeenrantalaisen Pekka Kinnusen olevan isoisoisänsä. Tiedätkö, ovatko Helvi ja Aili Kinnunen tämän talon omistaneen Pekka Kinnusen tyttäriä? Poika haluaisi tietää sukujuuristaan lisää.

      T.Jukka Siiskonen

      Poista
    2. Hello from Canada, I am Helvi's grandson.Her son Edward is my father. blaine.quist@nearnorthschools.ca. This would make Pekka my great grandfather.

      Poista
  8. En oikein tiedä 'kaikkia' Kinnusen suvun yksityiskohtia? Olenhan itsekin ottopoika Sulo ja Eeva Kinnuselle, enkä nuoruudessani ottanut oikein selvää sukulaissuhteistakaan...

    Ilmeisesti kyselijä On Aili Laatusen pojan jokin jälkeläinen (Aili oli yksi Pekka Kinnusen lapsista joka muutti Amerikkaan jo aikoja sitten).

    Aili Laatusen poika kävi täällä Lappeenrannassa olessani Kinnusilla, mutta en valitettavasti juuri nyt muista Hänen nimeään, onhan siitä yli viisikymmentä vuotta. Olisiko ollut Poju?

    Erkki Kinnunen on olettamani mukaan kenkäkauppias - Helvin poika?

    Keijo Kinnunen
    Lappeenranta

    VastaaPoista
  9. Vai oliko Hilman poika?

    Utelee...

    Keijo Kinnunen

    VastaaPoista
  10. Erkki on Urhon ja Martan poika ja oli kenkäkauppias. Liikettä jatkaa nyt poikansa Seppo (Mononen Kauppakatu 33, Lappeenrannassa). Hilma Mononen oli Erkin täti, Urhon vaimon Martan sisko, joka osti Pekka Kinnuselta kenkäkaupat, joita ansiokkaasti johti.

    VastaaPoista
  11. Aili Kinnunen immigrated to Montreal, Canada. She married a Laatunen. She died in 1960. She is buried in Montreal. She had one son. His name is Gunnar Laatunen. He is my father. He is 84 yrs old and lives in Ottawa. He was last in Finland in 2011 and often visits his cousins in Laaperanta. Nancy Laatunen (Montreal)

    VastaaPoista
  12. Näin upeaa rakennusta ei taida olla toista!

    VastaaPoista
  13. Mistä Pekka Kinnunen tuli Lappeenrantaan?

    VastaaPoista
  14. Pekka tuli laivalla Kerimäeltä, ja taisi samantien n 17v vanhana saada jo luvan ammatinharjoittamiseen suutaritoimintaa varten.

    VastaaPoista

Kommenttisi ovat aina tervetulleita