lauantai 31. maaliskuuta 2018

Kouvola / Isomäen muistokivi

Sisällissota on ajanjakso, jonka mielelläni Suomen historiasta jättäisin väliin, mutta eihän historiaa enää tekemättömäksi saa, joten sen kanssa pitää vaan elää ja selvitä. Omiakin sukulaisiani surmattiin tuossa kahakassa, mutta surullinen on tämänpäiväisenkin kohteen tarina. Inhimillinen tuska ja suru ovat asioita, joille ei näin jälkikäteen voi mitään.
Muistokivi on mäen huipulla

Kouvolasta länteen ajettaessa löytyy paikka nimeltä Isomäki, jonka huipulta löytyy isohko kivenlohkare, mihin on kaiverrettu teksti 19 1/V 18. Ensin en tiennyt tarinaa, joka liittyy tähän kiveen, mutta selvisihän se. Kyseisellä paikalla näet sisällissodan aikana asusteli havumajassa viisi Lyöttilän kylän miestä, jotka olivat paenneet punaisia ja halusivat pysytellä piilossa. Lopulta 1.5.1918, jolloin sisällissodan voittajasta ei ollut enää epäselvyyttä, yksi piileskelijöistä päätti lähteä kotiinsa peltotöihin.
Liidut jäivät valitettavasti kotiin

Karua tapahtumaa kunnioittaa karu muistomerkki

Hän arveli punaisten poistuneen jo paikkakunnalta, mutta kylään saapui yllättäen punakaartiosasto, joka oli väistämässä Oravalan taistelua. He vangitsivan tämän miehen ja veivät hänet rantaan ja ampuivat hänet. Teko jolla ei ollut minkäänlaista merkitystä sodan lopputulokselle oli ilmeisesti pettyneiden punaisten viimeinen vihanpurkaus, tosin lopullinen sellainen.

Omaiset pystyttivät hänelle tämän muistokiven Isomäen huipulle 1920-luvulla.

perjantai 30. maaliskuuta 2018

Kouvola / Huimat paukut

Tänään Willimiestä masentaa SaiPan eilinen kauden päätös. Sinnikkäästä yrityksestä huolimatta kaikkensa antanut joukkue aloitti kesäloman valitettavan aikaisin. Silti tunnen ylpeyttä tämän kauden joukkueesta ja voidaan olla syksyyn saakka rinta rottingilla kuitenkin. Ottakaa "Meidän pojat" huimat paukut, olette ne totisesti ansainneet....Kiitos SaiPa! 

Hieno matka on ollut Willimiehelläkin. Olen nyt pitänyt blogia päivälleen kuusi vuotta. Olen miettinyt kovasti viime päivinä, että mikä sai minut tarttumaan tähän haasteeseen, enkä osaa oikein vieläkään vastata tuohon kysymykseen. Ainakin matka on ollut pitkä, ajoittain uuvuttava, mutta toisaalta myös aivan saakelin innoittava ja mielenkiintoinen. Olen käynyt paikoissa, joihin en ikinä olisi muuten mennyt ja törmännyt kaikenlaisiin outoihin juttuihin. Ilmeisesti joku minua näissä muistomerkeissä kiehtoo ja ilmeisesti tämä tartunta ei katoa koskaan...


Ehkä vielä joskus saan tämän urakkani päätökseen ja sen kunniaksi voisin vakavasti harkita tämän päiväisen kohteen kaltaista muistomerkkiä! No, ainakin otan nuo huimat paukut... mielestäni olen ne ansainnut. Koska toivoisin tämän bloggaamisen olevan mahdollisimman yhteisöllistä puuhaa, niin ainakin omat sukulaiseni ovat ottaneet tämän blogini omakseen. 



Enoni nimittäin joskus aikoja takaperin kävi hakemassa itselleen emännän Valkealasta ja siellä tuo eno näyttää pyörivän edelleen... Epäselväksi jäi ainoastaan se, että mitä hittoa hän tällä pysäköintipaikalla  teki, mutta kiitokset kun kuvasit tämän, joka oli jäänyt minulta löytämättä, vaikka Valkealaa olen itsekin ajellut ristiin rastiin.

Tällä paikalla otettiin huimat paukut

Tällainen rosterirautainen muistomerkki on pystytetty levähdyspaikalle ja minä niin tykkään tästä, vaikka kuvista ei teksti selviäkään. Onneksi enoni kirjoitti sen kuitenkin ylös. Siinä lukee seuraava teksti:



Tällä paikalla nämä herrat ottivat huimat
paukut 26.6.2000 iltapäivän taittuessa illaksi - ajatuksella
" Kun hakkaat omat halkosi,
 ne lämmittävät sinua kahdesti"
                   ( Henry Ford)


Reino Rajamäki                        Kyösti Lintunen
Teollisuusneuvos                     Teollisuusasiamies
Tekniikan tohtori h.c.

Väinö Pässilä                           Kimmo Hietanen
Sosiaalineuvos                        Tuotantopäällikkö


                          Eläköön Valkeala

Taidanpa ottaa pienet huimat paukut itsekin näin juhlan kunniaksi...Kippis!

torstai 29. maaliskuuta 2018

Kouvola / Kymi-yhtiön sotasankareiden muistolaatat

Eilinen ilta meni totaalisesti Saipan merkeissä. Valmistautuminen peliin alkoi jo hyvissä ajoin työmaalla keskustelemalla oppilaiden kanssa pelistä. Kotiin päästyäni odotin tietokoneen ääressä, että kello kumahtaa 18.15 ja lähetys Turusta alkaa. Kiihkeiden vaiheiden jälkeen SaiPa onnistui nappaamaanvoiton Tepsistä ja taistelu mitalipeleistä jatkuu.... Uskomattoman sitkeä joukkue tuo tämän vuotinen SaiPa!!!!! Upea jätkät, tekin olette ansainneet omat sankarien muistotaulut uuden jäähallin seinään.... Vaikka mielelläni SaiPasta kirjoittaisinkin, niin mennään taas asiaan.

Jotenkin tuntuu, että kierrän kehää näiden muistomerkkien osalta. Käyn kuvaamassa jonkun kohteen, esittelen sen ja palaan seuraavana vuonna uudelleen samalle paikalle. Näin kävi tämän Kuusankoskelta löytyvän kohteenkin kanssa. Tämän päivän kohteen vieressä sijaitsee näet tämä kohde. Koska nyt kuitenkin tuli uudelleen piipahdettua samassa paikassa, niin tokihan minä nyt tämänkin esittelen ja vieläpä mielelläni.
Kuusankosken tehtaiden sankarivainajien muistolaatat

Korjattuun muuriin kiinnitetyt laatat sopivat maisemaan hyvin

Kyseessä on Läpi tulen-veistoksen vieressä olevaan muuriin kiinnitetyt muistolaatat, joiden avulla UPM-Kymmene kunnioittaa nykyisin itseensä fuusioidun entisen Kymi-yhtiön Kuusankosken tehtaiden työntekijöitä, jotka menettivät henkensä viime sodissa. Kaiken kaikkiaan laattoihin kaiverrettiin 183 sodissa kaatuneiden nimet, mitkä FM Janne Perätalo selvitti eri lähteistä. 
Ensimmäinen muistolaatoista, jotka sisältävät yhteensä 183 kaatuneen nimet

Tämä hanke sai alkunsa jo vuonna 2015, jolloin selvisi ettei Kuusankoskella ole vielä vastaavia Pro Patria tauluja. Vihjeenä UPM, ettei ole muuten Lappeenrannassakaan... Hanke olikin luonteva osa viime vuoden Suomi100- teemavuoden ohjelmaa. Muistolaattojen suunnittelu ja taulujen sijoittaminen muuriin oli arkkitehti Anssi Junkkarin tehtävä. Hankkeen kustansi yhdessä UPM-Kymmene tehtaiden työntekijöiden kanssa ja budjetti oli 75000€

Muistomerkki paljastettiin 21.5.2017 kaatuneiden muistopäivänä.

keskiviikko 28. maaliskuuta 2018

Kouvola / Kuusankosken vapaudenpatsas

Masentaa, ulkona on pakkasta ja maa valkoisena. Viimeiset pari vuotta näihin aikoihin olen tuuppaillut moottoripyörää pihamaalle kevään ensimmäiselle ajoreissulle, mutta tänä vuonna jää tekemättä. Eikö tämä hemmetin talvi lumineen joutaisi jo väistyä? Ilmeisesti pitää kääntää kohta takkia myös ilmastonmuutoksen suhteen. Olen yrittänyt omilla toimillani vaikuttaa että ilmastonmuutosta ei tapahtuisi, mutta taidankin kohta liittyä Trumpin joukkoihin tämän asian suhteen. Hänenkään mielestä ilmaston lämpenemistä ei tapahdu, joten mitä sitä ekoilemaan...

No en minä sentään tosissani ole, mutta kun en jaksaisi odottaa.... Tämän päivän kohteen kanssa olen sen sijaan malttanut odotella jo parikin vuotta, joten siirrytäänpä Kuusankoskelle tutustumaan melkoiseen kivenjärkäleeseen. On meinaan kokoa tällä kolossilla.

Kyseessä on toinen Kouvolan alueella sijaitsevista vapaudenpatsaista. Toki senkin olen julkaissut aiemmin ja tässä linkki siihen. Sen sijaan tämä Kuusankosken vapaudenpatsas paljastettiin 23.9.1933, jolloin sodan päättymisestä oli kulunut jo 15 vuotta. Valtaosahan näistä sisällissodan voittaneen valkoisen puolen patsaista on paljastettu jo 1920-luvun alkuvuosina. Ilmeisesti Kuusankoskella toimittiin vähän hitaammin.
Kymi-yhtiön kustantama vapaudenpatsas pystytettiin yhtiön ammattikoulun edustalle

Vapaudenpatsas sai alkunsa kun Kymi-yhtiön 60-vuotispäivät lähestyivät. Juhlapäivään mennessä oli muotoutunut kokonaisuus, josta vapaudenpatsas oli yksi osa. Yhtiö oli rakennuttanut oman ammattikoulunsa yhteyteen juhlasalin, minne Eero Järnefelt maalasi Svinhufvudin ja marsalkka Mannerheimin kuvat. Tästä innostuneena paikallinen rintamamiesyhdistys ehdotti myös vapaudenpatsaan rakentamista. Kymi-yhtiö tarttui ajatukseen ja rakensi kahdeksan ja puoli metriä korkean punagraniittisen monumentin ammattikoulunsa edustalle.
Melkoinen kasa kiveä

Monumentin teksti on Mannerheimin suusta

Patsaan suunnitteli taiteilija Ehrström ja sen osat sorvaili Vehmaan punaisesta graniitista Uudenkaupungin kiviveistämö. Tässä mielestäni melkoisen koruttomassa muistomerkissä on ainoastaan vuosiluku 1918 ja Mannerheimin lausahdus sisällissodan voitonjuhlallisuuksista:"Ainoastaan se kansa, joka itse kykenee auttamaan itseänsä, voi luottamuksella katsella kohti tulevaisuutta"

tiistai 27. maaliskuuta 2018

Kouvola / Valkealan veteraanien muistomerkki*

Melkoinen fiilis täällä Joutsenossa, kun eilisehtoona otettiin Tepsin päänahka ja jatketaan keskiviikkona uusien voittojen tavoittelua. Vähän paremmalla tuurillahan tuo sarja olisi meille jo 3-1, kun nyt numerot ovat toisinpäin. Ei siinä mitään, SaiPan kannattajahan minä olen ollut pienestä pitäen ja sellaisena minut kaiketi aikanaan hautaankin lasketaan. Kuka ties pojat laittavat minulle viimeiselle matkalle mukaan Saipan pelipaidan ja Telian katselukortin, koska tuolloinhan minulla olisi kaiketi aikaa katsella kaikki pelit....no, katsonhan minä nykyisinkin. Nyt juttu lipsuu, joten siirrytään asiaan... 
Kotiseutumuseon pihamaalla on iso hirsinen rakennus

Kirkkoveneen infotaulu

Vajasta löytyy siis kirkkovene

Maaliskuu alkaa pikkuhiljaa kääntyä ehtoopuolelle ja uudet kuvausreissut alkavat kohta. Kesästä tuleekin mielenkiintoinen, koska kuvattavaa on vielä paljon. Varaslähtö kuvaamiselle otettiin jo viime lauantaina, kun kävimme Williladyn kanssa kuvaamassa yhden kohteen Saimaan saaressa, minne meillä ei olisi mahdollisuutta päästä kesällä. Tästä ne reissut pikkuhiljalleen alkavat. Kuvattavaa on vielä Suomen puolella, neljän reissun verran kannaksella ja Laatokan Karjala pakottaa vielä seuraavnakin suvena käymään Karjalan laulumailla. Nyt vaan pitää olla ahkera tänä suvena....
Entinen kotiseutumuseo

Tämän haluaisin itselleni

Laatta entisen museon seinässä

Sen sijaan ahkeruutta kaipaisin joskus näiden monta kesää takaperin kuvattujen kohteidenkin kanssa. Tämäkin kohde on odottanut vuoroaan jo usean vuoden ajan, koska aina on ollut jotain kiinnostavampaa esiteltävää. Nyt kuitenkin yritän jatkossa edetä alueittain Kouvolan suunnalta kohti Kotkaa ja sieltä alkaa pikkuhiljaa lähestyä kohti Lappeenrantaa, jonne blogi tulee päättymään, koska täältä Willimiehen kotitanhuviltahan kaikki alkoi! Sitä ennen kurvaillaan vielä monta tuhatta kilometriä, ennen kuin viimeinenkin kohde on julkaistu. Todennäköisesti se ei toki pääty siihenkään, vaan ainahan noita uusia kohteita nousee jonnekin....
Valkealan sotaveteraanien pystyttämä viime sotien muistomerkki

Laatta muistomerkin kyljestä

Koska tämä kohde on odottanut vuoroaan jo kauan, niin eipä haaskata enää aikaa. Kyseessä on oikeastaan kaksi kohdetta yhdellä iskulla, koska olemme tänään 2013 toimintansa lopettaneen Valkealan kotiseutumuseon pihamaalla. Itse museorakennus onkin vanha, koska se on rakennettu jo vuonna 1774 alunperin Valkealan Niinistön pappilaksi. Aikansa pappilana toimittuaan se tuotiin nykyiselle paikalleen 1880 ja sen jälkeen se onkin ollut monenlaisten asioiden pitopaikkana. 
Sisäkuva korsusta

Kontti on kadonnut....

Mikäs se olisi laverilla köllötellä, jos olisin 35 vuotta nuorempi

Ohjeet kipinänpitämiseen

Tekijä ikuistettuna

Korsu ulkoapäin

Se toimi aluksi käräjätalona ja varmaan monet ikävät riita- ja muut asiat siellä onkin selvitelty. Talvisodan jälkeen mummoni kotipaikasta Säkkijärveltä tänne siirtyi naiskotiteollisuuskoulu, joka toimi paikalla kymmenen vuoden ajan. Sen jälkeen toimintaa jatkoivat Valkealan Martat ja lopuksi se toimi kotiseutumuseona, kunnes lakkautti toimintansa kesällä 2013. Sen tapahtuman muistoksi rakennuksen seinään ruuvattiin messinkinen laatta 6.6.203 Valkealan kyläyhdistyksen ja Valkealan kotiseutuyhdistyksen toimesta.

Jossain vaiheessa alueelle on ilmestynyt myös Valkealan veteraanien pystyttämä Sotien muistomerkki ja Karjalan prikaatin vuonna 1979 rakennuttama sotien aikainen korsu. Vaikka korsu aika huonossa kunnossa olikin, niin kyllä siitä pääsee vielä aistimaan sotien tunnelmaa. Näitä saisi olla mielestäni muuallakin nähtävänä. No, onhan Joensuussa ihan korsumuseokin, jossa tuli piipahdettua opiskeluvuosina.

Muistomerkin paljastamisesta ja muusta historiatiedosta olisin kiitollinen, jos joku sattuu aiheesta enemmän tietämään...

Päivitys 6.5.2019
Muistomerkin pystytti Karjalan prikaatin ylivääpeli E.Laine varusmiesporukan kanssa syksyllä 1979. 

maanantai 26. maaliskuuta 2018

Kouvola / Kuusankosken kirkko

Willimies on eronnut kirkosta jo vuosia takaperin, mutta silti olen tähän asti käynyt kirkossa jos tilanne on sitä vaatinut. Opettajan työssäni olen istunut monet kirkkojuhlat läpi ja pitänyt jopa pariin kertaan puheenkin Lauritsalan kirkossa. Jotenkin en vaan tunne oloani kotoisaksi kirkossa, joten jatkossa aion jättää kirkkosaarnat vähemmälle. Se on kuitenkin oma henkilökohtainen vakaumukseni. Ei kai silloin minuakaan voi sinne pakottaa?
Kuusankosken kirkko on rinteessä

Kirkoissa olen kyllä tämän blogin puitteissakin käynyt, mutta aika harvaan kirkkoon olen könynnyt sisään asti, kuten en tämänkään päivän kohteeseen Kuusankosken kirkkoonkaan. Tosin ovi on ollut usein lukossakin minun paikalla käydessäni. Itse asiassa tätä kirkkoakaan ei ollut tarkoitus esitellä, mutta menköön nyt, vaikka kuvat ovatkin surkeat ja vaatimattomat.
Näyttää ikäistään vanhemmalta

Sisäänkäynnin yläpuolella on valmistumisvuosiluku

Tämä entinen Kuusankosken seurakunnan kirkko kuuluu nykyisin Kouvolan seurakuntayhtymän tiloihin ja sen on suunnitellut Armas Lindgren. Se valmistui 1929 ja se on saannut vaikutteita eri aikausien rakennustyyleistä. Sen kirkkosalissa on yli tuhat paikkaa ja se on keskellä taajamaa mäen rinteessä. Lienee aika keskeinen sijainti?

Juuri muuta sanottavaa minulla ei olekaan tästä omalla tavallaan silmääni viehättävästä kirkosta. Pahoittelut vielä tällaisesta välikausipostauksesta....

sunnuntai 25. maaliskuuta 2018

Kouvola / Kuusankosken punaisten muistomerkki*

Willimies on täysin tympääntynyt suomalaisten huonoon käytökseen. Yleensä aina syytetään nuorisoa huonosta käytöksestä, mutta ihan samaa tekevät kyllä maamme aikuisetkin. Oletko koskaan törmännyt tilanteeseen, että eteesi tulee jäähallissa kaksimetrinen hujoppi, vaikka vieressä olisi vapaatakin tilaa? Oletko odottanut vastausta lähettämääsi tärkeään viestiin tai tullut kiilatuksi kaupan jonossa. Klassikko alkaa olla nykyisin myös parkkipaikat, missä viereinen auto laitetaan niin liki autoasi, ettet saa oviasi auki? Vastaaviin pikkujuttuihin törmää nykyisin päivittäin...
Leveän polun päässä on Kuusankosken punaisten muistomerkki

Itse pyrin hoitamaan viestiliikenteen saman tien, niin eipähän tule kenellekään paha mieli. Valitettavasti kaikki eivät ajattele samoin ja siksi se saakin minut raivon valtaan. Taidan itsekin alkaa tekemään vastaavaa, koska kai minullakin on oikeus viivästyttää omaa vastaustani. No, nyt taas joku siellä miettii, että hittoako tuo Willimies tuolla keuhkoaa? No, keuhkoan koska olen raivoissani...
Eläköön vapaus, mikä taistoanne johti

Eläköön ihmisyys teidän verenne hintana

Kirjoitin näet kuukausi takaperin Tampereen työväenmuseo Verstaan johtajalle ja tarjosin itseäni heille töihin. Tarjouduin tekemään heidän aloittamastaan Punaisten muistomerkit sivustosta paremman ja ennen kaikkea kattavamman, koska sieltä puuttuu valtavasti kohteita. Lisäksi kuvat ovat enimmäkseen surkeita ja olisinkin kiertänyt nuo kaikki kohteet läpi Utsjoelta Hankoon ja Ahvenanmaalta Ilomantsiin. Hinnankaan en uskoisi olevan ongelma, koska en maininnut sanaa euro kertaakaan. Toki ilmaiseksi en tuota urakkaa olisi ottanut harteilleni, mutta kun minä koen tuon tärkeäksi työksi. 

Eläköön oikeus, minkä puolesta kaaduitte

Punaisten muistomerkkisivustolle olisin ottanut tasokkaamman kuvan

No, ilmeisesti työväen asia ei ole enää Verstaan johtajan mielestä kovinkaan tärkeää, koska hän ei ole vaivautunut edes vastaamaan. Minulle olisi riittänyt lyhyt vastaus esittämääni asiaan. Se olisi voinut olla vaikkapa, kiitos tarjouksesta mutta ei tällä kertaa tai selvittelemme asiaa ja otamme sinuun yhteyttä. Kumpaakaan en sitten saanut, joten tänä suvena ei tuo projekti etene ainakaan minun osaltani vaikka vastaisivat huomenna... En vaan jaksa ymmärtää, kuinka liki ilmainenkaan työ ei kelpaa. No, jos jatkossa yhteyttä ottavat, niin hinta on ainakin paljon kovempi. Sitä saa mitä tilaa!

Kaikesta huolimatta minua kiinnostaisi tuo urakka vieläkin, mutta koska vastausta saa odotella tai sitten sitä ei koskaan tule, niin jatkan oman blogini parissa puuhailua ja esittelen päivän kohteen Kuusankosken vanhalta hautausmaalta. Kyseessä on Kuusankosken työväenjärjestöjen vuonna 1946 pystyttämä punagraniittinen muistomerkki rintamalta kotiin tuotujen kaatuneiden haudan paikalle. Punaisten muistomerkkisivusto kertoo paljastamisen tapahtuneen 1947, joten uskon kiveen kaiverrettuun vuosilukuun.

Kuusankosken Töörinkankaalla sorakuoppaan ammutut vainajat haudattiin loppukesästä 1918 Iitin ja Valkealan hautausmaille. Tänne muistomerkin paikalle räjäytettiin dynamiitilla routaiseen maahan rivihauta, mihin edellä mainitut rintamalta tuodut vainajat haudattiin. Myöhemmin alue tasoitettiin Kymi OY:n toimesta hautausmaaksi. Vanhan rivihaudan kohdalle Kuusankosken työväenjärjestöt sitten pystyttivät muistomerkin tovereilleen. Ilmeisesti muistomerkki on toinen, koska löysin maininnan että muistomerkki olisi uponnut pohjaveteen 1940-luvulla. Pitääkö väite paikkansa vai ei, siihen en ota kantaa, mutta uskomattomalta kuulostaa....

Päivitys 6.5.2019
Muistomerkin on suunnitellut Leo Mäki ja se paljastettiin 24.8.1947. Sen hankki Kuusankosken sosialidemokraattinen kunnallisjärjestö. 

lauantai 24. maaliskuuta 2018

Kouvola / Utin taistelun muistomerkki

Kymenlaakso on täynnä 1700-luvun loppupuolella soditun Kustaan sodan muistomerkkejä. Olen esitellyt niitä jo jonkun verran, mutta tämä Utin taistelun muistomerkki on aina jäänyt väliin. Nyt on sitten tämän 3.divisioonan leirijoukkojen vuonna 1931 pystyttämä hemmetin komea luonnonkivistä tehdyn muistomerkin esittely vuorossa.
Muistomerkki on tasaisella kankaalla 6-tien varressa

Veikkaan, etteivät kovinkaan monet valtatie kuutosta ajelevat autoilijat tiedä ajelevansa vanhoilla sotatantereilla, mutta 28.6.1789 alueella käytiin melkoinen kahakka ruotsalaisten ja venäläisten välillä. Aluehan kuului tuolloin Venäjään rajan ollessa joitakin kilometrejä lännempänä Kymijoella. Sotasankaruutta tavoitteleva Kustaa III hyökkäsi 1788 Venäläisten kimppuun ja sota jatkui seuraavanakin vuonna. Kustaa III halusi valloittaa alueita takaisin Ruotsille.
Komea luonnonkivistä muurattu muistomerkki

Muistolaatta on ympäröity vanhoilla tykinkuulilla


Kuningas saapui kesäkuun alussa 1789 johtamaan henkilökohtaisesti sotatoimia. Päämaja sijoitettiin Liikkalaan ja kuninkaan käytössä oli kahden sotapäällikön johtamat joukot. Kustaalla oli johdettavanaan 2500 miestä ja 16 tykkiä, millä oli vastassaan yli 4000 venäläistä muutamalla tykillä vahvistettuna. Ruotsalaiset ryhmittyivät hyökkäysasemiin nykyisen Tykkimäen huvipuiston läheisyyteen ja hyökkäsivät kohti venäläisiä.

Alueen kaksi infotaulua kertovat taistelun historiasta

Hyökkäys onnistui ja venäläiset pakenivat epäjärjestyksessä jättäen jälkeensä 700 kaatunutta sekä paljon haavoittuneita. Ruotsalaiset kokoontuivat juhlistamaan voittoaan nykyisen muistomerkin alueelle ja vetäytyivät tyytyväisinä takaisin Kymijoelle.  Mihinkään suuriin asioihin taistelu ei johtanut vaan tilanne jäi ennalleen. Täysin turha taistelu, missä varmaankin suomalaista verta valui hurmehelle turhaan...

Tarkemman kuvauksen taistelusta voit lukaista täältä.

perjantai 23. maaliskuuta 2018

Kouvola / OH-KRA lento-onnettomuuden muistomerkki

Yleensä yritän päästä kohteiden lähelle autolla, mutta aina silloin tällöin joudun kävelemään pitkin metsiä. Niin tälläkin kertaa, koska nuo lentokoneet tuntuvat aina tippuvan metsiin. Tämän koneen putoamispaikalle piti olla selkeä polku, mutta keväinen tulva oli noussut kosteikkokohtaan ja mättäältä toiselle loikkimiseenhan tuo meni. Tuloksena märät jalat, julmettu hiki ja kadonnut polku. No, piti siis etaiä tätä monumenttia pitkän kaavan mukaan, mutta löytyihän tuo. Tosin alueella on melkoisesti kiviä omastakin takaa, joten aika monta kiveä tuli katsottua ennen kuin oikea löytyi.
Löytyihän se lopulta

Onnettomuuspaikalle tuotu kivi ja siihen kiinnitetty laatta

Lopulta tämä muistomerkki löytyi jylhän metsän keskeltä ja se tuntui hienolta. Edessä oli toki paluumatka kosteikon läpi autolle ja loppupäivä märin jaloin, mutta selvittiinhän siitäkin. Muistomerkki on paljastettu 19.10 2013 purjekone Rhönlerche OH-KRA onnettomuuden muistoksi maanomistaja Pertti Pekkolan aloitteesta.
Kynttilälyhdytkin löytyy paikalta


Kiveen kiinnitetty laatta

Tälle paikalle putosi 28.7.1962 Inkeroisten ilmailukerhon 2-paikkainen purjekone. Onnettomuudessa henkensä menettivät lennonopettaja Pentti Heikkilä ja lento-oppilas Jaakko Vuorento. Myöhemmin onnettomuuden syyksi paljastui käännöksessä irronnut ohjaussiiveke, jonka jälkeen konetta ei pystynyt ohjaamaan. Molemmat koneessa olleet poistuivat koneesta liian myöhään ja heidän laskuvarjonsa eivät kerinneet aueta. 

Muistomerkin paljastustilaisuudessa oli paikalla Heikkilän tytär ja poika läheisineen ja Utissa 1960-luvulla toimineita purjelentäjiä. He myös hankkivat muistolaatan tähän paikalle tuotuun kiveen. 

torstai 22. maaliskuuta 2018

Kouvola / PPP6 linnoitustyön muistomerkki

Willimies ei ole kummoinen tanssahtelija, mutta joskus nuoruudessa tuli kuitenkin piipahdettua Tirvan lavalla Utin lähellä. Tuolloin meinasi tulla painimaaottelu Kouvola vs. Lappeenranta, kun erehdyin yhdelle miehenroikaleelle vinoilemaan kusiränniin nojatessani hänen kumisaappaistaan. Kukapa sitä tanssilavalle lähtisi Kontiot jalassa, jossei hän ei pelkäisi kastelevansa patiinejaan. Olisi kaiketi kannattanut pitää kerkeä kieleni aisoissa ja tyytyä hihittelemään ihan itsekseni. Uhkaavasta tilanteesta tosin selvittiin, eikä tarvinut lähteä lavan taakse katsomaan kumpi voittaa matsin.
Nyt en törmännut kumisaapasmiehiin

Muistomerkki on Tirvan lavaa vastapäätä

Tuo onkin ainut kokemukseni Tirvan lavasta, mutta nyt kesällä 2017 piipahdin uudelleen, kun sain vihiä Tirvan lavaa vastapäätä sijaitsevasta muistomerkistä. Sieltähän se löytyikin tien laidasta isoon kiveen kiinnitettynä. Laatassa lukee: "Hinnerjoki, Honkilahti, niis on tämän esteen mahti". Kyseessä on syksyllä 1939 alueella linnoitustöitä tehnyt Polkupyöräpataljoona 6, joka oli alistettu 6.divisioonalle päämajan reserviksi. Ilmeisesti linnoitustöiden lomassa on ollut aikaa puuhastella oman monumentin rakentamisessakin vai onko tuo myöhempää perua. Siihen en osaa vastata, vaan kaikki muistomerkkiin liittyvät asiat ovat minulle mysteereitä.
Onko laatta vuodelta 1939?

Lukijat auttanevat minua tietojen kanssa tälläkin kertaa, mutta jos kuitenkin haluat lukea aiheesta enemmänkin, niin se onnistuu täällä.

keskiviikko 21. maaliskuuta 2018

Kouvola / Syvärin mänty

Aina joskus tuntuu, että osa julkaisemistani kohteista olisi voinut jättää julkaisematta. Todennäköisesti olen tästä kohteesta viikon päästä juuri tuota mieltä, mutta kun nyt tulee se julkaistua, niin onpahan ainakin julkaistu. Kyseessä on nimittäin männyntaimi, jolta ottaa vielä vuosia kasvaa järeäksi puuksi. Toisaalta onhan tuollakin oma tarinansa ja symboliikkaansa, joten antaa mennä.
Syvärin mänty aidattuna

Vie aikaa kunnes kasvaa isoksi

Kyseessä on eilisen inkerolaisten KRH-miesten muistomerkin vierestä löytyvä pieni männyntaimi, joka kuvastaa veteraanien käymää raskasta tietä sotavuosina. Taimi on tuotu Syvärin voimalaitoksen yläjuoksulta, kun ensimmäinen Kämärän asemalta tuotu taimi ei ottanut juurtuakseen Suomen maaperään. Kyseinen puu on rauhoitettu ja aidattu ja sen istuttivat paikalliset piikkirykmentin sotaveteraanit Kaarlo Huovila ja Erkki Kling. Taimi istutettiin 20.6.2013 KRH-komppanian sotaanlähdön 72-vuotisjuhlassa. 
Aitaan kiinnitetty kyltti

tiistai 20. maaliskuuta 2018

Kouvola / JR 25 KRH-komppania*

Joskus kauan aikaa takaperin Willimies oli armeijassa, tietenkin kotipaikkakunnan rakuunoissa, ja tehtäväni tuolloin oli toimia kranaatinheitinmiehenä. Kovastihan sitä inttivuosina ammuttiin tussarilla ja heittimellä etenkin ja siksi onkin mukavaa muistella omia heittimen kanssa vietettyjä hetkiä näiden sotamuistomerkkien parissa, joissa tuodaan esille heitinmiehet. Itsehän en sen kummemmin sotaa päässyt kokemaan vaikka pirusti ammuttiinkin. Muistaakseni joskus jopa osuttiinkin johonkin... ainakin kerran Saimaaseen, kun käskivät ampua vaikka suuntaus oli ihan päin helvettiä. No sotamies tottelee viisaampiaan kuten kokelaita! Vaan siirrytäänpä asiaan. 
Kunnia JR25 kranaatinheitinmiehille

Willimies on nyt päättänyt esitellä jonkun verran näitä Kouvolan kohteita, koska pakkohan nämäkin on joskus tyrkkiä esille. Oma tietotaitoni ei riitä kertomaan näistä muiden paikkakunnista kaikkea mahdollista informaatiota, mutta ehkä jälleen joku lukijoistamme osaisi kertoa meille lisää infoa. Olenkin ottanut enimmäkseen tavoitteekseni kuvata kaikki mahdolliset kohteet blogin kohdealueella, enkä aina löydä niistä riittävästi tietoa. Tästäkään kohteesta en tiedä sen kummempaa, kuin että joskus aikoja sitten bongasin kyseiseltä alueelta retkikartasta muistomerkin merkin. Se olikin riittävästi viedäkseni minut paikan päälle.
Luonnonkivi kivipedillä

Kyseessä on Inkeroisten ampumaradalla sijaitseva jatkosotaan lähteneen JR25 krh-komppanian muistomerkki. Siinä kerrotaan kyseisen porukan tulleen kasatuksi Inkeroisten miehistä. Sotareissulle sakki lähti tältä paikalta 20.6.1941 ja palasivat myös samalle paikalle retkeltään 11.11.1944. Arvattavasti jokunen mies jäi matkallekin? Hienoa, että edes joitain heitinmiehiä muistellaan, koska oma porukkani ei ole saanut ainakaan vielä omaa muistomerkkiä omista reissuistaan. Miksi olisikaan, koska 1985 oli melkoisen rauhallista kaikilla rintamilla.
Muistolaatta

Jos tiedät tästä muistomerkistä jotain, niin ota yhteyttä! Porukan sotapäiväkirjat voit sen sijaan lukaista täältä.

Päivitys 6.5.2019
Hankkeen puuhaajina toimivat Reino Salmi, Erkki Rantanen, Eino Pellava, Inkeroisten Sotaveteraanit ry ja yksikkö 1906 miehet. Muistomerkki paljastettiin 14.11.1981. Kesäkuussa 1998 muistomerkin jalusta uusittiin.