torstai 10. elokuuta 2017

Kurkijoki / Sankarivainajat

Viikko on lähtenyt liikkeelle enemmän kuin työntäyteisesti. Kiirettä on ollut ja sitä tulee kaiketi piisaamaan ensi kesään saakka. Jotenkin en itse ole vielä osannut kääntää omaa työmoodia täysille, koska kesäni meni enemmän ja vähemmän laiskotellessa. Sitä olisi ollut mukava jatkaa vielä jokunen viikko, mutta siihen ei tänä suvena ollut mahdollisuutta.... Nyt tämä kesän vetelehtiminen muuttuu sitten syksyn stressaamiseksi, mitä minun pitää varoa viimeiseen saakka. Nyt kuitenkin asiaan!

Edellisellä kerralla olimme Kurkijoen kirkonmäellä ja samalla paikalla jatkamme tänäänkin. Nyt aiomme kuitenkin esitellä kaksi muistomerkkiä yhdellä kertaa, koska kyseessä ovat Kurkijoen vuoden 1918 sankaripatsas ja uudempi talvi- ja jatkosodan sankarivainajille pystytetty muistomerkki. Itse en kummemmin tykkää näistä "niputuksista" mutta koska muistomerkit ovat vierekkäin, niin on vähän pakko....
Kurkijoen sankarivainajat

Vuoden 1918 sankaripatsas on historiansa aikana kokenut kovia. Heti sisällissodan jälkeen aloitettiin keräämään rahaa muistomerkkiä varten etenkin lottien toimesta. Nopeasti rahoitus saatiin kasaan ja ilmeisesti patsas saatiin vielä melkoisen halvalla, koska sen suunnitteli arkkitehtuuria opiskeleva Kurkijoen kirkkoherran tytär Elsa Arokallio. Nopeasti suunnitelma muuttui todeksi ja jo 26.9.1920 pidettiin juhlallinen patsaan julkistamistilaisuus. 

Muistomerkin viereen haudatut vainajat saivat olla muistomerkkeineen aivan rauhassa aina talvisodan päättymiseen saakka, jolloin alueelle saapuivat uudet omistajat. he tuuppasivatkin kolmimetrisen pystymallisen muistomerkin nurin ja siirsivät sen pois tieltä, koska tilalle piti asettaa kipsinen Leninin patsas. Se ei koskaan kerinnyt valmiiksi asti, vaan suomalaiset löysivät sen keskeneräisenä elokuussa 1941.
Leninin keskeneräinen patsas Kurkijoen sankarihautausmaalla 12.8.1941 (SA-kuva)
Nopeasti entinen kivi, mikä löytyi lähistöltä, nostettiin paikalleen ilman ristiä, mikä oli kadonnut ilmeisesti kiveä kaadettaessa. Sankarivainajien hautauksia jatkettiin samalle sankarihautausmaalle ja 27 sisällissodassa kaatunutta muistomerkissä mainittua valkoista saivat sodan kuluessa 148 sankarivainajaa vierellensä. 
Muistomerkki on karu ja yksinkertainen....teksti isänmaan puolesta kaatuivat 1918 ja 27 nimeä

Suomalaisten saapuessa alueelle uudelleen 1991 huomattiin muistomerkin olevan jälleen kenollaan maassa. Se nostettiin uudelleen pystyyn, kunnes se huomattiin taas kaadetuksi vuonna 1997. Tuolloin muistomerkki kunnostettiin ja siitä lähtien sen huipulla on taas ollut kivinen risti.

Sisällissodan valkoisten uhrien rinnalle pystytettiin Kurki säätiön toimesta vuonna 1994 muistomerkki talvi- ja jatkosodan sankarivainajille. Valitettavasti muistomerkin teksti on melkoisen vaikealukuinen, joten kirjoitanpa tähän tekstin: "Tällä paikalla olleeseen sankarihautausmaahan on 1939-1944 haudattu 148 suomalaista sotilasta. He kaatuivat puolustaessaan vapautta ja isänmaataan." Alapuolella sama venäjänkielellä ja maininta Kurki säätiö 1994.
Talvi- ja jatkosodan sankarivainajien muistomerkki

Tekijää enkä tarkkaa paljastamispäivää en saanut selville yrityksistäni huolimatta. 

Muistomerkkien läheisyydessä on myös venäläinen sotamuistomerkki, mutta siitä sen enempää kuin yksi kuva tuohon alapuolelle....

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommenttisi ovat aina tervetulleita