tiistai 8. elokuuta 2017

Kurkijoki / Kurkijoen kirkko

Tänään jatketaan taas assistentti Pirhosen ottamilla valokuvilla. Näilläkin lienee ikää jo pari vuotta, joten on jo aikakin saada ne julkaistuksi. Tämä on vaan valitettava tosiasia, että päivässä kerkeää ottamaan reissulla muutaman kuukauden kuvat ja lopulta päätyvät vain kuluttamaan tallennustilaa pilvipalveluissa. Valitettavasti tämän nopeampaan julkaisuvauhtiin ei vaan riitä rahkeet. Toisaalta parempi myöhään kuin ei ollenkaan...

Valitettavasti tämän päiväisestä kohteestamme Kurkijoen kolmannesta kirkosta ei ole jäljellä kuin perustukset ja muistomerkki, minkä esittelen teille lukijoille. Lienee kuitenkin syytä kertoa hivenen alueen aiemmistakin kirkoista, koska muistomerkissäkin on suluissa numero 3, mikä kertoo kirkkoja olleen yhteensä kolme kappaletta. Tällä tarkoitetaan tietysti luterilaisia kirkkoja. 
Kurkijoen kirkon perustukset ja muistomerkki

Kurkijoen, kuten monen muunkin luovutetun Karjalan alueista on saanut kristillisen opin idän suunnalta. Näin kävi Kurkijoellakin, missä vuonna 1589 muodostui kreikkalaiskatolinen seurakunta, johon kuului yhdeksän kappelia eli arvatenkin alue oli melkoisen laaja. Sen sijaan luterilainen seurakunta Kurkijoelle perustettiin vasta Stolbovan rauhanteon jälkeen vuonna 1635. Samalla Kurkijoki sai myös oman kirkkoherrankin palvelemaan uskovaisia.

Tiedot ensimmäisistä luterilaisista kirkoista ovat vähäiset. Jossain on mainittu vuosiluvuksi 1660, jolloin ensimmäinen luterilainen kirkko olisi alueelle noussut, mutta varmaa on vain se, että vuonna 1686 Kurkijoen kirkko oli toiminnassa. Uutta kirkkoa käytiin rakentamaan 1753, mutta valmiiksi se tuli vasta 1768, jolloin edellinen kirkkokin oli vielä pystyssä vaikkakin ränsistyneenä.

Kolmatta ja viimeiseksi jäänyttä kirkkoa rakennettiin arkkitehti F.A.Sjöströmin ohjeiden mukaan 1878-1880. Urut kirkkoon saatiin 1891 ja lämmityslaitteet asennettiin paikalleen 1905, jolloin kirkkoa korjailtiin muutenkin. Tällaisessa kunnossa Kurkijoen kirkko oli talvisodan aattona ja sodastakin se selvisi ehjänä. 
Tältä Kurkijoen kirkko näytti 17.3.1940 eli muutama päivä talvisodan jälkeen. Oli uusien omistajien vuoro.(SA-kuva)
Suomalaisten palatessa alueelle oli kirkko kokenut muutoksia. Siitä oli tehty kulttuuritalo ja siellä oli esitetty elokuvia puheiden lisäksi. Urkuparvelle oli muurattu tiilinen elokuvakoneen huone ja kirkko oli täynnä propagandaa ja paikallisten sankarien kuvia. Ristit, alttari, penkit ja saarnastuoli sekä urut olivat kadonneet jonnekin.... Suomalaiset tekivät jatkosodan aikana muutoksia kirkkoon ja kunnostivat sen kokonaan. Uusintavihkimisen piti piispa Ilmari Salomies 2.4.1944. Valitettavasti kirkko oli luovutettava jo puolen vuoden kuluttua uusille omistajille.
Alttarin paikalle oli ilmestynyt korkea lava välirauhan aikana (SA-kuva)

Isä aurinkoinne kurkkii Kurkijoen kirkossa (SA-kuva)
Sotien jälkeen kirkosta tehtiin paikallisen sovhoosin viljavarasto. Tässä tehtävässä se toimi aina vuoteen 1991 Neuvostoliiton romahtamiseen asti. Ensimmäiset alueelle päässeet suomalaiset löysivät kirkon ränsistyneenä, mutta tyhjänä, koska sovhoosi oli tehnyt konkurssin. 

Koska kirkko oli kuitenkin korjauskelpoinen huonosta kunnosta huolimatta, niin nopeasti heräsi ajatus kunnostaa kirkko uudelleen loistokkaaseen kuntoon suomalaisten voimin. Valitettavasti kunnostustöiden yhteydessä se syttyi palamaan ja paloi maan tasalle. 

Nyt paikalla on enää kirkon perustukset ja muistoristi laattoineen, jonka tietääkseni Kurkijoki-säätiö kustansi ja joka paljastettiin entisen alttarin paikalla vuonna 1995. Muistomerkki muodostuu luonnonkivisestä perustuksesta, missä on rautainen risti. Luonnonkiviin on kiinnitetty myös muistolaatta kertomaan alueen luterilaisten kirkkojen historiasta.
Kuva ristista tietenkin puuttui, mutta laatasta on sentään kuva
Lisää kuvia Kurkijoen kirkon menneisyydestä voit käydä kurkkaamassa täältä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommenttisi ovat aina tervetulleita