tiistai 31. tammikuuta 2017

Sortavala / Lönnrotin muistomerkki

Sortavala on runonlaulajien kaupunki tai ainakin se oli sellainen vielä 1800-luvulla, miksei vielä 1900-luvullakin, jolloin siellä pidettiin suurille ihmismäärille Sortavalan laulujuhlia. Esimerkiksi vuonna 1935 siellä vieraili 30.000 kuulijaa niin koti- kuin ulkomailtakin. Silloin elettiin Kalevalan 100-vuotisjuhlavuotta ja edellisessä kirjoituksessani mainittu Runonlaulajan patsas paljastettiin juhlavin menoin nykyisessä Väinämöisenpuistossa. 
Väinämöisenpuiston nurkkauksesta löytyy Lönnrotin käynnistä kertova muistomerkki

Saman puiston yhdessä nurkkauksessa on myös muistomerkki, mikä kertoo Elias Lönnrotin käyneen paikalla ensimmäisellä runonkeruumatkallaan Karjalan laulumaille vuonna 1828. Muistomerkin pystytysvuodesta ja pystyttäjästä puhumattakaan, minulla ei ole mitään tietoa, joten nyt on taas hyvä hetki lähestyä minua aiheesta kertovin tiedoin....
Kaksikielisyys viittaisi paljastuksen tapahtuneen sotien jälkeen?

maanantai 30. tammikuuta 2017

Sortavala / Runonlaulajan patsas

Kivetty polku johtaa Runonlaulajan patsaalle

Sortavalan keskustasta löytyy suomalainen muistomerkki, mikä on uhmannut aikaa jo vuodesta 1935 lähtien. Kyseessä on runonlaulajan patsas, minkä esikuvana on runonlausuja Pedri Shemeikka, joka eli vuosina 1825-1915. Tämä suostamolaislähtöinen runonlaulaja oli kuuluisa etenkin peurarunoista. Lukuisat jutut kulkivat myös hänen voimistaan kantaa taakkoja tiettömissä korvissa ja etenkin hänen riistanmetsästystaidoistaan. Hänen tiedetään jo 13-vuotiaana kaataneen ensimmäisen peuransa. Siitä sen sijaan ei ole täyttä varmuutta, että tapasiko hän Elias Lönnrotin tämän runonkeruumatkalla vuonna 1837. Tarinoiden mukaan tapasi, mutta onko se totta vai ei? Kukapa sen enää selvittäisi?
Runonlaulajan patsas Sortavalan Väinämöisenpuistossa

Runonlaulajan patsas on kuvanveistäjä Alpo Sailon teos, joka paljastettiin Sortavalassa Kalevalan satavuotisjuhlan kunniaksi vuonna 1935. Sailo oli ajatellut patsaan suunnittelua jo vuonna 1916 heti Shemeikan kuoleman jälkeen. Karelianistina tunnettu Sailo oli tavannut Shemeikan vuonna 1908 ja laatinut hänestä luonnoksia ja ottanut valokuviakin. joten patsaan ulkomuoto esittää varmasti Shemeikkaa sellaisena kun hän oli heidän kohdatessaan.
Pedri Shemeikka 1825 - 1915

Tuolloin hanke ei vielä edennyt, mutta vuonna 1927 homma lähti liikkeelle. Tuolloin Sortavalan kaupunginhallitus ja Raja-Karjalan säätiö alkoivat sitä suunnittelemaan. Taustalla oli edellisen vuoden laulujuhlista saatu varallisuus, mille piti keksiä käyttöä. Kohteeksi valittiin runonlaulajaa kuvaava patsas, minkä tekijäksi valikoitui Sailo. Patsaan kustannusarvioksi tuli silloiset 25.000 markkaa, mihin tarvittiin laulujuhlarahojen lisäksi edesmenneen pormestari Bergin testamenttaamia varoja.  
Sailon mukaan Pedri Shemeikka omasi Leonardo Da Vincin omaisia piirteitä

Patsaan sijoituspaikaksi valittiin Sortavalan keskustassa sijaitseva kolmion muotoinen aukio. Sen muokkaaminen puistoksi alkoi 1928 arkkitehti Uno Ullbergin ja puutarha-arkkitehti Bengt Schalinin suunnitelman mukaisesti. Puisto sai nimen Kolmikulmanpuisto, mutta nykyisin se on nimeltään Väinämöisenpuisto. 
Shemeikka istuu karhuntaljalla vuoratulla tuolilla

Veistos on valettu pronssista ja se on pystytetty Sortavalan maalaiskunnan Riekkalansaaresta tuodun graniittijalustan päälle. Veistos paljastettiin Kalevalan juhlavuotena 29.6.1935 Sortavalan laulujuhlien yhteydessä, jolloin kaupungissa oli yli 30000 vierasta eri puolilta maailmaa. Nykyisin veistos on Venäjän kulttuuriministeriön taholta luokiteltu suojeltavaksi kulttuuriperintökohteeksi. 
Veistos sivulta kuvattuna

lauantai 28. tammikuuta 2017

Sortavala / Pohjois-Laatokan museo

Meinasi unohtua esitellä Pohjois-Laatokan museo, missä assistentti Pirhonen piipahti jollain lukuisista Sortavalan reissuistaan. Museo sijaitsee entisellä Rantakadulla, minkä talonnumero oli 10. Nykyisin kadunnimi on Ulitsa Ladoshkoi Flotilii. Rakennus on aikoinaan rakennettu vuonna 1900 paikalliselle lääkärille Gustaf Winterille. Siksipä talo tunnetaan edelleen Winterin talona ja se on iso. Pinta-alaa on kaikkiaan yli 400 neliötä, joten se soveltuu hyvin museotilaksi.
Näistä ovista astutaan museon tiloihin

Winter muutti vuonna 1918 lääkäriksi Helsinkiin, jolloin rakennus jäi tyhjilleen. Niinpä vuonna 1920 Sortavalan kauppayhtiö osti rakennuksen itselleen ja avasi siinä kauppakoulun, mikä toimi aina 1930-luvun lopulle saakka. Jatkosodan jälkeen neuvostoliittolaiset avasivat rakennukseen lastenkodin. Tämä vaihe kesti aina vuoteen 1952, jolloin pioneereille annettiin käyttöön rakennuksesta kolme huonetta ja loput menivät asuinkäyttöön. Käyttötarkoitus muuttui taas 1950-luvun lopulla, jolloin taloon muutti päiväkoti.
Museo on sisältä avara

Paikalla on myös myytäviä tavaroita lippujen lisäksi

1950-luvun lopulla avattiin taloon päiväkoti. Vuosina 1988–1991 rakennuksessa toimi nuorten teknikkojen asema.Karjalan tasavallan Pohjois-Laatokan museon toiminta alkoi Winterin talossa vuonna 1992. Sen ensimmäisenä johtajana oli Ljudmila Popova. Museon kokoelma koostui silloin Valamon valtion museon esinekokoelmista. Rakennus restaurointiin vuosina 1993–1996 eri rakennusliikkeitten voimin. Osa varoista tuli Karjalan tasavallalta, osa kunnalta. Nykyisin Pohjois-Laatokan museon kokoelma sisältää yli 13 000 objektia. Johtajana on toiminut vuoden 2012 lopusta Vera Nosova.
Nähtävää riittää

Vanhoja laivoja vitriineissä

Tavaraa on myös Suomen ajalta


perjantai 27. tammikuuta 2017

Pälkjärvi / Pälkjärven sankarihautausmaa

Itärajan takaisten kohteiden esitteleminen jatkuu. Jälleen kerran vuorossa on assistentti Ilkka Pirhosen ottamia valokuvia retkiltään Laatokan Karjalan alueelta, minne Willimiehen reissut eivät vielä ole kerenneet. Onneksi Ilkka on ojentanut auttavan kätensä ja antanut käyttöömme kuvia mielenkiintoisista kohteista. Toki tarkoitukseni on itsekin päästä käymään näillä paikoilla myöhemmin. Ohihan olen tästä ajanut itsekin, mutta aina on ollut kiire Sortavalan humuun, joten en ole pysähtynyt itse paikan päällä. Miksi olisinkaan, koska kohdehan on jo kuvattu!
                              Assistentin video Pälkjärveltä

Kyseinen paikka on Värtsilästä Sortavalaan menevän maantien varressa ja kyseessä on yksi isänmaamme lukuisista viime sotien aikaisista sankarihaudoista, jotka nyt sattuneesta syystä sijaitsevat naapurimaamme rajojen takana. Tämä Pälkjärven sankarihautausmaa on osoitus vanhan talkoohengen merkityksestä. 
Sankarihauta-alue on aivan tien varressa

Kaikki sai alkunsa Pälkjärvellä pidetystä kesäjuhlasta, mikä oli ensimmäinen sotien jälkeinen kokoontuminen entisillä kotitanhuvilla. Tuolloin pitäjäseuraan kuuluva kuvanveistäjä Erkki Eronen lupasi tekemään sankarihaudoille muistomerkin omakustannushintaan. Lopulta myös opetusministeriö lupautui osallistumaan kustanniksiin, niin Erosen kanssa tehtiin sopimus muistomerkistä vuoden 1994 aikana. Saman vuoden syksyllä oltiin jo niin pitkällä, että Pälkjärviseuran johtokunta hyväksyi patsaan materiaalin, muodon ja muistomerkkiin hakattavan tekstin.
Muistomerkki ja Martti Sarlundin yksityinen? muistokivi

Seuraavaksi vuorossa oli muistomerkkialueen kunnostaminen elokuussa 1995. Kaikki työ tehtiin talkoovoimin. Samaan aikaan Erkki Erosen valvovien silmien alla tehtiin muistomerkille perustukset ja muistomerkki siirrettiin paikalleen. Lopulta Pälkjärven sankarihautausmaan muistomerkki paljastettiin juhlallisin menoin 14.10.1995. Lopuksi alue viimeisteltiin vuonna 1998, jolloin sankarihauta-alueen ympärille rakennetiin valkoinen lauta-aita ja alue sai myös viitan tienvarteen.
Muistomerkki

Lähikuva tekstistä

Olisiko Martti Sarlundin muistokivi sukuseuran pystyttämä?

keskiviikko 25. tammikuuta 2017

Sortavala / Laatokan kulkijain muistomerkki

Sortavala on kaupunki, missä olen vieraillut kahdesti. Ensimmäinen kerta oli joskus opiskeluvuosina, vieraillessani yhden opiskelijatuttavani häissä. Siitä reissusta muistikuvat ovat himmeät, mutta viime syksynä minulla oli ilo käydä paikan päällä uudelleen. Takuulla joudun tämän missioni puitteissa piipahtamaan kaupungissa vielä useasti, mutta tällä kertaa esittelyvuorossa on kohde Sortavalasta, minkä on valokuvannut assistentti Pirhonen joskus reilu vuosi takaperin.
Muistomerkkialue on hyvässä hoidossa

Laatokka on melkoisen iso järvi ja se on vetänyt aina kulkijoita puoleensa syystä jos toisestakin. Niinpä esi-isien ja nykyisten kulkijoitten kunnioituksi pystytettiin suomalaisten toimesta Laatokan kulkijain muistomerkki Sortavalan satamaan. 
Muistomerkki, mitä myös "norpaksi" kutsutaan

Muistomerkki on reilu nelimetrinen kivenmurikka, jonka on kaiverruksineen muotoillut kuvanveistäjä Toivo Jaatinen, mikä sai alkunsa Sortavalan Pitäjäseura ry:n toimesta. Nykyisin tämän viisi vuotta kestäneen muistomerkkihankkeen tulos on Sortavalan kaupungin hallinnassa.  
Laatokan kulkijoille, kahdella kielellä

Muistomerkkihankkeen rahoittajia oli Alfred Kordelinin säätiö ja Rahapaja Oy. Isolla panoksella oli mukana myös Kesälahden maansiirto Oy, joka vastasi murikan kuljetuksesta ja paikalleen asettamisesta. 
Paikka on myös paikallisen nuorison suosiossa

Muistomerkki paljastettiin lopulta 6.6.2004 kaikkien kulkijoiden ihailtavaksi.

maanantai 23. tammikuuta 2017

Viipuri / Mig 19 hävittäjä

Olen aiemminkin esitellyt aseita, jotka käytön jälkeen on sijoitettu korokkeelle, jolloin siitä tulee muistomerkki. Näin on tapahtunut myös Viipurin keskustassa sijaitsevassa entisessä kasarmialueella. Edellisessä postauksessa olimme samalla paikalla ja törmäsimme museoreissun jälkeen tähän MIG-19 hävittäjään, mistä on muodostettu muistomerkki.
MIG-15 muistomerkki

Museo-oppaamme mukaan paikalla sijaitsi aikoinaan laivaston ilmavoimien tukikohta, missä opeteltiin purkamaan ja huoltamaan Venäjän laivaston ilmavoimien lentokoneita. Niiltä ajoilta tämäkin muistomerkki on jäänteenä. Tiedossamme ei todellakaan ole tästä muistomerkistä yhtään mitään muuta, mutta lieneekö se tärkeätäkään....
Jalusta alkaa rapistua.....

perjantai 20. tammikuuta 2017

Viipuri / Kannasmuseo (uusi)

Rakennuksen toiselta puolelta tullaan museoon sisään....avoimesta ovesta

Karjalan museoiden esittely jatkuu tänään. Vuorossa on edellisen kirjoituksen jatkoksi Viipurin kannasmuseon uusi sijaintipaikassa keskustan vanhalla kasarmialueella. Paikka on todella huonossa kunnossa edelliseen verrattuna, mutta tarjoaa mahdollisuudet laajentaa museota melkoisesti ellei aluetta sitten pureta sen huonokuntoisuuden takia?
Valtaosa rakennuksista on laivaston ilmavoimien jälkeen tyhjillään

Punaisen rakennuksen seinillä on upeita valokuvia

Vanha kylttikin on ruosteessa tyhjillään olon seurauksena

Vanha kasarmialue on melkoisen rappeutunut ja museon tilojakin lämmitettiin siellä vieraillessani marraskuussa 2016 puu-uuneilla. Ei tuolla kylmä ollut, mutta toipahan paikkaan oman hohtonsa. Mielestäni museo on vielä pahasti keskeneräinen ja kaipaa paljon työtä, jotta siitä voisi tulla parempi kuin edeltäjästään. Toki nyt piha-aluetta voi hyödyntää aivan eri tavoin kuin edellisessä. Nähtäväksi jääkin, mitä se ensi kesänä tarjoaa meille katsojille?
Täälläkin on aseita näytillä. Takana rakennuksen lämmityslaite, puukamina

Museo kertoo sodan karuudesta

torrakoita niiden testaamisesta kiinnostuneille

konepistooliosasto

Itse ainakin tykkäsin vanhasta museosta enemmän, mutta annetaan Bair Irincheeville mahdollisuus museon suhteen, eikä tyrmätä vielä. Suomalaisia ryhmiä on paikalla käynyt jonkun verran, mutta oppaan mukaan enemmänkin voisi käydä. Ehkä väki ei ole vielä löytänyt tänne kasarmi-alueelle?
Pitihän se itsekin testata

ampuma-asentoni ei ole ihan paras mahdollinen
Kartta talvisodasta löytyy seinältä

tavaraa on vähänlaisesti toisessa kasarmissa


Willilady on löytänyt jotain kiinnostavaa vitriinistä

Kannaksen maastosta on löydetty kaikenlaista

tuttu plakaatti

panssarilevyä on löytynyt rutkasti

tankki on kadonnut tykkitornin alta

Nämä ennen - jälkeen kuvat ovat hienoja

Paikat ovat vielä löydettävissä

Vaikka museo vaikutti melkoisen keskeneräiseltä, on se ainakin sotahistoriasta kiinnostuneille matkailijoille ehdoton vierailupaikka.

keskiviikko 18. tammikuuta 2017

Viipuri / Kannasmuseo (vanha)

Alaikäinen juniorinikin pääsi testaamaan aseita

Viipuri on kaupunki, mikä merkitsee Willimiehelle paljon. Isäni puolelta omistan savolaiset sukujuuret Mikkelin kupeesta Anttolasta. Onneksi eivät tulleet tänne Lappeenrantaan suoraan Savosta vaan koukkaisivat Viipurin kautta tänne nykyiseen Etelä-Karjalaan. Ilmeisesti siinä matkalla karisi pahimmat savolaiset kieroutuneisuudet pois ja minusta tuli syntyessäni karjalainen. Äitini puolen suvun edustajat muuttivat tänne Lappeenrantaan Säkkijärveltä, joten lienen saanut jo verenperimänä ripauksen karjalaisuutta ja viipurilaisuutta. Se ilmeisesti näkyy, koska tykkään kierrellä enempi Viipurissa kuin muissa Suomen kaupungeissa, joissa hyvin harvassa on takana pitkä historia.
Näissä tiloissa museo toimi aikaisemmin

Lisäksi Viipurin sijainti raja-alueella, missä kaupunki on vaihtanut lukuisia kertoja omistajaa, kiehtoo minua. Tulevaisuudestahan ei koskaan tiedä, mutta historian kautta peilaten, voi olla ettei kaupunki ole vielä viimeistä kertaa vaihtanut omistajaansa? Ehkä Willimies vielä joskus asuu Viipurissa ja asettuu omille henkisille juurilleen? 
Kesällä 2015 pihalla oli keskiaikaiset turnajaiset

Meno oli reipasta

Paikalla sai kokeilla jousiammuntaa keskiajan tyyliin

No, nyt on sitten kaikille selvää, että tämän päivän kohde sijaitsee Viipurissa. Pitää paikkansa, mutta toisaalta taas ei. Epäselvä kiertelevä vastaus johtuu siitä, etten kerinnyt julkaista tätä kohdetta aikoinaan, joten kerkesivät siirtää Viipurin kannasmuseon toiseen paikkaan. Siksi ajattelin esitellä kummatkin kohteet, vaikka tämä vanha onkin vaihtanut uuteen paikkaan Viipurin keskusta-alueelle.
Williladykin testaa asetta

Meikäläiselle tämä oli helppoa

Sujuu nuorisoltakin

Ilme on parasta

Nuorisomme nuorin ja vanhin löysivät yhteisen sävelen.....konekiväärillä

Kyseinen museo on venäläisen kirjailijan Bair Irincheevin oma yksityisesti ylläpitämä museo, missä tämä sotahistoriaan perehtynyt mies esittelee kannakselta löytämiään esineitä ja sotahistoriaa. Annetaan jälleen kuvien puhua puolestaan....tännehän ette enää pääse vaikka haluaisittekin. Onneksi museo on vain siirtynyt uusiin tiloihin. Siitä enemmin ensi kerralla ja siellä voitte toki vieraillakin....
Suomalaista tavaraa nähtävillä

Venäläisten käyttämä panssarikilpi, minkä takana lähestyivät suomalaisten asemia

Aseita on paljon ja niitä saa vapaasti kokeilla

Vanhoja propagandalehtisiä

Samoja kuin edellä

Surullinen ilmoitus kotijoukoille, sekin nyt museon seinällä

Melkoista tekstiä

Pilapiirros

joukkojen tunteisiin on yritetty vedota

venäläistä historiaa

Lentolehtinen kertoo hyvistä oloista....uskottavaa?

Karua historiaa

Tilat olivat melkoisen pienet

Muta ne oli hyvin laitettu esiin....
Tämä paikka on siis suljettu nykyisin ja museo on siirtynyt Viipurin keskustan entiselle kasarmialueelle. Seuraavalla kerralla siirrymme sinne...