perjantai 30. syyskuuta 2016

Iitti / Karjalaan jääneet vainajat

                                              Nightwish "Sleeping sun" tädille sinne jonnekin

Takana melkoinen viikko. Kiirettä on piisannut ja kaiken lisäksi tuntuu, että kaikki kaatui niskaani samalla viikolla. Kaiken kruununa oli tieto Englannin maalta, että oma rakas Säkkijärvellä syntynyt tätini siirtyi taivaallisiin joukkoihin. Nyt kaiken lisäksi on vielä selvitettävä, että kuinka pääsen Englantiin Wolverhamptoniin paikan päälle, jos päätän lähteä reissuun isäni ja äitini kanssa. Kiirettä on siis pitänyt, joten aionpa tänään rauhoittua ja istua pihagrillillä tätini muistoa muistelemassa.

Tätini elämäntarina onkin hyvä aasinsilta tämän päiväiseen kohteeseen, mikä on Iitin hautausmaalta löytyvä muistomerkki, missä kunnioitetaan luovutettuun Karjalaan jääneitä vainajia. Sinnehän tätiäni ei haudata, mutta koska hänen juurensa ovat luovutetulta alueelta, niin kerrottakoon hänen tarinansa lyhyesti. Hän syntyi siis Säkkijärvellä, mistä hän muutti vanhempiensa matkassa evakkoon Lappeenrantaan. Välirauhan aika papalta meni oman talon rakentamiseen, mihin he pääsivät muuttamaan talvella 1940/41. Tuon jälkeen uusi sota kolkutti ovelle ja tätini laitettiin neljä vuotiaana sotalapseksi Ruotsiin.
Iittiläisten kunnianosoitus Karjalaan jääneille

Ruotsissa hänellä oli hyvä sijaisperhe, joka huolehti hänestä. Sotavuosina hän kävi Lappeenrannassa vanhempiensa luona muutaman kerran, mutta sodan jälkeen hän jäi Ruotsiin, koska maassa oli puutetta kaikesta. Tietysti tämä vieraannutti hänet Suomesta, mutta silti hän piti yhteyttä kotimaahansa. Myöhemmin hän läksi opiskelemaan Ruotsista Englantiin, missä hän tapasi tulevan miehensä Davidin. Sen jälkeen kotipaikaksi vakiintui Wolverhampton keski-Englannista ja he saivat neljä lasta. Myöhemmällä iällä tätini ja hänen miehensä pitivät yhteyttä tätini vanhempiin, niin Ruotsissa kuin täällä Suomessakin. Viime näkemisestä onkin kulunut liki vuosi, mutta onneksi hänen poikansa on kiinnostunut äitinsä suomalaisista juurista ja on vieraillut minunkin kotonani. Toki tulee uudestaankin....

Siksi onkin ymmärrettävää, että Iitinkin karjalaiset halusivat vuonna 1955 kunnioittaa luovutettuun Karjalaan jääneitä vainajia muistomerkillä. Vastaaviahan löytyy toki muualtakin tai paremminkin kaikkialta. Ainakin tässäkin blogissa niitä on esitelty jo useampia. 

torstai 29. syyskuuta 2016

Iitti / Iitin kirkko

                                 Happoradio "Tuhkaa hangelle"

Torstaiaamu ja taas pitkä päivä edessä. Kuvittelin vielä viime keväänä, että työpäivät lyhenisivät luopuessani apulaisrehtorin toimesta ja ryhtyessäni riviopettajana opettamaan historiaa ja yhteiskuntaoppia yläkoulussa. Enpä olisi voinut olla enemmän väärässä. Jokainen päivä tuntuu venyvän kello neljään ja monesti palaverit vievät aikaa jopa osasta iltaakin. Alkaa tuntua, että opettajan perustehtävä opettaminen on vain sivuseikka, kun järjestellään sekä suunnitellaan kokoajan erilaisia projekteja, korjataan oppilaiden tehtäviä sekä suunnitellaan erilaisia koko koulun yhteisiä tapahtumia. Olisiko liikaa vaadittu, että annettaisiin aikaa ja mahdollisuuksia hoitaa perustyö ensin kuntoon ja mietitään sitten erilaisia ylimääräisiä tapahtumia?
Iitin upea kirkkomiljöö kellotorneineen hautausmaalta kuvattuna

Iitissäkään tuskin olisi saatu aikanaan rakennettua vuonna 1693 kirkkoa, jos työntekijät olisivat joutuneet nikkaroinnin lomassa suunnittelemaan samalla avajaisia, kirkon teemailtoja sekä seurakuntalaisten hyvinvoinnin edistämistä. Olisi saattanut talkooväki poistua omille pelloilleen viljelemään ja hoitamaan kotieläimiään, jos aika tuntuisi menevän joutavaan, mikä ei salskealle raksamiehelle kuulu. Onneksi tuolloin kaiketi ajat olivat erilaiset ja rakennusmestari Taavi Juhonpojan ja lasimestari Eerikki Eerikinpojan johdolla hommat etenivät. Lisäksi lopputulos oli jotain sellaista, mitä katselee tänäkin päivänä mielellään...
Upearyhtinen kirkko

Upean lopputuloksen varmisti reilut 200 vuotta myöhemmin kirkoihin perehtynyt arkkitehti Josef Stenbäck, jonka johdolla vuosina 1913-1914 suoritettiin peruskorjaus, minkä yhteydessä kirkkoa nostettiin metrillä ylöspäin, jotta kirkon kivijalka saatiin uusittua. Samalla kertaa paanukatto vaihdettiin betoniseen paanukattoon ja kirkko vuorattiin uusiksi ulkoa ja sisältä. 
Kellotorni soveltuu upeasti maisemaan

Tämän remontin jälkeen kirkkoa on hoidettu huolella ja säännöllisesti. Ilmankos tämä kirkko on mielestäni hienoin blogissa tähän asti esittelemistäni. Hienon lopputuloksen kruunaa upea väri, mikä on aikoinaan 1800-luvun alkuvuosina kirkkoon valittu. Alkuperäisestä väristä en osaa sanoa, mutta on toki mahdollista sen olleen alusta lähtien punainen. Lukijoiden sekä omaksi harmikseni kirkko oli kuvaushetkellä suljettu, joten sisätilat jäivät kuvaamatta, mihin ilmeisesti lukijat ovat tottuneet. Eihän tämä ole ensimmäinen kerta ja sen voin luvata, ei tule jäämään viimeiseksikään....

keskiviikko 28. syyskuuta 2016

Iitti / Lyöttilän linnoitteet

Vihaksi pistää vieläkin. Maanantaiehtoona laitoimme stopin grillikaudelle ja kohta on aika sanoa hyvästit myös kesän moottoripyöräilylle. Lisäksi kun sain itselleni vihamiehenkin muutama päivä takaperin, niin ei voi sanoa että suttaisi hyvin! Kaikesta huolimatta päivät etenevät ja syysloma lähestyy pelottavaa vauhtia, toki ollen vielä jokusen viikon päässä. No, minähän maltan odottaa, kuten jaksoin neljännesvuosissadan odottaa erään vihamieheni kohtaamista nyrkkeilykehässä. Taidan siis olla melkoisen pitkävihaista sorttia, joten odottelen sopivaa iskun paikkaa. Kun se osuu kohdalle, niin silloin isken tilit tasaiseksi.
Kyltti opastaa perille

Samanlaisia pitkämalttisia ihmisiä lienee Iitin Lyöttilässäkin, koska täällä odotellaan vieläkin saksalaisten tai jonkun muun maan joukkojen hyökkäystä Suomen kautta Pietariin. Linnoitteet näet rakennettiin ensimmäisen maailmansodan aikana ja niitä löytyy kaikkialta Suomesta. Vahvimmin toki linnoitettiin Helsinki ja Viipuri, mutta muuallekin kerittiin rakentamaan kolme puolustuslinjaa, joista siis Iittikin sai osansa.
Kartta kertoo linnoitusalueesta

Nämä linnoitustyöt työllistivät suurimmillaan liki 100.000 miestä ja työvoimaa tuotiin aina Kiinasta saakka, vaikka tietenkin nämä "patterityöt" tehtiin pääosin suomalaisten ja venäläisten voimin. Koska ne rakennettiin ripeällä aikataululla ja Pietarin suojaksi, eikä hyökkäystä koskaan kuulunut, niin käyttämättömiksihän ne jäivät. 
Linnoitteet ovat joutuneet luonnon hyökkäyksen kohteeksi

Melkoisen käyttämättömiltä ne näyttivät loppukesästä 2016, kun vierailin paikalla. Alueelle aikoinaan rakennettu linnoituspolku opastauluineen ja -kyltteineen näytti hautautuneen heihikon keskelle. Ilmeisesti alueen kunnostamisen jälkeen paikka on päässyt repsahtamaan vai onko niin, että ensimmäistä kertaa Lyöttilän linnoitteet ovat joutuneet hyökkäyksen kohteeksi. Saksalaisten hyökkäystä kun vielä pitää odotella, niin luonto ei enää ole valmis odottamaan vaan on hyökännyt alueelle. Voiko tätä hyökkäystä edes pysäyttää mitenkään? 
Infotaulu kertoo enemmän kohteesta

tiistai 27. syyskuuta 2016

Iitti / Pietari Lyötin muistomerkki

Olen viime aikoina huomannut olevani pitkävihainen ihminen. Kaikki menneisyydessä kokemani vääryydet pitää kuitata jossain vaiheessa pois, niin voin jatkaa elämääni taas entiseen malliin. Loistoesimerkki tästä on liki vuosi takaperin sopimani nyrkkeilymatsi, mikä oli tarkoitus käydä tulevana lauantaina. Senkin taustalla oli aikoinaan kokemani vääryys, mutta tämän saimme soviteltua muutama päivä takaperin. Toki matsi pidetään, mutta siirsimme yhteisellä sopimuksella aikaa vuodella eteenpäin.
Muistomerkille löytää helposti

Tämän asian kun sain kohdilleen, niin johan törmäsin uuteen kokemaani vääryyteen, mikä vaatii toimenpiteitä. Tulevat viikot vaativatkin paljon pohtimista, kuinka kuittaan tilit selväksi yhden ihmisen kanssa, joka sai minut vihoihini. Tätä pohtiessani, lienee paras viedä teidän lukijoiden ajatukset Iittiin.
Pietari Lyötin muistomerkki on vanhalla kyläpaikalla

Iitin historia ulottuu kauas historiaan ja sieltä nousee esiin henjilöiden nimiä kuten tämän päiväisen kohteet Pietari Lyötti. Pietari nimi on taustaltaan raamattuun pohjautuva, mutta mistä sukunimi Lyötti juontaa juurensa? Minä en osaa kertoa nimen taustoista tuon taivaallista, mutta kaikesta huolimatta nimi on juurtunut Iittiin, antaen nimen yhdelle vanhalle kylälle - Lyöttilälle.
Punaista graniittia ja laatta

Kylän vanhin tunnettu asukas näet oli Pietari Lyötti, jolle myönnettiin omistusoikeus 13.10.1458 alueen maihin, mistä muodostui Lyöttilän kylä. Vanhan kyläkeskuksen alueelle pystytettiinkin jo vuonna 1958 muistomerkki kunnioittamaan kylän "perustajaa", kun kylän perustamisajankohdasta tul ikuluneeksi 500 vuotta. Nykyisin muistomerkki sijaitsee metsärinteessä, minne pääsee polkua pitkin, mikä alkaa tienlaidasta. Myös viitoituskin on olemassa, mitä ei aina voi sanoa kaikista vierailemistani kohteista.
Laatta on kiinnitetty kiveen

maanantai 26. syyskuuta 2016

Iitti / Sodissa kaatuneiden muistomerkki

Etelä-Karjalaa ja Kymenlaaksoa kiertäessäni olen törmännyt satoihin viime sodista kertoviin muistomerkkeihin. Ensimmäiset niistä on pystytetty jo melko pian sotien jälkeen, mutta vauhti niiden pystyttämiseen tuntuu kiihtyneen 1990-luvulta lähtien. Liekö syynä muistelijoiden määrän väheneminen vai järjestöjen kirstujen pohjalle kertyneet roposet vai halu kunnioittaa isiemme ja isoisiemme muistoa sotavuosina 1939-1945?
Muistomerkin edusta ja kulkutie on kivetty

Vastaavaan olen törmännyt myös reissuillani luovutetussa Karjalassa, minne on viime vuosikymmeninä noussut sotiin liittyviä muistomerkkejä sekä kotipaikaltoiltaan evakkoon lähteneiden halu kunnioittaa perinteitä alueilla, jotka jäivät vieraan vallan alle viime sotien päättäneissä rauhanteoissa. Mielestäni kyseinen toiminta on kunnioitettavaa ja ehdottomasti kannustamisen arvoista, jotta tieto ja esi-isien kunnioitus siirtyy jälkipolville.
Mustaa graniittia

Näin on toimittu Iitissäkin, sen kuntakeskuksessa Kausalassa. Tänne seurakuntakeskuksen pihamaalle on pystytetty 16.5.2004 Aarre Laihon suunnittelema Iitin viime sodissa kaatuneitten muistomerkki. Muistomerkki on komea ja hyvässä kunnossa, onhan se Iitin Graniitti OY:n ja Kausalan rakennusryhmä OY:n valmistama ja paikalleen asentama. Aloite muistomerkkiin on lähtöisin Iitin sotaveteraaneilta ja hankkeeseen lähti mukaan Iitin kunta, seurakunta ja lukuisat yksityishenkilöt.
Kivet täynnä nimiä

Tämä muistomerkki on kooltaan suuri ja se koostuu kymmenestä isosta kivipaadesta, joissa ensimmäisessä on risti ja teksti Isänmaan puolesta 1939-1945. Muut isot kivet sisältävät perustiedot 314 iittiläisestä sodissa henkensä menettäneestä. Isku pienelle pitäjälle on ollut kova, koska talvisodassa Iitti menetti 103 ja jatkosodassa 211 uhria.
Muistomerkin takaa löytyy perustiedot kohteesta

sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Iitti / Kausalan pommitusten muistomerkki


Iitin kohteet jatkuvat. Tänään siirrytään Iitin kuntakeskuksen Kausalan alueelle, minne neuvostoliittolaiset pommittajat tiputtivat jatkosodan alussa lastillisen pommeja. Päivämäärä pommikuorman pudottamiselle oli 4.7.1941, jolloin sotaa oli käyty parisen viikkoa. Tuona päivänä koneet havaittiin ajoissa, mutta jostain syystä hälytyslaitteet eivät toimineet ja niinpä ihmiset eivät siirtyneet piiloon.
Paikka oli helppo löytää

Mikä oli koneiden todellinen kohde? Tämä jäi itselleni mysteeriksi, mutta ainakin Kouvolan ja Lahden välinentieyhteys saatiin poikki pommituksessa. Tänne Aholanmäelle ja Mikkolan talon alueelle putosi 16 pommia, joiden seurauksena kaksivuotias Maija-tyttö menetti henkensä Mikkolan tupaan osuneen pommin seurauksena. Näin hänestä tuli Iitin ensimmäinen uhri jatkosodassa.
Muistomerkin läheisyydestä löytyy myös infotaulu

Tapahtuneesta muistuttaa vieläkin Iitin lukion takapihan maastosta löytyvät pommikuopat, joiden luokse paikallinen Iitin kotiseutuyhdistys ry. pystytti muistomerkin 4.7.2011, kunnioittaakseen tätä ainoaa siviiliuhria, joka Iitissä menetti henkensä jatkosodan aikana. Lisäksi tapahtumalla haluttiin muistella 70-vuoden takaisia tapahtumia, jotka olivat jääneet paikallisten asukkaiden mieleen järkyttävänä tapahtumana, mikä vaikutti paikallisiin syvästi. 
Muistomerkkiin on kiinnitetty laatta, mikä kertoo tapahtumista
Paikalla on vielä jäljellä pommikuopat

lauantai 24. syyskuuta 2016

Iitti / Radansuun kartanohotelli

Eilen oli työpaikan TYKY-ilta, mutta minähän olin tietenkin katsomassa SaiPan peliä Kisapuistossa. Voittohan sieltä tietenkin tuli, mutta nyt vaan ihmetyttää, että missä ihmiset ovat? Ei kai kaikilla voi olla minun tapaani hillot lopussa? Säälittävät 2700 ja risat katsojaa vaivautui paikan päälle....eikö SaiPan menestys kiinnosta ennen keväisiä play offeja? Jo on aikoihin tultu, jos täällä Kaakon kulmalla odotetaan mitalipelejä ja muut pelit katsellaan kotisoffalta jos sieltäkään. Eipä ole montaa vuotta takaperin, kun nämä lukemat jotenkin olisi voinut hyväksyä, mutta että nykyisin? Melkoisesti taitaa Meidän Poikien tukijoukoissa oli glory huntereita!
Radansuun kartanon päärakennus

Samanlaista asennetta tarvittaisiin myös Iitin Radansuussa, missä paikallinen historiallinen miljöö seisoo tyhjillään....tai ainakin se oli tyhjä kun vierailimme paikan päällä loppukesästä. Reilulla miljoonalla eurolla tästä saisi itselleen luxus-kodin, minkä lähellä olisi erilaisia palveluita ja aktiviteettejä. Valitettavasti taitaa olla, että tälle paikalle voi ennustaa vain huonoa tulevaisuutta, koska majoitus- ja ruokailupalvelut kaukana pääteistä ei ole hyvä menestyskonsepti suomalaisille matkailijoille.
Upean päärakennuksen seinästä löytyy muistolaatta

Sen sijaan tämä miljöö innosti Williladya ja kotimatkalla sainkin kuunnella lukuisia ideoita, kuinka hotelli nousisi menestykseen meidän johdollamme. Valitettavasti, vai pitäisikö sanoa onneksi, tämä kiinteistö lähes puolen kilometrin rantaviivalla on meille liian kallis. Sen sijaan vuosien varrella tämä kiinteistö on rakentamisestaan vuonna 1856 tähän päivään nähnyt muutakin toimintaa.
Muistolaatta

Ainakin talon seinään on 24.9.1999 kiinnitetty Huoltokoulun henkilökunnan toimesta muistolaatta, missä kerrotaan paikan sotilaallisesta toiminnasta vuosina 1944-1946, jolloin paikalla sijaitsi Huoltokoulu ja sen jälkeen huoltoupseerikoulu. Muistolaattaan on myös kiinnitetty Huoltokoulun mitali.

perjantai 23. syyskuuta 2016

Iitti / Leiripaikan muistomerkki

Hemmetti soikoon, esittelen kaikki Iitistä kuvaamani kohteet yhteen putkeen vaikka halu olisi jo siirtyä toisille alueille. Päätökseni takia saatte vielä pari viikkoa nähdä iittiläisiä muistomerkkejä ja nuita merkittäviä paikkoja. Tämän jälkeen siirrytään rajantakaisia kohteita esittelemään ainakin vähäksi aikaa! jotenkin itsekin kaipaan luovutetun Karjalan kohteiden pariin, koska eipä ole tullut pariin kuukauteen liikuttua siellä päin monista eri syistä johtuen. Ilmeisesti vasta ensi suvena saan itseni hilattua tuolle alueelle tutustumaan itselleni uusiin paikkoihin. Kuulemani mukaan Williladykin kaipaa jo autioille seuduille tutkimusmatkoille. Hyvä jos pysyy päätöksessään, koska kuvaamista riittää vielä vaikka kuinka paljon....
Kävikö Kustaa täällä?

Samalla kun raapustelin tuota yllä olevaa tekstinpätkää, niin tajusin että olenpa munannut railakkaasti. Järjestimme näet blogissa kilpailun alkuvuodesta ja voittajallekin tuli ilmoitettua asiasta. Tarkoituksemme oli lähteä elokuun alussa reissulle Venäjälle, mutta se piti perua koska minulta varastettiin pietarin metrossa ajokortti ja muutama muu tärkeä asiakirja. Ilmoitin tästä voittajalle, mutta jatkolupauksestani en olekaan muistanut huolehtia. Lupasin näet ottaa yhteyttä ja sopia uudesta ajasta, jolloin lähdetään reissuun. Alzheimer kun vaivaa niin unohtunuthan tuo on... Toni, mennään keväällä, kunhan tiet paranevat!
Leirimäen muistomerkki keskellä heinikkoa

Sen sijaan Iitin Perheniemellä tiet olivat syksyllä kondiksessa ja viimeinenkin hiekkatienpätkä Leiripaikan muistomerkille oli hyvässä kunnossa. Kyseinen muistomerkki sijaitsee Iitin Perheniemessä entisen koulun läheisyydessä mäen päällä. Tällä Leirimäellä Ruotsin sotajoukot harjoittelivat vuosina 1743-1808. Monet hikipisarat lienee vuodatettu näille tantereille. Kustaa III:n sotien leiripaikkana tätä aluetta käytettiin vuonna 1790 ja liekö jopa kuningaskin piipahtanut paikalla? Tästä en osaa sanoa mitään varmaa, mutta se on varmaa, että Iitin kotiseutulautakunta pystytti muistomerkin vuonna 1969.
Leiripaikan muistomerkki

torstai 22. syyskuuta 2016

Iitti / Perheniemen kartanon juustola

Sain tänään pitkästä aikaa postia. Viikko takaperin postilaatikkoon oli ilmestynyt Urheilu Sanomat ja taas se oli saapunut sinne. Oli suorastaan nostalgisia tunteita herättänyt hetki, kun minua oli muistettu viikon postittoman jakson jälkeen. Siksipä hivenen hymyilytti silmiini osunut uutinen postimerkin päivästä 7.10, jolloin kampanjassa mukana olevien kaupunkien vaakunat pääsevät postimerkkiin. Siis Lappeenrannan Willimies pääsee postimerkkiin, mutta kuka näitä postimerkkejä enää tarvitsee? Tehdäänkö niitä ainoastaan keräilijöitä varten vai mikä on syynä? Ainakaan kotikaupunkini ei kannata enää tästä eteenpäin haaskata rahaa mokomaan....komein heppu sai jo oman postimerkkinsä...
Perheniemen juustola

Olisihan tuo kiva, jos joku lähettäisi minullekin postia, mikä olisi varustettu Willimiehen kuvalla varustetulla postimerkillä ryyditettynä. Tosin Urheilu Sanomat ja verottaja ovat ainoat, jotka minulle nykyisin postia lähettävät - poliisia ja Kelaa unohtamatta. Heiltä tuskin saan tätä keräilyharvinaisuutta, joten olkoonpa sitten. Mitäpä minä tuolla tekisinkään? Postin jakelun voisi puolestani lopettaa kokonaan ja siirtää nuokin viranomaiskirjeet netin kautta toimitettavaksi....vaikkapa vesileimalla varustettuna? Vaan siirrytäänpä pikkuhiljaa aiheessa eteenpäin ja palataan Iittiin. 

Yleensä yritän etsiä etukäteen mahdollisimman tarkasti tietyn alueen muistomerkit, ennenkuin lähdemme kuvausreissulle, mutta silti joka reissuun eksyy yllätyksiä. Lähes poikkeuksetta joka reissulla olen törmännyt ennalta minulle tuntemattomiin muistomerkkeihin tai -laattoihin. Näin kävi taannoisella Iitin kuvausreissullakin, jolloin silmiimme osui meille tuntematon muistolaatta erään erikoisen näköisen rakennuksen seinustalla. 
Juustolan seinästä löytyy muistolaatta

Kyseisen rakennuksen seinään oli kiinnitetty tummapohjainen muistolaatta, mikä kertoi rakennuksen aiemmasta historiasta. Kyseinen rakennus on 1800-luvulla kartanoa hallinneen Erik Stråhlen ajalta oleva juustola. Talo on sveitsiläistyyppinen vaalea savesta tehty talo, minkä seinien savea on vahvistettu paikallisella materiaalilla - kanervilla. Juustomestari kartanoon hommattiin Sveitsistä, mistä saapui paikalle Emmentalia väsäämään juustomestari Johann Treuthardt vuonna 1872.

Toiminta jatkui aina vuoteen 1902 ,joten vuosikymmeniä paikalla leijui Emmentalin tuoksu. Nyt kuitenkin tuoksu on kadonnut, mutta Treuthardtin jälkeläiset ovat halunneet kunnioittaa esi-isänsä työtä kiinnittämällä 16.8.1997 muistolaatan seinään. Saisinpa joskus vastaavan kunnianosoituksen oman vaatimattoman mökkini seinään.... 

keskiviikko 21. syyskuuta 2016

Iitti / Perheniemen kylä 500 vuotta

Joskus näillä reissuillani tulee törmättyä vähän normaalia erikoisempiin muistomerkkeihin. Sellainen on vuorossa tänäänkin ja paikka on Iitin Perheniemi. Olen jo jonkun aikaa esitellyt näitä Iitin muistomerkkejä ja vielä jokunen on tulossa, ennen kuin siirryn uudelle alueelle, mitä en tosin vielä ole päättänyt. Todennäköisesti esittelyvuoroon pääsevät joko Haminan tai Kotkan kohteet, mitkä pitäisi keritä jollain aikavälillä esittelemään. Syynä näihin valintoihin on se, että kyseisiltä paikkakunnilta on vielä kuvaamatta kohteita vaikka kuinka paljon. Meininki olisi vielä tämän syksyn aikana käydä ainakin kerran näillä alueilla kuvausreissuilla.
Perheniemen kylän muistomerkki on aivan tien laidassa

Lisäksi painin jatkuvasti sen tosiasian kanssa, että Googlen pilvipalvelusta Drivesta meinaa taas loppua tila. Ilmainen 15GT on jo melko tarkkaan käytetty, joten tästäkin voitte päätellä että kohteita on vielä rutkasti esittelemättä. Työsarkaa on siis vielä vuosiksi eteenpäin. Toivottavasti ennen eläkkeelle siirtymistä urakkani olisi suoritettu, koska noille vuosille olen kaavaillut uutta projektia, mikä tulee pitämään minut kiireisenä monta eläkevuotta.
Muistomerkki sijaitsee pienellä mäellä

Iso projekti on ollut myös Perheniemen kylän asukkailla vuonna 1960, jolloin kylä täytti 500 vuotta. Tuolloin kylänisäntien yhteisponnistuksella toteutettiin muistomerkki, mikä ainakin minusta on yksi upeimmista mitä olen tämän vuoden aikana nähnyt. Muistomerkki koostuu isoista kivistä rakennetusta jalustasta, minkä päälle on hilattu vieläkin isompi kivenlohkare, mihin on kirjoitettu Perheniemi 1460, mikä on vuosiluku, milloin ensimmäisen kerran kylännimi on mainittu virallisissa asiakirjoissa.
Kivenlohkareiden varaan rakennettu jalusta kestää keskuskiven painon helposti

Lisäksi muistomerkin jalustaan on merkitty niiden talojen nimet, jotka olivat tuolloin Perheniemessä. Niitäkin on ollut tällä vireällä maatalousalueella melkoisen monta. Myöhemmin kylän historiaan kiinteästi liittyvä Perheniemen kartano, mikä oli aatelisten hallinnassa vuosina 1642-1835. Nykyisinkin kartano on keskeinen osa kylän elämää siellä sijaitsevine kristillisine opistoineen. 
Yksinkertainen on kaunista

tiistai 20. syyskuuta 2016

Iitti / Virrat - kosket ja salmensuut*

Viime viikot ovat osoittaneet Willimiehelle, että kaikki nykyajan teknologia ei toimi! Ruohonleikkuri ja polttomoottorikäyttöinen trimmeri päättivät hajota samana päivänä ja niin jäi syksyn viimeinen nurmikonleikkuu tekemättä, kunnes päätin palata entisiin hyviin menetelmiin. Tulipa ostettua uusi kelaleikkuri, mitä ei tarvitse vetää narusta käyntiin eikä tankata bensalla ja öljyllä. Willimiehen huusholli siirtyi kertaheitolla ekologisempaan elämään, tosin hiki tuppaa tulemaan tuota kölkkiessä pitkin pihamaata.
Iitin kirjasto ja kohteemme etualalla

Kaikesta huolimatta ihan kaikissa asioissa kotitaloutemme ei ole vielä siirtynyt vihreään energiaan, mutta pikku hiljaa pienin askelin etenemme mekin. Ilmeisesti seuraava suuri askel on pojan käytössä olevan saastuttavan mopon hävittäminen sekä oman moottoripyörän myynti jollekin innokkaammalle ajelijalle. Näillä toimenpiteillä hiilijalanjälkemme putoaisi jo huomattavasti. Ehkä samaan hötäkkään voisi vaihtaa paljon kuluttavan autommekin johonkin pienempään autoon. Sähköautosta olen haaveillut useasti, mutta saattaa olla ettei rahat vielä riitä sen hankkimiseen. Toivottavasti kuitenkin tulevaisuudessa voisin ajaa omalla sähköautolla, mitä lataisin omasta pihalle pystyttämästäni tuulimyllystä.
Virrat - kosket ja salmensuut

Ilmeisesti vähän samalla idealla on Iitin kirjaston edustalle pystytetty kaikkien isojen tehtaiden puuhametallista valmistettu kuvanveistäjä Eero Hiirosen toimesta vesitaideteos nimeltä Virrat - kosket ja salmensuut. Tätä teosta kun saapuu katselemaan, niin ei tarvitse siirtyä polttomoottorivekottimella kauemmaksi ihailemaan koskimaisemia. Kaikki tarvittava löytyy tästä yhdellä kertaa. Epäselväksi jäi minä vuonna teos on pystytetty, mutta epäilisin sen olevan samalta ajalta kuin kirjastorakennus, mikä rakennettiin vuonna 1992.

Päivitys 22.9.2016
Veistos on vuodelta 1993

maanantai 19. syyskuuta 2016

Iitti / Sotiin lähtemisen muistomerkki

Huoh, taas maanantai! On se kumma kuinka viikonloppu lipuu ohitse hetkessä ja yhtäkkiä onkin taas maanantaiaamu. Tiedän jo tässä vaiheessa, että edessä on hemmetin kiireinen viikko töissä, kun olemme sopineet tiistaina kuvaavamme mainosvideoita Lappeenrannan linnoituksessa ja keskiviikkona edessä on oppilasvierailu Maasotakoululle, missä on tarjolla kalustoesittelyä ja muuta mukavaa. Tämän kyseisen paikan muistomerkithän Willimies kuvaili jo aika päiviä takaperin, joten sillä rintamalla mitään uutta ei ole luvassa. Muutama muu sotilasalue olisi kyllä kiva päästä kuvaamaan muistomerkkien osalta, mutta niiden aika tulee joskus myöhemmin.

Lisäksi torstaina on koko aamupäivän mittainen reissu yhden oppilasporukan kanssa tutustumaan Lauritsalan historiallisiin kohteisiin. Kaikki edellä mainittu tuo toki mukavaa vaihtelua normityöpäivään, mutta aiheuttaa myös melkoisen säätämisen ja aikatauluttamisen.
Tältä mäennyppylältä puhuttiin joukoille vuosina 1939 ja 1941

Joka tapauksessa koska mekin olemme lähdössä armeijan hallitsemalle alueelle, niin lienee kohtuullista julkaista myös armeijan sotiin lähtemisten paikalle pystytetty muistomerkki. Olemme esitelleet vastaavia muistomerkkejä jo lukuisia eri puolilta Etelä-Karjalaa ja Kymenlaaksoa, joten yksi jonon jatkeeksi periaattella nyt on vuorossa Iitin miesten sotiin lähdön muistomerkki Ravilinnan alueelta. 
Veteraanit pääsevät paikalle kivettyä polkua pitkin

Raviradan kupeessa sijaitsevan pienen kukkulan huipulle on 29.6.1986 pystytetty sotaveteraanien sekä paikallislehden toimesta muistomerkki, sille samalle paikalle mistä kentälle kokoontuneille miehille on puhuttu. Kivetty polku johtaa mäen päällä sijaitsevalle luonnonkivestä tehdylle muistomerkille, mihiä karua kieltään puhuva muistolaatta on kiinnitetty. Laatan teksti kertoo iittiläisestä ajatusmaailmasta paljon....
Muistomerkki

"Mitä lieneekin aarteita Suomessa, toki kallehin on vapaus"
Muistolaatta

Voiko asiaa tuon paremmin ilmaista?

sunnuntai 18. syyskuuta 2016

Iitti / Suojeluskuntatalon muistolaatta*

Nyt on syksyn merkit vahvasti ilmassa. SaiPa aloitti kautensa ja pihatyöt alkavat siirtyä nurmenleikkuusta lehtien haravointiin. Pikkuhiljalleen myös moottoripyörä ja kanootti siirtyvät lähiaikoina talviteloille ja odottavat seuraavaa kevättä ja kesää. Pitkän ja synkän talviajan täyttää siis toisenlaiset aktiviteetit, vaikkapa elokuvissa ja SaiPan peleissä käyminen. Tosin Williladyn kanssa jo kävimme katsomassa historiaan liittyvän elokuvan Tulen morsian. Miten voikin näin mielenkiintoisesta aiheesta saada aikaan niin tylsän elokuvan? Liikaa kehumatta itseäni, niin olisin osannut laatia paremman kässärin ja kenties sitä olisi jopa useampi ihminen käynyt katsomassakin?
Iitin Ravilinna

Koska en kuitenkaan ole elokuva-alalla, niin siirrytäänpä taas yhden iittiläisen kohteen esittelyyn. Tosin en ole varma, onko tämäkään minun alaani? Kerran aikaisemminkin olen julkaissut kohteen samasta paikasta, mutta kun töissäni harvoin on mitään logiikkaa, niin palataanpa takaisin Iitin Kausalan Ravilinnan liikuntahallin edustalle. Tosin nykyisestä käytöstä poikkesi alkuperäinen käyttötarkoitus koska se rakennettiin aikoinaan Suojeluskuntataloksi. 
Pääoven vieressä seinään kiinnitettynä muistolaatta

Siksi rakennuksen pääoven edustalle onkin 1.1.1970 kiinnitetty muistolaatta, mikä kertoo rakennuksen alkuperäisestä käyttötarkoituksesta. Tässä kiinteistössä näet toimi Iitin suojeluskunta sekä Lotta-Svärd vuosina 1920-1944. Tämä Kausalan kerho ry. ja Iitin sotaveteraanit ry:n kiinnittämä laatta tosin kaipaisi pientä tuunausta, mutta onhan siitä vielä selkeästi luettavissa paikallishistoriaan liittyvä teksti.
Muistolaatta
Päivitys 8.10.2016
Suojeluskuntatalon Ravilinnan historiasta voit lukea lisää täältä, jos aihe kiinnostaa.  

perjantai 16. syyskuuta 2016

Iitti / Aurinkokello

Tänään alkaa pitkään odottamani jääkiekon SM-liiga. Tosin vielä tänään suosikkijoukkueeni SaiPa ei pelaa kotihallissaan Kisapuistossa, mutta huomenna Kisapuistossa tunnelmaa riittää. Vastaan asettuu Kouvolan KooKoo ja tiukan väännön jälkeen Saipa voittaa! Onneksi kauden starttiin on jäljellä enää tunteja, niin Kausalan keskuksessa asuvat iittiläiset voivat tarkistaa kellonajan liigastarttiin keskustassa sijaitsevasta aurinkokellosta. Okei, ei kyllä näytä paljon aurinko paistavan tänään. Liekö huono enne?
Kausalan aurinkokello

Joka tapauksessa Kausalan keskustan puistosta löytyy paikallisen Lions clubin pystyttämä aurinkokello, joka lienee paikallisen KS-Metallin tekele. Yritin etsiä leijonien omilta kotisivuilta tietoon vahvistusta, mutta enpä tuota löytänyt. Eivät ole vaivaantuneet kertomaan myöskään mitään muitakaan tietoja kyseisestä laitteesta, mutta olisihan tuollainen melkoisen komia vaikkapa omalla pihallakin...
11 tuntia kauden starttiin!

Harmi, että monet kuvaamani kohteet Iitissä jäävät osittain arvoitukseksi, koska niistä ei tuppaa löytymään tietoa! Lieneekin aika siirtyä taas kohtapuoliin esittelemään kohteita rajan toiselta puolelta, minkä kohteiden kanssa en törmää tähän ongelmaan, vaan ajoittain meinaan hukkua tietotulvaan. Kumpi vaihtoehdoista lienee parempi vaihtoehto?
Lahjoittajien logo harmaagraniittisessa jalustassa

tiistai 13. syyskuuta 2016

Iitti / Torvikallion muistomerkki*

Viikon kuluttua aukeaa uusi lehti ylioppilaskirjoitusten osalta. Ensi maanantaina pidetään ensimmäistä kertaa yo-kirjoitukset sähköisenä. Kerrankin Suomi on tekemässä uudistuksen, millä korvataan joku iänikuinen tapa modernilla versiolla. Olen varma, ettei tämä muutos ole tullut ihan helpolla eikä kyllä kädenkäänteessäkään. Asiasta muistan keskustellun jo kymmenen vuotta takaperin... Onneksi jotkut uudistusmieliset ovat pitäneet päänsä muutosvastarinnan edessä. 

Oma poikanikin yrittää syksyllä ja ensi keväänä kirjoittaa itsensä ylioppilaaksi, mutta taitaa selvitä vielä ilman sähköisiä kirjoituksia, koska uudistus alkaa vaiheittain. Sinänsä harmi, koska olisihan tuo ollut ihan hieno kokemus...kaiketi? Nykyisin niin monet asiat pystyy hoitamaan kotisohvalta Internetin välityksellä, mikä ainakin itsestäni on aivan hemmetin hienoa. 

Torvikallion muistokivi
Onneksi vielä on paikkoja, missä voi muistella menneitä. Tällainen löytyy esimerkiksi Iitistä Torvikalliolta, joka sijaitsee Iitin kirkolle menevän Iitintien varressa. Tälle mäelle pystytetty muistokivi kertoo ajasta jolloin kiertävät papit piipahtivat paikalla pitämässä kirkonmenoja vaikkei paikalla ole koskaan kirkkoa sijainnutkaan. Aika jolloin papit vierailivat täällä oli kaiketi noin 1400-1539. Muistokiven pystyttäjästä minulla ei ole tietoa, mutta eiköhän asiaan saada paikallisilta selvennystä....
Liidut jäi tältä reissulta kotiin....
Päivitys 22.9.2016
Kyseinen kivenmurikka on Radansuun kartanon entinen portinpylväs

maanantai 12. syyskuuta 2016

Iitti / Vuolenkoski 1918*

Jurppii ihan kympillä. Tämä kesä meni taas moottoripyöräilyn osalta ihan ketuilleen. Ajoa niukin naukin yli 1000 kilometriä. Jos tästä ei tahti parane ensi suvena, niin pitänee valtion kiusaksi harkita prätkän myyntiä poijes. Hittoako tuosta enää käydä veroja maksamaan, vakuutusmaksuista puhumattakaan. Toinen vaihtoehto olisi lähteä jonkun porukan mukana kiertelemään pitkin Venäjää prätkällä. Monet tuttuni kurvailevat siellä päin, joten ehkä voisin ujuttautua johonkin porukkaan völjyyn? Monta mielenkiintoista paikkaahan tuolla olisi vielä näkemättä....
Vuolenkoski 1918....hautapaikka vai pelkkä muistomerkki?

Venäjälle olisi kaiketi kannattanut mahdollisimman monen muunkin suomalaisen lähteä ainakin keväällä 1918, jolloin sisällissodan hävinnyt osapuoli sai kokea valkoisen terrorin voiman. Näistä sisällissodan jälkiselvittelyistä kertovia muistomerkkejä on eri puolilla Suomea. Tällä kertaa vuorossa on Iitin Vuolenkoskelta löytyvä muistomerkki.
Karu teksti muistomerkin kupeessa

Kaikki muistomerkkiin liittyvät tiedot puuttuvat, joten siksi julkaisenkin tämän vaillinaisena, jos joku sattuisi tietämään paikasta enemmän. Joka tapauksessa täällä käytiin taisteluita, kun koskea ylittäneitä joukkoja suojattiin niiden paetessa kohti itää ja turvaa Venäjällä. Näin ei koskaan käynyt, vaan heidän matkansa pysähtyi ennen aikojaan.... 

Päivitys 28.2.2018
Paikalla on aikoinaan sijainnut jonkinlainen pajarakennus, minkä pihamaalle ammuttiin 1918 kolme punaista. Työmiehiä vai sotilaita, en tiedä!

sunnuntai 11. syyskuuta 2016

Iitti / Radansuun kylän muistomerkki*

Iitti on kunta, mikä kuuluu Willimiehen jäljillä-blogin kohdealueeseen, koska alueellisesti se on Kymenlaaksoa. Niinpä kahteen otteeseen sielläkin on nyt tullut piipahdettua. Veikkaanpa, että muuten tämä komea paikkakunta olisi jäänyt näkemättä kokonaan, mitä nyt Lahteen mennessä tienvarsilta näkyisi. Se olisi ehdottomasti vahinko, koska alue on komeaa seutua. Ei kait Iitin tunnuslause "Ihastu Iittiin" ole täysin katteeton?
Kivitolppa löytyy korkeasta heinikosta

Ensimmäinen maininta Iitistä on vuodelta 1427, joten historia on melko pitkä. En kuitenkaan rasita teitä Iitin historian yksityiskohdilla, vaan voitte käydä lukaisemassa niitä taaltä. Sen sijaan Iitin nykyisen kirkonkylän eteläosista löytyy muistutus entisestä Radansuun kylän paikasta, joka sijaitsi vuosina 1448-1868 Urajärven rannalla. Kylän paikka oli erätien päässä, missä oli vanha valkama, missä säilytettiin eräveneitä, joilla reissattiin kalastamaan aina Mäntyharjulle saakka. 
Sammaleesta päätellen, muistomerkki on melko vanha

Mietin vain noita vuosilukuja harmaagraniittisessa kivitolpassa. Alkuvuosi 1448 selittynee ensimmäisellä maininnalla vanhoissa asiakirjoissa, mutta jälkimmäinen onkin mielenkiintoisempi. Vuosi 1868 oli nälkävuosi ja mieleeni juolahtikin, että voisiko olla niin, että kylä olisi autioitunut kyläläisten lähdettyä etsimään ruokaa muualta. Mitään faktatietoa minulla ei tuosta ole, mutta osuisi niin sattuvasti kohdalleen....
Tolppaa ei tarvinut liiduttaa, vaan sen teksti oli maalattu valkoiseksi 

Kivitolpastakaan en löytänyt mitään tietoa tekijästä enkä vuosiluvusta, mutta ainakin tekijä on ollut ilmeisesti joku paikallinen, koska kiveen kaiverrettu teksti on vähän niin ja näin tehty. Voihan toki kyseessä olla joku taiteellinen näkemys, mistä minä vaan en ymmärrä yhtään mitään!

Päivitys 22.9.2016
Jotain tietoa löytyi vähän jälkijunassa. Kyseinen kivipaasi on vanha Radansuun kartanon portinpylväs. Valitettavasti enempää ei tunnu tietoa löytyvän...