torstai 31. maaliskuuta 2016

Suojärvi / Kuikkaniemen luterilainen kirkko*

                                                     Dingo "Autiotalo"

Blogin assistentti Ilkka on taas kuvannut viime keväisiltä reissuiltaan meille yhden kohteen lisää esiteltäväksi. Keväällä hänen retkensä suuntautui Vegarukseen ja Suojärvelle vähän laajemminkin, joten siirrytäänpä tällä kertaa Suojärven Kuikkaniemen luterilaiseen kirkkoon. Luvassa on myös poikkeuksellisesti sisäkuviakin lukijoiden iloksi.
Kuikkaniemen luterilainen kirkko
Paljoa en tästä kohteesta valitettavasti löytänyt tietoa, koska sitä ei yksinkertaisesti tunnu olevan löydettävissä Internetin ihmeellisestä maailmasta. Kirjallisuutta en taas ole saanut käsiini, eikä tämä nyt liene mikään maailman merkittävin kohdekaan sen puoleen. Mennään siis tällä kertaa melko kesyillä tiedoilla ja yritetään ensi kerralla saada enemmän asiaakin aikaiseksi...
Toinen kuvakulma Kuikkaniemen kirkosta

Tämä Kuikkaniemen evankelis-luterilainen kirkko oli minulla pitkään hakusessa, koska Kuikkaniemessä sijaitsi aikoinaan myös valtiovallan toimesta rakennettu v.1892 rukoushuone. Kuvittelin pitkään tämän kirkon olevan kyseinen rukoushuone, kunnes minulle selvisi että se tuhoutui talvisodassa. Ilmeisesti tämä kirkko sitten selvisi, mutta minulle on täysi mysteeri, koska se on rakennettu ja mitä sen historiaan sisältyy ennen sotia.
Kirkko sisältä
Lisää kuvateksti
Sotien jälkeen kirkko sen sijaan muuttui jossain vaiheessa pioneerileirin majoituspaikaksi, kunnes se ilmeisesti otettiin taas kirkolliseen käyttöön, tosin tällä kertaa ortodoksikirkkona. Nykyisin rakennus on täysin tyhjilteen ja odottaa omaa kohtaloaan. Kuinka se tulee pärjäämään, jäänee nähtäväksi!
Ortodoksiristi entisen luterilaisen kirkon sisällä
Pioneeriajoista kertoo vielä vanhat sängyt

Päivitys 19.4.2019
Kävin täällä 15.6.2018, joten nyt vähän uusia kuvia ja tietoakin. Ilmeisesti tämä kirkko on todellakin rakennettu 1892. Vieläkään en ole aivan täysin varma tämän kirkon historiasta....mutta kuvat ovat uudempia!











tiistai 29. maaliskuuta 2016

Salmi / Salmin ortodoksikirkko**

                                                   Lynyrd Skynyrd "Still unbroken"

Se on nyt sitten tänään tuplasynttärit ja mikäs sen mukavampaa, kuin viettää juhlapäivää mahataudissa! Melkoista luksusta ollut eilinen ja tämä päivä! Toivottavasti jo huomenna edes jaksaisi tehdä muutakin kuin maata soffalla. Toipumiseen se mennee kaiketi vielä huominen päivä, mutta torstaina pitää olla iskussa! Tekemättömiä hommia on vaikka kuinka paljon, niin töissä kuin kotonakin, blogia unohtamatta.

Tuossa alussa mainitsin tuplasynttäreistä, joten paljastetaan vähän asiaa. Blogi täyttää tänään neljä vuotta ja samalla tulee myös kuluneeksi tasan kaksi vuotta siitä, kun kannoimme Williladyn kanssa romumme Joutsenoon nykyiseen kotiimme. Sinänsä hassu yhteensattuma, koska neljä vuotta takaperin emme tunteneet toisiamme lainkaan. No, samassa paikassa oltiin oltu jokunen vuosi duunissa, mutta eihän siellä kukaan nyt itsestään mitään paljasta, joten enimmäkseen moikkasimme toisillemme ohittaessamme koulun käytävillä.
Salmin kirkko

Niin siinä vaan kuitenkin kävi, että blogi meidät oikeastaan yhdisti, koska tarvitsin apua erääseen pikku juttuun. Likka hoiti tehtävänsä ja lähti sitten kerran kuvausreissulle, lähti toistekin ja monta kertaa senkin jälkeen. Samoilla haminoilla istuttiin iltaa monesti Rauhan rantabaarissa ja laavuilla. Jossain vaiheessa syksyllä kajautettiin sitten kamat yhteen ja ostettiin parin kuukauden päästä oma talokin. Sen jälkeen aika onkin mennyt remontoidessa, blogin parissa ja erilaisissa kulttuuririennoissa. Hauskaa on ollut ja on varmasti jatkossakin?
Kellotorni uhkaa vielä luonnonvoimia

Vaikka talomme ehostusta onkin kaivannut, niin ihan niin surkeassa kunnossa se ei ole kuin tämän päivän kohteemme Salmin kirkko, minkä assistentti Pirhonen kavereineen valokuvasi kesällä 2015. Joten asetetaanpa kartalle uusi ääripiste blogin kohteiden sijainnille. Nyt liikutaan jo melko kaukana alkuperäisen Lappeenrannan historiaan keskittyvän blogin lähtöalueilta.
Sisätilat olivat avarat

Vatjan viidenneksen verokirjoissa vuodelta 1500 mainitaan, että Käkisalmen (Korelan) linnalääniin kuului seitsemän pogostaa eli ortodoksista seurakuntaa. Yksi näistä oli Solemanskin eli Salmin seurakunta. Seurakunnan kaksi ensimmäistä kirkkoa sijaitse Salmin taajamassa Kirkkojoen varrella hautausmaalla. Näistä puukirkoista ei sen kummempaa tietoa ole säilynyt jälkipolville, mutta jotain sentään tiedetään.
Katossa on ammottava aukko

Ensimmäinen Salmin kirkko, mikä oli pyhitetty Kristuksen ylösnousemuksen muistolle paloi jostain syystä maan tasalle. Milloin ja miksi, ovat kysymyksiä, joihin tuskin koskaan saamme vastauksia. Toinen kirkko rakennettiin samalle paikalle ja pyhitettiin Herran kasteen muistolle. Näiden kummankaan kirkon rakentamisesta ei ole säilynyt mitään tietoa, mutta joidenkin lähteiden mukaan Herran kasteen muistolle pyhitetty kirkko olisi siirretty Mantsinsaarelle. Se ei kuitenkaan ole täysin varmaa.
Joka paikassa on tiilimurskaa

Varmaa on sen sijaan Salmin kolmannen, pyhälle Nikolaokselle pyhitetyn kirkon vaiheet. Kolmannen kirkon kohdalla päätettiin rakentaa se tiilestä ja korkealle törmälle Tulemajoen varrelle. Siellä sen oli tarkoitus uhmata aikaa ja luonnonvoimia pitkään ja sen se totisesti on tehnytkin, koska se on yhä edelleen pystyssä kaikesta huolimatta.
Salmin kirkko syksyllä 1941 (SA-kuva)

Tämän kirkon rahoitti kreivitär Anna Orlov-Tsesmenskaja omilla rahoillaan ja rakentaminen alkoi vuonna 1817 Pavel ja Ivan Gromovin toimiessa rakennuttajina. Valmistuttuaan vuonna 1823 se vihittiin pyhään tehtäväänsä. Tietenkin vuosien vieriessä kirkkoa piti korjata moneen otteeseen, joista viimeisimmäksi jäivät vuoden 1932 arkkitehti J.Viisten johdolla suoritetut remontit. Tuolloin liki kaikki sisustuksesta uusittiin ja ikonostaasi uudistettiin värimaailmaltaan.
Kirkon sisälle oli muurattu uuni (SA-kuva)

Salmin kirkossa on myös kolmikerroksinen kellotorni, jonka toisessa kerroksessa sijaitsivat kaikki kirkon yhdeksän kelloa. Suurin niistä painoi jopa 1700 kiloa. Kaikki kirkonkellot jäivät paikoilleen kun alueelta piti talvisodan tieltä siirtyä. Kukaan ei myöskään tehnyt kirkonkelloille mitään jatkosodankaan aikana, joten sinne ne jäivät toiselle evakkotaipaleelle lähdettäessäkin. 
Syksyllä 1941 kirkossa pidettiin jumalanpalveluksia (SA-kuva)

Salmin kirkko sijaitsi sotatoimialueella, joten sodat runtelivat sitä pahasti. Tykkitulitus tuhosi sen kellotornin yläosan ja kattokin romahti itse kirkosta. Myös kirkon sisustus ja arvokas irtaimisto tuhoutui tai ryöstettiin sotajoukkojen toimesta. Sellaisena kirkko luovutettiin venäläisille kesällä 1944. Sen jälkeen ajanhammas on nakertanut sitä melkoisesti lisää, mutta vielähän tuo on pystyssä...
Läheiseltä hautausmaalta oli hautakiven kappaleita käytetty talon sokkelissa (SA-kuva)


Päivitys 27.11.2017

Iloisia uutisia kaikille vanhaa arvostaville ja historiaan hurahtaneille! Salmin ortodoksikirkko on päätetty kunnostaa ja rakentaa entiselleen. Linkki tähän miellyttävään uutiseen löytyy täältä. Käykäähän ihmeessä lukaisemassa...

Päivitys 30.4.2019
Willimies kävi viime suvena itse toteamassa Salmin ortodoksikirkon huonon kunnon ja kyllä on pakko todeta, etten usko pätkääkään tämän kirkon korjaamiseen ja uudelleen rakentamiseen. Sen verta on huonossa kunnossa, ettei rakennuskypärästä ole hitonkaan apua, jos tiili putoilee alas! Paikka on suorastaan vaarallinen.

Lisäksi kirkon uudelleen rakentaminen ei onnistu siksikään, että toin kotiani yhden tiiliskiven Salmin kirkon raunioista. Joten nyt rakennuspalikat eivät riitä! 

Tässä kuitenkin itse nappaamani kuvat, jotka otin 16.6.2018. Olkaapa hyvät












sunnuntai 27. maaliskuuta 2016

Suojärvi / Vegaruksen uittoränni

                                     The Rolling Stones "Jumpin Jack Flash"

Onpahan taas melkoiset pari päivää takana. The Rolling Stones kävi Kuubassa kaatamassa kommunistihallinnon rippeitä rock-musiikilla ja SaiPa kaatoi elämän ja kuoleman ottelussa JYPin eilisehtoona. Loistavia juttuja kumpikin ja ne osoittavat, että ihmiset saavat muutoksen aikaan, jos on vaan halua! Sen sijaan valitettavasti typeryyskin nousi tänä pääsiäisenä esiin, etenkin Ylivieskalla. Miksi hemmetissä joku haluaa purkaa omaa pahaa oloaan polttamalla vanhan kirkon? Minä en ainakaan antaisi tällaiselle kulttuuriperintömme tuhoajalle muuta kuin elinkautisen tuomion ja sen voisi vaikka suorittaa Siperiassa Kolyma-joen varrella sijaitsevassa vankileirissä. Siellä olisi kaiketi tarvetta käyttää niitä tulitikkuja!
  
                                       Uittoränni Vegaruksessa

Me sen sijaan esittelemme myöskin suomalaista kulttuuriperintöä naapurimaan puolelta, Suojärveltä. Ennen viime sotia Suojärvellä oli merkittävää sahateollisuutta. Isoimmat sahat lienevät olleet Hella Wuolijoen omistama Aunuksen Puuliike ja Torasjoen saha Osakeyhtiö, minkä juuret olivat länsi-Suomessa. Kummallakin yrityksellä oli alueella useita sahoja ja niiden välinen kilpailu oli kovaa.

Iso ongelma alueella oli huonot kulkuyhteydet ja kosket. Näitä ongelmia ratkaistiin lihasvoimalla. Torasjoen saha Oy rakensi itse oman rautatien millä kuljettaa puuta, mutta uittaminen oli myös merkittävässä roolissa. Tästä on vielä jäljellä vanha suomalaisten rakentama uittoränni Vegaruksessa, minkä halki virtaa Aittojoki koskineen. On ollut melkoinen projekti raahata kivenmurikoita keskelle virtaa ohjaamaan puutavara kosken ohitse. Kuka tämän on rakentanut ja milloin, on meille täysi mysteeri.
Mahtava rakennelma

Kenties jälleen kerran lukijat osaavat auttaa meitä?


lauantai 26. maaliskuuta 2016

Suistamo / Bugulein hautausmaa*

                                              Hurriganes "Lonely way"

Assistentti Pirhonen seurueineen valokuvasi Suistamolla kaikki kohteet, mitkä nyt olen esitellyt teille lukijoille. Käsittääkseni muutama kohde jäi porukalta kuvaamatta, joten assari joutunee piipahtamaan paikan päällä vielä uudemman kerran... Sen hän varmaan hoitaa vielä lähivuosien aikana, koska tämä blogi ei taida päättyä koskaan! Nytkin on tulevan kesän kuvausretkille kuvattavia kohteita kaiketi parisataa ja lisää löytyy kaiken aikaa. Tiedossa on siis duunia vielä vuosiksi. No, eipähän tarvitse valittaa tekemisen puutetta.
Suistamon uuden hautausmaan muistomerkki

Suistamolta siis vuorossa viimeinen kohde tänään. Vuorossa on Suistamon ortodoksisen seurakunnan uusi vuonna 1889 käyttöön ottama hautausmaa, mistä käytetään myös nimeä Bukulein hautausmaa. Nykyisinkin se on hautausmaakäytössä sillä poikkeuksella, että nykyisin sinne haudataan venäläisiä. Silti hautausmaa alueella on jäljellä jonkin verran suomalaisten perua olevia hautoja risteineen, mutta niistä komein lienee silti Suistamo-seuran pystyttämä Bukulein hautausmaan muistomerkki tai paremminkin matkamiehenristi, mikä muistuttaa menneistä ajoista.
Muistomerkin laatta

Valitettavasti en osaa kertoa kohteesta tuon enempää, koska en oikein löytänyt tästä sen kummempaa tietoa. Ehkä lukijamme voivat taas auttaa meitä tiedoillaan? 
Hautausmaan portti lienee venäläistä tekoa
Päivitys 15.4.2019
Kävimme assistentti Pirhosen kanssa täällä Bugulein hautausmaalla 15.6.2018, joten alta löytyy tuona päivänä ottamani valokuvat. Ovat vähän kesäisemmät kuin aiemmat kuvat
Matkamiehenristi muistomerkkinä

Ristiin kiinnitetty laatta

Bugulei on nykyisin venäläisten hautausmaana

Sisäänkäynti

perjantai 25. maaliskuuta 2016

Suistamo / Vanhan kirkon muistomerkki

                                        Popeda "Viimeinen tanssi"

Se alkaa SaiPan kausi olla pikku hiljaa tanssittu. JYP on vaan tänä keväänä meille liian kova vastus, valitettavasti. Onhan tässä vielä minimalistiset mahdollisuudet, mutta jotenkin en jaksa enää uskoa siihen. Liki viisikymmentä vuotta olen käynyt katsomassa pelejä ja aion käydä jatkossakin, mutta kyllähän tässä alkaa jo oppia SaiPan kannattajana nöyryyttä. Sitähän on vuosien mittaan jo hankittukin reilusti, mutta lisää lienee vielä tulossa?
Kirkon muistomerkki vasemmalla

Vaan mennäänpä takaisin edellisen postauksen paikalle, koska kiireessä unohdin liittää tarinaan samalla paikalla sijainneen vanhan Suistamon kirkon muistomerkin, minkä Suistamo-seura on paikalle pystyttänyt kunnioittaakseen paikalla aiemmin sijainnutta ortodoksista kirkkoa. Tämä vanha Pyhän Nikolaoksen kunniaksi nimetty kirkko nimittäin rakennettiin paikalle vuonna 1753 ja se paloi maantasalle vuonna 1871.
Muistomerkin laatta kahdella kielellä

Onhan se hienoa, että edellistäkin kirkkoa muistetaan muistomerkillä, tosin melkoisen vaatimattomalla... 
Kirkon ympäristössä on myös vanhoja ortodoksihautoja runonlaulajien hautakivien lisäksi

torstai 24. maaliskuuta 2016

Suistamo / Runonlaulajien haudat


                                      Poets of the fall "Sleep"

Johan alkoi pääsiäisen vietto räväkästi. Puolet työpäivästä meni kukkakaupoissa juoskennellen, kun kävimme oppilaiden kanssa ostamassa Lauritsalan koulun historianluokan somistukseksi kasveja, joilla lisäämme luokan viihtyvyyttä ja sisäilman laatua. Tämä oppilailta alkunsa saanut projekti on saanut aikaan aitoa innostumista ja mikäs sen parempaa. Lauritsalan 9E-luokka toteuttaa tämän projektin omatoimisesti ja tässähän toteutuu mitä parhaiten yhteiskuntaopin oppisisällöt, koska projekti vaatii aikataulutuksen, budjetin ja kaikki pitää toteuttaa oppilaiden itse hankkimilla rahoilla, tosin koulu osallistuu pienellä summalla myöskin.
SaiPa näkyy nyt myös Lauritsalassa....toki vielä keskeneräisenä

Tavoitteena on siis uuden OPSin mukaisesti parantaa oppilaiden viihtymistä koulussa ja toteuttaa tämä kaikki ekologisesti sekä taloudellisesti. Lisäksi mukana on myöskin luokan peräseinän maalaaminen Lauritsala ja Lappeenranta-aiheilla. Tässä oppilaat ovatkin onnistuneet aivan loistavasti. Maalaus on toki vähän kesken vielä, mutta eiköhän aihe tule kaikille selväksi ;)

Kotia kun pääsin, niin päätin kantaa hivenen halkoja sisään takkaa varten, niin meninhän munimaan senkin homman. Tiputin klapin jalkapöydän päälle ja taisi tulla hiusmurtuma. Saattaa olla melkoista tuskaa seisoa parin tunnin päästä SaiPan pelissä. Toivottavasti seisomisen lisäksi myös ottelun katsominen ei ole tuskaa, vaan naarataan voitto kotiin. Siitä riittäisi paikallisille runoilijoille pitkäksi aikaa jutun juurta....
Runonlaulajien hautakivet

Jutun juurta runojen merkeissä riitti aikoinaan myös Suistamossa, minkä vanhalta hautausmaalta löytyy yhä vieläkin useamman paikallisen kuuluisan runonlausujan muistomerkit. Merkittävimmät sieltä löytyvät ovat kahden serkuksen Iivana Onoilan ja itkuvirsien laulajan Matjo Plattosen haudat.
Onoilan hautakivi alkaa olla melko kulunut

Onoila oli kuuluisa runo- ja loitsulaulaja, joka tuli kuuluisaksi esiintyessään Sortavalassa vuonna 1896 pidettyjen kansanperinnejuhlan esiintyjänä. Tämän jälkeen hän esiintyi kiertävänä esiintyjänä erilaisissa tilaisuuksissa muiden suistamolaisten esiintyjien kanssa aina kuolemaansa vuonna 1924 saakka. Karjalan sivistysseura pystytti paikalle muistokiven kolme vuotta myöhemmin.
Plattosen hautakivi

Matjo Plattonen saavutti kuuluisuutta samoissa juhlissa kuin Onoilakin, mutta kymmenen vuotta myöhemmin. Kuolinvuonnaan 1928 hän oli osallisena jopa kansainvälisessä kulttuurikongressissa. Hänet on haudattu samaan paikkaan kuin Onoilakin. 

Molempien haudat ovat vieläkin jäljellä, joten runonesittäjät ovat vieläkin ajankohtaisia Suostamolla. Toivottavasti Lappeenrannassakin lauletaan vielä vuosia kohta alkavan pelin sankareista. Nyt Willimies lähtee matsiin kinkkaamalla....