Jees, kotona taas! Olimme näet Williladyn kanssa viikonlopun vietossa Viipurissa, missä majailimme meille tutussa Victoria-hotellissa. Kerrassaan mukava paikka ja nykyisellä vaihtokurssilla suorastaan huokeakin. Joskus näillä meidän köyhän miehen matkoilla sentään panostetaan laatuunkin. Toki tällä kertaa oli syytäkin, koska eilen tuli täyteen kokonainen vuosi yhteiseloa rauhantuomarin nuijankopautuksen jälkeen. Tuolloinhan pakenimme tähän samaan paikkaan välittömästi naimisiinmenon jälkeen, jotta saimme olla ihan rauhassa kahden kesken.
Pitihän tuo palata taas juurille ja käydä meille niin tutuksi ja rakkaaksi muodostuneessa kaupungissa. En osaa sanoa, että mikä tässä kaupungissa vetää meitä kumpaakin puoleensa, mutta jotain mystistä siinä kuitenkin on! Useimmat suomalaisethan suuntaavat rajan taakse tankkaamaan autonsa ja hakemaan savukkeet, eikä kovinkaan moni jatka matkaansa edes Viipuriin saakka. Tätä me kumpikin ihmettelemme, koska näkemistä riittää vaikka kuinka moneksi päiväksi ja mielenkiintoisia vierailukohteita ja museoita riittää vaikka kuinka paljon. No, ehkä suomalaiset ymmärtävät kaupungin merkityksen joskus myöhemmin.
Mitä kaikkea muuta Viipurissa köyhä voisi sitten tehdä? Me olemme ainakin paikallisen rautakaupan Vimoksen vakioasiakkaita, joita houkuttelee huokeat hinnat. Uskonkin, että olemme säästäneet jokusen tuhatta euroa ostosretkillämme. Isoihin ostoksiin kuuluu myös uudet kesärenkaat, jotka vaihdatin alle jokunen viikko takaperin ja samasta paikasta aion ostaa myös seuraavat talvirenkaani. Molemmilla kerroilla säästö on ollut satasia...siis satoja euroja. Lisäksi monet muutkin tavarat ovat kulkeutuneet mukanamme kotiin halvan hinnan takia. Olut, makeiset ja monet muut elintarpeet myöskin ovat ruokakaappimme vakiotavaroita. Miksikö ostamme niitä? Siksi että ne ovat ihan hyviä tuotteita ja ennen kaikkea hemmetin halpoja! Luulisi muillekin kelpaavan...
Olipahan taas melkoisen pitkä alkuvuodatus, joten siirrytäänpä lopultakin Viipurin Torkkelinpuistoon Hirvipatsaan juurelle, mistä minulla onkin melkoisen mukavat muistot toissa kesältä. Tuolloin näet olimme päiväreissulla Viipurissa ja olimme etukäteen suunnitelleet ostavamme kihlat Viipurista, kuten mummoni ja pappanikin tekivät joskus 1930-luvulla. Tiesin, että sama kultasepänliike oli olemassa vielä samassa paikassa kuin suomalaistenkin aikaan Punaisen lähteen torin takana. Lopulta kuitenkin päädyimme ostamaan kihlat toisesta liikkeestä, mutta jotenkin askeleet toivat Torkkelinpuistoon Hirvipatsaan juurelle, missä sitten laitoimme sormukset sormiimme. Lienevät mummo ja pappa kääntyneet haudassaan....toivottavasti ainakin huomasivat!
 |
| Jussi Mäntysen Hirvipatsas Torkkelinpuistossa |
Hirvi on kuvanveistäjä Jussi Mäntysen patsas, millä on mielenkiintoinen historia. Sen ensimmäinen kipsiin valettu versio oli esillä vuonna 1923 pohjoismaisessa metsästysnäyttelyssä Helsingissä. Tällöin oli jo esillä vaihtoehto, että uroshirvi, minkä korkeus on liki neljä metriä, olisi pystytetty Helsingin Kaivopuistoon pronssiin valettuna. Kyseinen asia jäi toteutumatta ja ilmeisesti tätä uutta muottia, jalustan mukaan 1924 käytettiin Viipurin Torkkelinpuistoon pystytetyssä Hirvipatsaassa, minkä innoittajana tekijälle toimi Kalevalan hiiden hirvi. Viipuriin patsas pystytettiin vuonna 1928. Uskon, että tuolloin mummoni ja pappanikin olivat kenties paikalla....
 |
| Tekijän signeeraus |
Viipurin tunnetuimmaksi symboliksi muodostunut Hirvi säilyi ehjänä viime sodista, kuten neuvostoajankin. Se nousi ajoittain esiin Viipurista evakkoon lähteneiden evakkojen mielissä ja niinpä vanha valumuotti kaivettiin uudelleen esiin ja uroshirvestä otettiin uusi valu. Tämä patsas pystytettiin siirtokarjalaisten toimesta vuonna 1955 Lahden Erkonpuistoon. Kun uudelleenvalamisessa oli päästy vauhtiin, niin vielä kaksi uutta pronssivalua siitä otettiin. Vuonna 1969 hirvi pääsi Turun Kupittaanpuistoon ja vuonna 1972 Helsingin eläintieteellisen museon edustalle. Näin Viipurin alkuperäisellä paikalla oleva veistos on saanut nykyisen Suomen alueelle kolme kopiota, mutta mikään ei voita alkuperäisen hirven tenhoa! Ei olisi tullut pieneen mieleenikään mennä kihloihin Helsingissä tai Lahdessa, Turusta nyt puhumattakaan....
 |
| Hirvi seisoo ylväänä Viipurin kirjaston läheisyydessä |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi ovat aina tervetulleita