Ruokolahti / Haisevanlammen luola

                                                            Hurriganes " I will stay"

Melkoinen viikonloppu takana. Enpä olisi aikoinaan uskonut, kun otin Williladyn ensimmäistä kertaa matkoilleni mukaan, että mihin kaikki johtaakaan! No, ei tainnut tietää Williladykaan, mutta mitäs sitä suremaan... Kaikki on mennyt hienosti ja näin tuo yhteenmuuttaminen aikoinaan, oman talon ostaminen sekä kihloihin meneminen Wiipurissa saivat arvoisensa jatkon. Menimme näet perjantaiaamusella naimisiin ja suuntasimme meille rakkaaseen Wiipuriin hääreissulle, vaikka kaikkialla varoitetaan ettei Venäjälle kannata juuri nyt mennä. Vasta viime viikolla luimme Iltalehden Venäjäliitteestä, ettei ainakaan omalla autolla kannata mennä mokomaan paikkaan. Melkoisen asiantuntematon kommentti, lieneekö koskaan edes käynyt rajan takana?

Wiipurin kiehtovuus. Kauneutta ja rumuutta samassa kuvassa

Meitä ei mokomat reissut pelota ja aiomme takuulla käydä vielä useasti Wiipurissa ihailemassa paikallisia nähtävyyksiä ja herkutella oikein kunnolla. Esimerkkinä mainittakoon lauantaiehtoon pitkä lounaamme pyöreän tornin yläkerrassa. Alkusopat, herkullinen pääruoka ja maittavat jälkiruuat pöytään tuotujen shamppanjapullojen kera muutamilla olusilla höystettynä kustansi kaikkineen 3000 ruplaa eli nykykurssilla abauttiarallaa 50 euroa. Mistähän Suomesta saisi samat herkut yhtä hyvällä palvelulla tähän hintaan? Eikä muuten Victoria-hotellissakaan ollut valittamista. Melkoisen hieno paikka, mutta aamupalalla tarjolla ollut munakas nimeltään "ryntäily" aiheutti pientä hihittelyä... Vastaaviin erikoisiin ruokíen nimiin olemme toki törmänneet ennenkin, mutta hyviksi ne kaikki ovat osoittautuneet. Venäläinen ruoka on oikeasti hyvää... 

Jälkiruokaosastoa....taustalla meikäläisen lätyt

Joitakin muitakin suomalaisia oli paikan päällä, mutta välillä suorastaan hävetti heidän käytöksensä. Yhtä valittamista ja ruikuttamista. Ei ole laktoosittomia tuotteita tarjolla jne... tarjoilukin pitäisi tapahtua Suomen kielellä ja olojen muutenkin olla kuin kotosalla. Ehkä voisi ollakin parempi jäädä kotio, jos kerta siellä on kaikki niin hyvin? Muutama kohtelias sana ja ennakkoluuloton asenne, niin Wiipurissa aukeaa kaikki ovet ja palvelu pelaa. Nähtävääkin kaupungissa riittää, kuten Karjalan kannas 1939-1944 museo, missä Williladykin pääsi kokeilemaan aitoja aseita omissa hyppysissään. Melkoisen hieno kokemus, kuten Eremitaasimuseossa oleva antiikkiaseiden näyttely. Aivan uskomattomat asekokoelmat kaikkien nähtävillä ja halvalla. Täällä onneksi vieraskirjan mukaan jokunen suomalainenkin on vieraillut. Samanlaista rohkeutta toivoisi useammaltakin....

Karjalan kannas museo

Mitäpä tytöt häämatkallaan muuta voisivat toivoa kuin omaa konepistoolia

Vaan nyt rajan takaa palataan Ruokolahdelle ja eräälle upealle luontokohteelle, Haisevanlammen luolalle. Kyseinen paikka on yksi kohde Kissan kierros nimisen retkeilyreitin varrella. Vaikka me viihdymmekin Wiipurissa erinomaisesti, niin kyllä kai meissä on vielä vähän "metsäsuomalaistakin" verenperintönä, koska viihdymme yhtä hyvin luonnon helmassakin ja arvostamme nuotiossa paistettua makkaraakin gourmetherkkuna. Niinpä nämä luontokohteet, missä olemme vierailleet, ovat kiinnostavia ja meille tärkeitä paikkoja. Toivottavasti myös yhä useampi eksyisi näillekin kohteille...

Ensi näkymä Haisevanlammen luolasta vaelluksen päätteeksi

Haisevanlammen luolassa meitä kiehtoo paikkaan liittyvä tarina yhtä paljon kuin paikan kauneus. Samoja historiaan liittyviä kokemuksia haemme myös Wiipurista ja ensi suvena yhä kauempaa, koska ilmeisesti Willimiehen jäljillä blogi saa jatkoa rajan takana olevien kohteiden esittelemisellä. Ainakin tällaisia puheita on meillä kotosalla viime aikoina ollut. Ilmeisesti seikkailu on meillä molemmilla verissä. Ihan oikeasti parasta tässä hommassa on paikoilla käyminen ja muistella mitä siellä on joskus ammoisina aikoina tehty. Tällainen kiehtoo meitä kumpaakin. Blogin kävijämäärästä päättelen, että vastaavanlaisia tuntemuksia on monella muullakin?

Kyllä täällä mahtuu hartaushetken pitämään isollekin joukolle

Pitänee kait kertoa lopultakin se tarina, miksi Haisevanlammen luola on kiinnostava paikka. Paikkaa kutsutaan myös kivikirkoksi, koska paikalla on aikoinaan järjestetty hartaustilaisuuksia kirkkoherran toimesta. Ilmeisesti näin on tapahtunut 1700-luvun alkupuolella, jolloin Iso vihan aikana monet joutuivat pakenemaan kodeistaan vastaavankaltaisiin paikkoihin. Tällaiseen toimintaan luola olikin onnen omiaan, vaikkakaan se ei ole luonnollisesti syntynyt, vaan ihmisen toiminta on sen saanut aikaan. Paikalta on näet louhittu kiveä uunien tarpeiksi ja saunan löylykiviksi. Melkoinen määrä kiveä onkin siirtynyt talotyömaille, koska luola on melkoisen suuri. Tämäkin paikka on ehdottomasti näkemisen arvoinen, joten vielä kerkeää, ennen kuin lumi peittää maaston valkoiseen vaippaan.

Melkoinen kanjoni ison kivipaaden alla