perjantai 31. lokakuuta 2014

Rautjärvi / Iltakivet

                                                        Martti Servo "Viikonloppu"

Mieletön viikko takana! Lisää tällaista niin aloitan joululomaan valmistautumisen tänä syksynä normaalia aikaisemmin. Olo on kuin olisi kamautettu halolla ja hypitty varmuuden varalta vielä selän päällä. Ihan oikeasti on siis veto pois ja tähän löytynee vain yksi lääke, millä viikon murheet saadaan siirtymään takavasemmalle. On siis aika julkaista uusin blogipäivitys!
Metsän keskeltä löytyivät Iltakivet

Tällä kertaa esittelyvuorossa on luontokohde Rautjärveltä läheltä Pohja-Lankilaa. Itsekään en osaa merkitä tuohon bloginkohdekarttaan tarkkaa sijaintia, mutta mainioiden geokätköilysivujen kautta paikkaan löytyy valmiit koordinaatit jotka opastavat perille Iltakiville. Paikka on yksi upeimpia näillä reissuilla kokemiamme, mutta valitettavasti taas kerran haastavaksi osoittautui Iltakivien kuvaaminen. Olisiko aika hankkia parempi kamera vai viettää pidempi aika kohteella. Valitettavan usein nämä Williladyn kanssa suorittamamme kuvausretket ovat kuin ralliautoilua Etelä-Karjalan sorateillä, jotta ehtisimme yhden päivän aikana kuvata mahdollisimman monta kohdetta.
Pystysuora seinämä olisi kaiketi vuorikiipeilijöiden mieleen

Sama kohtalo oli Iltakivienkin kanssa. Autolla niin pitkälle kärripolkua kuin pääsee ja loppu 500 metriä jalkaisin lompsuttelua ihailemaan tätä upeaa luonnon järjestämää paikkaa. Poikkeuksellisesti tällä kertaa oli matkassa mukana reppu, joten nautimme Iltakivien katveessa kaffet ja pullat. Toki turhaahan tämä selittely on. Tiedän että monet blogia lukevat henkilöt kiertävät Willimiehen jäljillä-blogin esittelemiä kohteita, joten käykää ehdottomasti paikan päällä. Tämä paikka ei takuulla jätä luonnonystävää kylmäksi.
Paikalta löytyi myös lohkareluola

Vaan mistä metsän keskellä sijaitsevat kivenlohkareet ovat saaneet nimensä? Ruokolahden kotiseutulukemisto kertoo seuraavaa. Kun kelloa ei vielä ollut saapunut Torsansalon perukoille, niin jostainhan se aika oli katsottava. Tuohon aikaan aikaa katsottiin Iltakivien välistä paistavan auringon mukaan. Silloin kun säteet lankesivat kivien lomasta, tiedettiin että on ilta ja aika lopettaa päivän työt. Kyseessä on siis eräänlainen aurinkokello. Valitettavasti me emme nähneet säteitä kivien lomassa, joten meidän oli riennettävä vielä seuraavalle kohteelle kameran kanssa.... 
Kivien lomasta paistava aurinko ilmoitti illan tulleen


keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Savitaipale / Portti

                                           Turo`s hevi gee "Shellin paariin"

Keskiviikko ja taas sormet näppäimistöllä. Kirjoittamisen tarve tuntuu lisääntyvän, vai mistähän moinen aktiivisuus. Joka tapauksessa tämän kertainen postaus kuuluu kategoriaan, mitä ei koskaan pitänyt julkaista. Koska nyt viime postaukset ovat olleet Savitaipaleelta, niin huitaistaan sitten yhteen syssyyn loputkin kyseiseltä paikkakunnalta. Tämän jälkeen on sitten vielä viisi kohdetta tulossa, ennenkuin matka jatkuu Savitaipaleen Portin kautta jonnekin muualle. Turon sanoin matka voisi jatkua vaikkapa Shellin paariin, vaikka paikallinen kolmikirjaiminen ruoka/juomapaikka lähempänä onkin.
Savitaipaleen portti

Tästä kohteesta en ole löytänyt mitään sanottavaa, joten tekijöistä ei ole tietoa, eikä syytä, miksi mokoma hirvitys on pystytetty Savitaipaleen keskustaan johtavan kulkureitille. Ilmeisesti monumentti haluaa osoittaa vanhan veräjän paikkaa, mistä on ammoisina aikoina kuljettu pitäjän markkinoille ja kirkolle? Joka tapauksessa kaksi pystyyn nostettua paperikoneen telaa muodostavat omalaatuisen monumentin paikkakunnalla. Näitä tolppia kuvaa oikeastaan parhaiten sana mahtipontinen! Olisiko vähempikin riittänyt täällä kateellisten maailmassa?

Vaan taas uusia suunnitelmia pyörii mielessä. Viime yönä näin unta uudesta blogista, joka on aivan eri aihealueesta kuin tämä nykyinen. Kehtaisiko tuota edes ääneen sanoa? Unen mukaan minusta tulisi yhteiskuntakriitikko, joka bloggaisi kaikista omituisuuksista ja typeryyksistä, joita maassamme tehdään. Lieneekö tuollaiselle blogille ensimmäistäkään lukijaa? Todennäköisesti ei ole, joten meidän pitänee jatkossakin tyytyä Kalle Isokallion ja "Loka-Laitisen" hyviin kirjoituksiin. Tosin, eivät ole hekään saaneet mitään muutosta aikaan maassamme, vaan sama hölmöily jatkuu päivästä toiseen. Ehkä kuitenkin pitäisi yrittää omia siipiä tälläkin saralla...  

sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Savitaipale / Takomäki


                                           Lynyrd Skynyrd "Still Unbroken"

Teatterin ensi-iltagaala eilisehtoona suoritettu ja olihan tuo melkoinen kokemus. Taloushistoriasta kertovan näytelmän jälkeen olo olikin melkoisen sekava, koska kokemuksenahan tuo oli aivan erilainen näytelmä kuin aiemmin näkemäni. Vaan homma tuli hoidettua tyylikkäästi kaatunutta lihasoppalautasta lukuunottamatta. Joskus tulee vielä tälläkin iällä tyrittyä...
Takomäen louhos, nykyinen uimalaitos

Muuten viikonloppu on mennyt poraillessa ja hyvää jälkeäkin on syntynyt. No, ainakin hyvää mieltä olen levittänyt, kun on tullut hommailtua asioita, jotka ovat jääneet välillä vähän roikkumaan. Ei päästä meikäläistä syyttämään laiskuudesta. Vaan on sitä osattu porata ja sen päälle vielä räjäyttääkin Savitaipaleella. Näet Havon ja Välijoen kylien rajamailta löytyy yksi hienoimpia kuvaamiani kohteita. Kyseisellä seudulla on näet vuonna 1987 toimintansa lopettanut louhos.
Hyppypaikkoja rohkeille

Alueelta louhittiin aina vuoteen 1987 asti viborgiittia, mutta laatuvirheiden takia toiminta piti lopettaa. Jäljelle on jäänyt valtava louhos, mikä on pikkuhiljaa täyttynyt pohja- ja sadevedellä. Tätä upeaa paikkaa paikalliset käyttävät uimapaikkana ja on kyllä pakko sanoa, ettei tänne tarvitse hyppytorneja rakennella. Pystysuoraa kallioseinämää näet löytyy vaikka muille jakaa. Maiseman kruunaa vielä ylätasanteilla olevat valtavat kiviblokit, mitkä muistuttavat omalla jyhkeydellään paikan kiviliiketoiminnasta. Kaiken kaikkiaan paikka on ehdottomasti niiden kohteiden joukossa, minne aion mennä ensi suvena uudelleen. Matkaan varaan uimahousut, koska lokakuussa oli vähän liian kylmä uintihommiin!


lauantai 25. lokakuuta 2014

Savitaipale / Muualle haudatut

                                            Karanteeni "Jabadabaduu"

Jep, kiireinen viikko takana ja viikonloppukin on alkanut vauhdikkaissa merkeissä. Eilisehtoona kävin todistamassa SaiPan tappion ja tänään on piipahdettu Svetogorskissa shoppailemassa ja lounastamassa. Melkoisen mauttavia aterioita saa heti rajan taakse avatusta uudesta ruokalasta. Valokuvia nyt ei tullut otettua annoksesta, mutta halpaa oli.... 300:lla ruplalla kaksi immeistä söi kuvun täyteen ja kunnon ruokaa. Ihmetytti melkoisesti suomalaisten puuttuminen rälläkästä. Kyllähän noilla kävijämäärillä pitäisi edes jonkun löytää tiensä kyseiseen ravintolaan. No, eipä ole jonoja!
Muualle haudattujen muistomerkki Savitaipaleen kirkkomaalla

Kohta on muuten edessä startti Lappeenrannan teatterin ensi-iltaan. Ihan nyt eivät kutsukorttia lähettäneet, mutta siivellä pääsee vaikka teatteriin iltapalalle. Alkaa olla melkoista kulttuuririentoa täynnä meikäläisen elämä. Vaan nautitaan nyt tämä ehtoo, niin huomenissa saakin vetää haalarit niskaan ja käydä miesten töihin. Lepääminen siis täällä Joutsenon suunnalla on lykättävä johonkin myöhäisempään ajankohtaan. 

Onneksi sentään edes Savitaipaleella osataan kunnioittaa ihmisten halua muistaa muualle haudattuja rakkaita. Kirkon seinustalla on yksi muistomerkki, missä kunnioitetaan muualle haudan lepoon haudattuja vainajia. Hieno ja kaunis ajatus, tosin vastaava löytynee nykyisin useimmista suomalaisista hautausmaista. Tämä on toki muutamista muista poiketen kauniimpi, joten ansaitsee tulla esitellyksi, vaikka aikoinaan jätinkin sen esittelemättä. Tekijöistä ja pystytysvuodesta minulla ei ole mitään käsitystä. 

Alkaa muuten tämä blogi olla taas melkoisessa muutosvaiheessa, koska on jo pitkä aika, kun aloittelin Lappeenrannan historiallisilla kohteilla. Viime ajat on mennyt erilaisia kohteita ympäri Etelä-Karjalaa valokuvaamassa, mutta alkaisi jo pikku hiljaa olla aika palata juurille ja esitellä uusia kohteita rakkaasta kotikaupungistani. Vaan kun niitä pitäisi ensin löytää! Olisiko teillä lukijoilla antaa vihjeitä vielä esittelemättömistä Lappeenrannan paikoista?  

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Lemi / Ensimmäinen kerrostalo

                                          Led Zeppelin "Good times bad times"

Sataa, sataa ja vielä kerran sataa. MItä ihminen voi tehdä sadepäivänä? Normaalisti olisin pysytellyt sisätiloissa kirja nenän edessä, mutta tänään on ollut ihan saakelinmoinen tarmo päällä! Autossa on nyt talvikiekot alla, kanootti nostettu lammesta pihamaalle, pihamaa raivattu ylimääräisistä tavaroista ja uutta remonttia suunniteltu. Innostuin jopa laskemaan kustannusarvion makuuhuoneen remontille. Kyllä se näköjään omakotitalossa asuvan immeisen verotetaan tonnilla, vaikkei kummoista suunnittelekaan. No itse asiassa halpaahan tuo on.... mutta kun noita tonnin rahareikiä on odotettavissa vielä tulevaisuudessakin lukuisia!
Lemin ensimmäinen kerrostalo

Vaan kun on tarmoa, niin heitetäänpä vielä lähes uunituoreet valokuvat Lemin merkittävästä maamerkistä, mikä valmistuu kohtapuoliin. Innostuivat näet Lemillä rakentamaan pitäjään seutukunnan ensimmäisen kerrostalon. Kyllä, luitte oikein - kerrostalon! Melkoinen poruhan tuosta nousi jo ennen rakentamisen alkua, mutta mielestäni lopputulos on hemmetin komia. Sopisivat ottaa mallia muuallakin, missä nostellaan betonielkkuja päällekäin ja nimitetään mokomaa rakennelmaa kerrostaloksi. On näet näiden nykyajan kerrostalokämppien hinnatkin karanneet niin pilviin, ettei meikäläisellä ainakaan ole niihin varaa, vaan sijoittelen mielummin tonneja oman mökin retuseeraamiseen.

En ole lukenut mistään, että Lemilläkään olisi valmistuvaa taloa rumaksi nimitetty, mutta maiseman se kuulemma pilaa. Nyt ei kirkonmäeltä ole enää näkymää Lahnajärvelle eikä sen taakse jäävälle Kivijärvelle. Ilmeisesti tätä pitää nimittää kehitykseksi, vaikkei se näkymä mihinkään katoakaan. Nyt mokomaa komiaa näkyä pääsee katsomaan kolmikerroksisen kerrostalon ikkunoista, kunhan maksaa ensin pienen korvauksen rakennuttajalle. Sinänsä kaksipiippuinen asia, mutta kerrostalo mansardikattoineen on upea! No, se on tietenkin vain minun mielipiteeni....

lauantai 18. lokakuuta 2014

Rautjärvi / EU:n rauhoittamat kivet

                           SaiPan uusin kannatuslaulu. Rautakilpi orkesteri "Mustaa ja keltaista"

Hemmetin lujaa tuntuu SaiPalla menevän tänäkin syksynä. Jokohan nyt saataisiin se mitali kaivettua SaiPan palkintokaappiin? Ainakin alkaisi olla aika, koska olen seurannut Kisapuistossa lähes kaikki pelit kaudesta 1972-1973 lähtien. Kyllähän tässä hyvältä tuntuu, kun tarkastelee sarjataulukkoa. Tällä hetkellä olemme sijalla kolme ja parhaillaan yritetään vääntää sarjajohtaja Lukkoa nurin Raumalla. Toivottavasti yllä oleva biisivalinta auttaisi joukkuetta voittojen tielle...
Kivenmurikat tien varressa

Taurun Eeroa kuunnellessa juolahti mieleeni, että melkoisen pitkä matka on tullut kurvailtua tämän blogin merkeissä. Varmaankin 15.000 kilometriä olen kurvaillut pitkin ja poikin Etelä-Karjalaa ja nyt alkaisi olla aika saada joku rikas sponsori tai muu rahoittaja jakamaan kustannuksia, koska omasta pussista alkaa pohja häämöttää. Vaan mistähän semmoisen löytäisi? No koska yrittänyttä ei laiteta, niin laitoin apurahahakemuksen sisään erääseen lafkaan, joka myöntää sellaisia. Tosin epävarmaahan tuo olisi, koska aiemmin myönnettyjen apurahojen joukosta ei löytyne yhtään blogia. Vaan odotellaan kuinka käy?
Miksihän nämä kivet on rauhoitettu?

Omarahoitteisesti oli vielä varaa piipahtaa kertaalleen Rautjärvellä ja kuvata eräs luontokohde. Kyseessä on Myräntien varresta löytyvät kivenmurikat, jotka on Eu:n taholta rauhoitettu. En tosin ymmärrä, kuinka nämä kivet poikkeavat muista vastaavista lohkareista, jotka alueelta löytyvät? Oma osansa lienee kivien sijainnilla entisen Savonlinnan ja Viipurin välillä kulkeneen maantien varrella. Sen takia ainakin viime sotien aikana kivenmurikoiden kohdalla oli vartiopiste, missä tarkistettiin kulkijoiden kulkuluvat ynnä muut paperit. 

Vaan, nyt alkaa SaiPan pelin kolmas erä, joten Willimies vaikenee Eeron tieltä....

keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Rautjärvi / Korpjärven 152mm kanuuna

                                                       Irwin "Rentun ruusu"

Nyt jyrähtää...Willimies harkitsee vakavasti ryhtyvänsä itsenäiseksi yrittäjäksi! Jälleen kerran on suuria suunnitelmia, mutta katsotaan mitä tästä seuraa. Joka tapauksessa naapurin kanssa ollaan jo pitkään pohdittu yrittäjiksi ryhtymistä ja eilisen illan jälkeen se on askelta lähempänä. Vaan, vielä on homma vaiheessa ja moni asia voi kaataa hienot suunnitelmamme, mutta katsellaan mitä tästä tulee...
Korpjärveltä jyrähtää

Hienoahan tuo olisi saada olla oman itsensä herra ja nauttia oman yrityksen hedelmistä vaikkei ne aluksi varmaan suuret olisikaan. Silti omasta vapaudesta ja oikeudesta päättää omista asioistaan kannattanee vähän maksaakin? Ainut mikä tässä enää arveluttaa, on se seikka, että Suomen valtio lainsäädännöllään ja kaiken maailman byrokratialla iskee helkutisti kapuloita rattaisiin. Niiden kanssa tasapainoilu vaatinee melkoisesti viitseliäisyyttä perehtyä kaiken maailman sääntöihin, ohjeisiin ja määräyksiin. Tässä maassa valtiovalta tekee kaikkensa, että ihmiset eivät ryhtyisi yrittäjiksi. Ei mikään ihme, että tässä maassa toimeliaisuus hiipuu...
Muistolaatta

Mutta, jos yrittäminen ei kannata tässä pölhöläisten valtakunnassa, niin talkoovoimillakin saadaan vielä jotain aikaiseksi. Hyvä esimerkki tästä on Rautjärven Korpjärven kyläläiset, jotka rakensivat entiselle nuorison riiauspaikalle oman nelisäärisen kiikun, tanssilavan, korsun ja hankkivat koko paikkaa vartioimaan oman tykin. Hemmetin hienoa, että onnistuivat, koska eiköhän oman tykin hankkiminen tässä maassa vaadi melkoisesti lupalappujen ja lomakkeiden täyttämistä sekä politikkojen voitelua. Tuskin lupa on irronnut ensimmäisellä yrittämisellä, vaikka lopulta ovatkin selättäneet byrokraatit 6-0.
Kiikku antoi kunnon kyydit

Tykin paikalle hankki paikallisyhdistys Risunpolttajat ry, joka halusi omalta osaltaan kunnioittaa sotaveteraaneja, jotka olivat raskaan patteriston tykkipatterin miehiä. Tällä paikalla he vartioivat isänmaata heinä-elokuussa 1941. Tuskin hekään arvasivat, kuinka erilaiseksi heidän puolustamansa Suomi muuttuisi vuosikymmenien vieriessä. Toivottavasti ovat saaneet edes kohtuullisen korvauksen osallistumisestaan viime sotiin. Nykypolitikot kaiketi karsisivat veteraanienkin etuisuudet pois, jos uskaltaisivat. Onneksi heitä muistetaan edes Korpjärvellä, missä tämä muistomerkki on ollut kaikkien nähtävänä 23.6.2000 lähtien. 

sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Rautjärvi / Murikka

                                          Irwin "Haistakaa paska koko valtiovalta"

Viikonloppu kääntyy tappion puolelle ja töihin lähtö lähenee uhkaavasti. Onneksi on saatu jotain aikaakin, eikä aika ole mennyt kuin eduskunnalla eli jäitä poltellessa sekä tilipussia odotellessa. Alkaa näet kaltaistani rauhallistakin miestä syömään valtiovallan aikaansaamattomuus. Verot nousee, velkaa otetaan lisää ja laskun maksaa Suomen kansa! Jumantsuikka kun olisi taas tilausta Irwinin kaltaiselle kansantrubaduurille joka sanoi sanottavansa suoraan, ettei jäänyt epäselvyyttä sanomasta. 
Luontokohteiden valokuvaaminen on haasteellista

Nykyään meillä ei ole ainuttakaan muusikkoa tai yhteiskuntakriitikkoa joka uskaltaisi tosimielellä panna kampoihin nykyiselle systeemille! On se hemmetin sääli, että minunkin pitää antaa ensi vaaleissa ääneni Perussuomalaisille, jotka lienevät samansorttista kööriä kuin triathlonistinkin puolue. Helkkarin Stubb, mitä se on saanut ikinä aikaan. Vastaus kysymykseen on ei mitään ja lisäksi voisin mainita ettei mokoma kiiltokuvapoju koskaan tule mitään saamaakaan aikaan.....
Murikasta on lohjennut palasia.....hullun tekosia?

Alkuvuodatus johtunee fiiliksistä, mitkä koin eilisiltana Imatran Kaupunginteatterin Irwin näytelmässä. Oli meinaan saakelin hyvä kahdesta syystä. Se oli hyvä näytelmä ja toiseksi ei tarvitse lähteä työmaan pikkujouluihin sitä katselemaan, vaan sain itse valita seurani. Tuplavoitto! Aki Honkatukian nimirooli biiseineen oli hiton hyvä ja etenkin Marko Kurikka oli lukuisissa rooleissaan erinomainen. Marko näet on aivan sarjakuva B.Virtasen konttoripäällikön Murikan näköinen. Hymyilin koko näytelmän ajan kun olen näet B.Virtasen suuri ihailija ja jo huomennahan voin taas itse asettua kohtalontoverini B.Virtasen rooliin.
Murikan takana on tikkaat, mitä pitkin pääsee ihailemaan hulppeita näkymiä. En mennyt, koska sade oli kastellut kiven

Vaan tänään sattui sitten melkoisen hauska yhteensattuma, kun vierailin Rautjärvellä valokuvaamassa M.U.R.I.K.K.A nimisen paikan. Pitkän ja haastavan metsässä rämpimisen jälkeen löysimme Williladyn kanssa tämän valtavan kiven järkäleen. On meinaan ihan oikeasti upea paikka ja kaiken sen rämpimisen arvoinen. Monet lukijat varmaan ajattelevat, että taas on kuvattu joku kivi ja siinä kaikki! Vaan ei tällä kertaa...

Tämä Rautjärven Roihankyläntien "varresta" löytyvä kivi sisältää mielenkiintoisen tarinan, mikä ansaitsee tulla kerrotuksi. Kertojan isoisä oli paikallinen seppä, joka takoi maataloustyökalut kylän ihmisille. Hän asetti paikalliselle kylähullulle haasteen, että saatko kiven liikeelle? No, hulluhan piti tulta viikon päivät kiven alla ja viskoi vettä kuumenneeseen kiveen, jotta kivi muretessaan olisi lähtenyt liikeelle. Ilmeisesti seppä voittti vedon, koska ainakin tänään se jökötti korkean kallion laella uhmaten painovoimaa. Paikka kuuluu taas sarjaan "Tämä paikka on nähtävä omin silmin". Suosittelemme!

lauantai 11. lokakuuta 2014

Lappeenranta / Kuppikivi

                                    Kotiteollisuus "Silmä silmästä, hammas hampaasta"

Tarkoitus oli tällä kertaa poikkeuksellisesti aloitella kirjoitus positiiviseen sävyyn, mutta eihän siitä mitään tule! Ilmeisesti olen melkoisen negatiivisesti asennoitunut immeinen? Toisaalta takana on taas semmoinen viikko, ettei tässä nyt oikein huvita riemunkiljahduksia päästellä eikä nyt ainakaan riemuvirsiä veisaamaan, joten jatketaan entiseen malliin...
Kauskilan kuppikivi, missä kolo on poikkeuksellisesti kiven kyljessä 

Pari viikonloppua on tullut kierrettyä Etelä-Karjalan paikkoja kuvailemassa ja huomenna mennään taas. Nämä reissut ovat ehdottomasti viime vuosien parasta antia ja välillä on ihan pakko päästä koluamaan kaikenmaailman luolat ja hankalat paikat. Joskus kuitenkin matkamiehilläkin käy tuuri ja kohde löytyy tien varresta, joten tällä kertaa kävelymatka jäi lyhyeksi. Hieno juttu, mutta eihän tällaisissa kohteissa ole mitään haastetta. No onneksi huomenna on luvassa rutkasti haastetta...
Kuppi kiven syrjässä. Surkea kuva....tietenkin!

Tämän päiväinen kohde löytyy Lappeenrannan Kauskilan kylästä, missä sijaitsee ensimmäiset jäljet kristinuskon tulosta Lappeenrannan tienoille. Asutustahan tällä alueella on ollut jo aina kivikaudelta saakka, mutta tämä kuppikivi edustaa uudempaa aikaa. Tarkalleen toki kukaan ei osaa sanoa, että milloin joku asukas näkersi kiven kylkeen syvennyksen uhrilahjaa varten, mutta vanhahan tuo on. Asutus on näillä nurkilla ollut nykyisillä sijoilla jo rautakaudesta asti, joten kuppikivi on siltä ajalta tai sitten reilusti nuorempi....kenties 1800-luvulta.

maanantai 6. lokakuuta 2014

Savitaipale / Hakamäen museoalue

                                           Molly Hatchett "Heartless land"

Keskellä heinäkuun helteitä sain loistavan idean suorittaa moottoripyöräretki Savitaipaleelle. Williladyn kaappasin pakaasille ja poijaat ajelivat kahdestaan omalla prätkällään meidän perässä kohti paikallisen Apsin noutopöytää. Muuten ei noita veijareita olisi saanut houkuteltua hikiselle matkalle mukaan. Vaan mukava päivähän tuosta tuli, vaikka oli aivan hemmetin kuuma! Toisaalta, ilman tuolloista hikoilua, olisi jäänyt tämänkin upean paikan esittely ensi suveen.
Hakamäen museoalueen päärakennus....osittain juhlateltan takana

Tanakan lounaan jälkeen suuntasimme Hakamäen museoalueelle ja törmäsimme innokkaaseen puuhanaiseen, joka esitteli paikan meille läpikotaisin. Lisäksi hänen tietämyksensä vanhoista ajoista ja etenkin vanhoista tavaroista hakee vertaistaan. Valitettavasti nimi on päässyt unholaan, mutta lupauksemme tulemme pitämään. Alue esitellään täällä blogissa ja tulemme myös ostamaan niitä upeita koulun opetustauluja ensi suvena. Nythän se kauppa jäi tekemättä, koska prätkällä niiden kuljettaminen olisi ollut mahdotonta. Onpahan syy tulla uudelleenkin paikalle...
Alue on jatkuvassa käytössä kesäisin....lempiharrastukseni teatterin parissa!

Hakamäen talomuseo ja museoalue ovat sijainneet nykyisellä paikalla aina vuodesta 1953 asti ja se muodostaa komean miljöön, missä voi ihailla entisten aikojen rakentajien aikaansaannoksia. Lisäksi rakennukset ovat täynnä vanhoja esineitä, mitkä ainakin tällaiseen keskivertohistorioitsijaan vetoavat. Mikäpä olisi hienompaa kuin sisustaa oma koti vanhoilla esineillä. No, jonkinlaista kotiseutumuseota tänne Willimiehen ja Williladyn mökkiin ollaan puuhaamassakin. Tietenkin tavaran pitää sopia kotiimme, eikä sitä saa olla liikaa, jolloin miljöö näyttää oikealta museolta. Kaikessa pitää muistaa kohtuus, koska elämmehän vuotta 2014.
Tuulimylly oli upea...
Tuulimyllyn koneisto
Taitavia poikia olivat tämän rakentajat

Sen sijaan Hakamäen museoalueella ymmärrän tavaranpaljouden. Hienoa, että joku säilyttää esi-isiemme perintöä ja vaalii sitä jälkipolville. Kaikkien meidän pitää muistaa, ettei vanhoja tavaroita enää valmisteta! Siitä syystä annankin Hakamäelle paikkana täydet kymmenen pistettä. Suosittelen alueeseen tutustumista kaikille historiasta ja vanhoista tavaroista kiinnostuneille. Itse ainakin aion piipahtaa paikan päällä uudelleenkin.... 
Ruotusotamiehen mökki sekä oppaamme. Sami tarkkailee tilannetta
Mökin sisustusta
Entisaikojen arkiesineitä
Uuni oli muurattu hirsikehikon päälle

Alueen mielenkiintoisimmat kohteet mielestäni olivat vanha tuulimylly, minkä sisään pääsin tutustumaan, sekä vanha ruotusotamiehen torppa, mikä oli mielestäni erittäin mielenkiintoinen. Se kertoi, millaista oli ruotusotamiehen arki odotellessa kutsumista sotaan taistelemaan Ruotsin puolesta. Ei liene elämä ollut kovin kaksista, mutta eiköhän tuossa mökissä ole elänyt, kunnes kutsu sotimaan on käynyt. Kuinka niissä taisteluissa on käynyt, onkin aivan toinen juttu... 
Tällä pyörällä työmatka sujuisi vikkelään
Ylimmäisen kaltainen saha on meilläkin haaveena.....
Matkan kruunasi kipuaminen näköalatorniin
Willimiehen jäljillä historiablogin perustajajäsenet heinäkuussa 2014

lauantai 4. lokakuuta 2014

Lemi / Kotiseutumuseo

                                                     Molly Hatchett "Flirtin with disaster"

Melkoinen viikko takana! Koko viikon oli fiilis, että eväät on syöty eväslaatikkoa myöten. Vaan saapuihan tuo perjantai ja pelasti kaiken. Oli hieno fiilis saada tieto jo etukäteen, että aikanaan Lappeenrannan linnoitukseen valmistuvaan kehruuhuoneeseen perustettavaan kulttuurin kehtoon on myös Willimiehelle kutsukortti tulossa, jahka paikka kevään korvalla avataan. Kuuleman mukaan kutsu on kahdelle, joten Williladyn kera päästään kuohuvien juomien ja suolaisen purtavan ääreen. Hieno homma!
Tarinoita linnoista - Berättelser från borgar

Vaan perjantaina sattui muutakin hienoa.... nyt kyllä aikoinaan Pro Graduani ohjaillut Katajalan Kimmo saa verenpainetta ja sydämentykytyksiä. Meikäläinen, tällainen virkaheitto historiablogin ylläpitäjä, sai nimensä Museoviraston julkaisemaan kirjaan!!! Perkules, kun näin arvovaltainen julkaisija ilkiää laittaa nimeni ja blogin nimen kirjan lähdeluetteloon, niin kyllähän sitä voi vähän ylpistyäkin. Niinpä hymyillen sitten järjestimmekin Octoberfestin omalla pihamaalla maggaraa ja olutta nauttien hyvässä seurassa. Kiitokset seurasta assistentti Pylkkäselle daameineen. En vuonna uudelleen?

Tämän synkän viikon tarinaksi sopineekin alkukevään synkillä valokuvilla varustettu kertomus Lemin kotiseutumuseosta. Paikka on yksi hienoimpia museoalueita, joita olen elämäni aikana nähnyt. Hienot vanhalle Lemin pappilan maille siirretyt hirsirakennukset muodostavat alueelle upean kokonaisuuden. Parasta kuitenkin lienee se, että alue on edelleen aktiivisessa käytössä eikä rakennukset tönötä kylmillään sekä tyhjinä.

Päärakennus on myös hieno osoitus siitä, kuinka aikoinaan osattiin ajatella ekologisesti ja käyttää maalaisjärkeä, mikä nykyisin tuntuu olevan kaikilla hukassa. Ainakin valtaosa politikoistamme ovat menettäneet suhteellisuuden tajunsa. Tähän asiaan tuli tälläkin viikolla törmättyä työasioiden puitteissa - ikävä kyllä. Niin, se rakennus! Päärakennus on rakennettu alunperin vuonna 1882 Savitaipaleelle, mistä se siirrettiin Valkealaan uudelleen pystytettäväksi. Melkoisen häälahjan on mies emännälleen antanutkin.... No lopulta vuonna 1974 se purettiin uudelleen ja kasattiin Lemille. Melkoinen tarina.
Lemin kotiseutumuseon päärakennus

Muitakin mielenkiintoisia rakennuksia vanhoilta ajoilta tänne Lemille on siirretty. Ne esittelen ainoastaan valokuvien avulla. Tarkempaa tutustumista varten joudutte piipahtamaan paikan päällä. Kannattaa ilmoitella etukäteen vierailustanne, niin pääsette samalla maistamaan maailman lähes parasta gourmet-herkkua Lemin särää...  
Vanha tuulimylly rakennettiin vuonna 1844. Nykyinen paikka on myllyn kolmas sijaintipaikka. Ekologista!

Savusauna

Vinttikaivo
Tällaisen huolisin itsellenikin