maanantai 30. kesäkuuta 2014

Parikkala / Kivikirkko

                                          Tilipäivän kunniaksi ZZ Top "Just got paid"

Ärsyttävät ilmat. Vettä sataa ties kuinka monetta päivää putkeen ja alkaa olla vähän tekemisestä pulaa. Eilen jopa aloitin lukemaan kirjaa pitkästä aikaa, mutta jotain muutakin pitäisi saada aikaan. Taidan laittaa tämän oman kopperoni, mitä Suomen pienimmäksi toimistoksi nimitetään, remonttiin. Tuntuukin kovasti kaipaavan uutta maalia ja lattiamattokin repsottaa.

Lisäksi tulin ostaneeksi Viipurista komiat styroksiset kattolevyt, joten taidanpa pyöräyttää remontin käyntiin ehtoolla. Ennen sitä yritän raapustaa muutaman tarinan reserviin, ennen kuin Venäjältä palaavat motoristit valtaavat talon. Pasi ja Ilkka uhkailivat tulla kylpeä ropsauttamaan Venäjän pölyt ja liejut pois nahastaan iltapäivällä. Pitänee siis yrittää olla ahkera tässä pieni tovi....
Nykyisin Willimiehen jorinat kirjoitetaan täällä ahtaassa ja sotkuisessa kopperossa

Tarinoiden julkaisun voisikin aloittaa Parikkalan Kyökinmäentien varresta löytyvästä kivikirkosta, mistä en sitten paljon mitään tiedäkään. Ehkä joku paikallinen alkuasukas osaisi kertoa paikasta enemmänkin, mutta minun tietoni ovat vähäiset. Kyseistä paikkaa on tietojeni mukaan käytetty sotien aikana pakopaikkana ja ison vihan aikaan siellä olisi pidetty jumalanpalveluksia ihmisille, jotka ovat kaivanneet lohdutusta vaikeiden aikojen keskellä. Eipä siinä mitään, koska olisihan tuo hieno paikka vaikkapa jonkun hääjuhlaseremonioille. Tiedä, vaikka jokunen pari olisi täällä vihittykin?
Kyökinmäentien kivikirkko luonnon muovaamassa ympäristössä

Jotain kirkonmenoihin viittaavaa toimintaa siellä on ilmeisesti pidetty vielä lähiaikoinakin, koska paikalla on istuimia isollekin joukolle. Oikeastaan, voisiko parempaa paikkaa ollakaan hartaalle hetkelle kiviseinien sisällä, mitkä luonto on paikalle järjestänyt? Itse ainakin pidän tätä yhtenä hienoimmista paikoista, missä olen näillä retkilläni käynyt. Suosittelen piipahdusta paikan päällä, jos Parikkalan suunnalla liikutte...
Toinen luolamaisista käytävistä, mitkä tuovat kivikirkolle
Tämänkin kautta pääsee kirkkoon

sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Luumäki / Kannuskoski

                                          Martti Servo "Miks kaikki mättää"

Jep, päätetään tämä viikon kestänyt hiljaiselo ja ilmoittaudutaan elävien kirjoihin. Takana onkin vaihteleva viikko, mihin on osunut hemmetin iloisia sekä hyviä hetkiä, mutta niiden vastapainona myöskin megalomaaninen pettymys. Viikon ohjelmaanhan oli buukattu Laatokan ympäriajo ja sieltä koukkaamalla Novgorodin ja Pietarhovin kautta kotio Joussenoon. No, aina ei asiat mene kuin Strömsössä...
Lähtöhetkellä kaikki näytti hyvältä 

Viime maanantaina starttasin hyvillä mielin prätkällä kohti Joensuuta ja kaikki näyttikin hyvältä. Pyörä oli llähtövalmiina kohti Venäjää ja iltaa istuttiin hyvässä seurassa Joensuun Jokiasemalla. Tämän päälle vielä muutama olut makkaran kera ja nukkumaan hyvissä ajoin. Tiistaiaamuna 24.6 piti matkan, vai sanoisiko seikkailun alkaa? No alkoihan tuo retki heti aamusella. Pirhosen Ilkan kanssa hakemaan kolmas matkalainen Pasi Haverinen hivakkaan Pyhäselästä ja kohti Värtsilän raja-asemaa. Raja ylitettiin muristen, kun pakaasit piti purkaa innokkaille rajamiehille nähtäväksi, mutta suurempi murina alkoi vasta tovin päästä. 

Pikaisen rahanvaihdon jälkeen eturenkaasta katosi ilmat ja sisuskumin venttiili lensi huut helvettiin. Oli siis ensimmäinen vastoinkäyminen välittömästi rajanylityksen jälkeen. Tästä jatkoin tyhjällä renkaalla läheiselle korjaamolle, missä erittäin avulias paikallinen rengasukko korjasi renkaan ilmaa pitäväksi, mutta toivotteli hyvää paluumatkaa takaisin kotiin. Tarvitsisin näet uuden sisärenkaan välittömästi, koska pikainen paikkaus ladan sisuskumista leikatulla palalla missä oli venttilikohta ei kestäisi kauan. Oikeassahan tuo oli. Katkerana jätin Ilkan ja Pasin jatkamaan Syvärille ja Lähdin hakemaan uutta rengasta Kiteelle. No ei tietenkään löytynyt!
Tähän kaikki päättyi...

Ajatus ottaa kaverukset kiinni piti hylätä ja ajella hissukseen kohti Joussenoa, koska ravistus ja tärinä oli melkoista. Useamman tunnin tehosekoittimessa olon jälkeen kotiuduin paikallisen olutpuodin kautta ja päätin hukuttaa murheet. Tehokkaasti onnistuikin, koska eipä ole ollut ikävä retkelle yhtään. Kaverusten viestien ja Facebookpäivityksiä lukiessa olen huomannut, että kusessa olisin ollut. Pojat ovat toki sitkeästi vääntäneet eteenpäin, vaikka matkalla on ollut paljon vastuksia heilläkin. Tervetuloa huomenna Joutsenoon saunaan, kuten alkuperäisen suunnitelman mukaan oli sovittu. Ajakaahan varovasti....
Kannuskoski virtaa melko vuolaana

Vaan toisaalta oli kiva palata kotio elämäni hitaimman moottoripyöräajelun jälkeen ja todeta olevansa tärkeä ihminen eräälle. Niinpä tämä viikko onkin mennyt erilaisten mukavien juttujen merkeissä, mihin on mahtunut rämpimistä Luumäen metsiköissä, makkaranpaistoa rantakalliolla, kulttuuri/ostosmatka Viipuriin ja lupsakoita terassi-iltoja, tosin kylmiä sellaisia....
Staraja Ladogan sijaan valokuvasin Kannuskosken sahan

Kannuskosken mylly korvasi kaiketi Novgorodin nähtävyydet

Luumäen matkan kuvasatoa tässä voisikin jo pitkän alkuvuodatuksen jälkeen julkaistakin! Piipahdimme näet eräs päivä Luumäen kannuskoskella, mikä on kuulemma saanut nimensä venäläisen kasakan koskeen tiputtamasta kannuksesta. Lieneekö totta vai tarua? Se on kuitenkin varmaa, että paikka on upea ja näkemisen arvoinen. Joskus nuorempana vierailin täällä urheilullisimmissa merkeissä, kun Fabritiuksen Mikan kanssa meloimme Lappeenrannan Rutolasta Kouvolan Käyrälammelle. Tämän melontareittien kuninkaallisen varrellehan Kannuskoski jää. Nyt ei taitaisi enää voimat riittää mokomaan urheiluun, mutta mistäs sitä koskaan tietää?
Hyvällä mielikuvituksella tässä voinee nähdä Pietarhovin suihkulähteet?

Kannuskosken ohi kanootti piti kantaa, mutta nyt olimme liikkeellä autolla. Auto parkkiin ja tutustumaan vanhaan sahaan sekä myllyyn, mitkä ovat tuoneet kannuskoskelaisille leivän pöytään jo pitkiä aikoja. Unohtaa ei toki sovi, että tätä kautta uitettiin Kymijokeen valtava määrä tukkeja uittohommmien ollessa kiivaimmillaan 1890-luvulta lähtien. Tämä aika tosin päättyi jo 1964, jolloin uittaminen lopetettiin. Tässä vaiheessa miljoonat tukit olivat kulkeneet Kannuskosken läpi...    

maanantai 23. kesäkuuta 2014

Lappeenranta / Simolan pommitusten muistokivi

                                                          Bohemia "Takaisin kotiin"

Kohta olisi edessä startti kohti Joensuuta ja sieltä huomenissa rajan taakse koluamaan uusia paikkoja idän suuresta ja mahtavasta Venäjästä. Reissuun lähtö on siis edessä ja tällä kertaa tunnelmat eivät ole kovinkaan riehakkaat kuten männä vuonna, jolloin huusimme hurraata rajan ylittäessämme. Itse asiassa ei voisi paljon vähempää kiinnostaa tällä kertaa... vettä sataa ja on saakelin kylmä. Koti-ikäväkin vaivaa vaikka istuskelenkin kotosalla vielä tätä kirjoittaessani. Eli lähtötunnelmat on aivan päinvastaiset viime vuoteen verrattuna! Vaan, kun tuli luvattua, lähdettävähän tuo on, mutta takuulla viimeistä kertaa viikon reissulle. Joitain muutaman päivän retkiä voin vielä harkita, mutta muuten pysyttelen kotosalla. Koti on maailman paras paikka...
Oikeanpuoleinen muistokivi on uusi

Eilisehtoona sen sijaan vierailimme Williladyn kera äiteeni synttäreillä ja pitihän siihen samaan reissuun tunkea visiitti uudelle kohteelle, mikä paljastettiin muutama päivä sitten. Kyseessä on Lappeenrannan sankarihautausmaalla sijaitseva Simolan pommitusten muistokivi. Kyseisestä ikävästä tapahtumasta tuli kuluneeksi 70 vuotta ja sen kunniaksi uusi muistokivi sijoitettiin kahden muun samasta aiheesta kertovan muistokiven kupeeseen. Simolan pommituksista ja aiemmista muistokivistä olen julkaissut 14.9.2012 kirjoituksen, minkä voit piipahtaa lukemassa täältä. Kannattaa myös tutustua kommentteihin, koska aihe on saanut aikaan vilkasta kommentointiakin.
Simolan pommitusten muistokivi

Sen pidempään aiheesta en sepustele, joten voitte kurkkailla kuvat ja lukaista vanhan kirjoitukseni aiheesta. Willimies alkaa pikkuhiljalleen kääriytyä ajotamineisiin ja startata kotipihasta kohti Joensuun Noljakkaa. Matkaa lienee noin 210 kilometriä. 
Simolan pommitusten muistokivi

PS. Rakas Willilady, ajelemme turvallisesti ja palaan takuulla luoksesi kotiin. 

Naapurimme sanoin:"Se mikä on varmaa, on täysin varmaa"






lauantai 21. kesäkuuta 2014

Lappeenranta / Majoitustunneli B304/107

                                          Apulanta "Anna mulle piiskaa"

Blogiin on moni Salpa-linja harrastaja ilmoitellut useista kiinnostavista kohteista, jotka liittyvät Suomen suurimpaan rakennushankkeeseen. Kiitokset kaikille yhteyttä ottaneille ja ennen kaikkea anteeksi nuivasta suhtautumisestani Salpa-linjaan liittyvistä kohteista. Olen usein niitä toki esitellytkin, mutta joskus ajoittain olen tympeästi kirjoitellut, etten näe mitään lisäarvoa esitellä 55 samanlaista bunkkeria ja juoksuhaudan pätkää. Tässä kannassa aion pysyä, mutta onneksi aiheeseen liittyviä erilaisiakin kohteita on jäljellä rutosti. Näitä esittelen pikkuhiljalleen, kunhan omaan kotiin liittyvät kiireet on selätetty. Viime aikoina olen tuijotellut useammin maalipensseliä ja akkuporakonetta kuin tietokoneen näppäimistöä...
Kirpun miehistöluolan infotaulu

Kiirettä on siis piisannut, mutta kyllähän tässä vielä pari kuvauspäivää pitäisi keritä tehdä tuonne Luumäen suuntaan, jotta kaikki itsestäni kiinnnostavat kohteet tulisivat kuvatuiksi. Näitä sekä lukuisia muita kohteita on tulossa vielä melkoinen joukko ennen kuin pääsen julkistamaan oman muistomerkkini, joka tulee olemaan blogin viimeinen kohde. Jep, sen verta kahjoksi aion heittäytyä, että aion kiinnittää oman messinkisen laatan omalta pihalta löytyvään kivenlohkareeseen. Olkoon se oma palkintoni tämän kulmakunnan historian tietopankin kasaamisesta!
Kirpun miehistötunnelin suuaukko

Vaan eiköhän siirrytä taas asiaan ja siirrytäänkin Kirpun- ja Ihaksintien risteykseen. Täältä näet löytyy mielenkiintoinen Salpa-linjaan liittyvä monumentti sodan mielettömyydestä ja siitä, kuinka keskeneräiseksikin jäänyt tunneliverkosto voi olla kiinnostava. Salpa-linjaan rakennettiin yhteensä 25 kallioon louhittua majoitustunnelia, joista osa jäi keskeneräiseksi sodan päättymisen takia. yleensä nämä tunnelit rakennettiin miehistöluoliksi, mutta joihinkin yhdistettiin tuluasemia. Näin tapahtui täällä Kirpunkin luolassa.
Pesäkkeeseen menevä aukko on täynnä kivenlohkareita 

Tänne kallioon sisään rakennetun tunneliverkon oli tarkoitus yhdistää kaksi konekivääripesäketta sekä panssaritorjuntapesäkettä tunneleilla toisiinsa. Pesäkkeet jäivät täällä pahasti keskeneräiseksi, mutta kahteen niistä johtavaa tunnelia on aloitettu rakentamaan. Nyt ne ovat täynnä kiviä, joten niistä ei pääse pesäkkeisiin. Sen sijaan tunnelia on kaivettu yhteensä 85 metriä joka on korkeudeltaan lähes nelimetristä tunnelia. Tänne oli tarkoitus majoittaa noin 80 sotilasta, joiden tehtävänä olisi ollut vihollisen etenemisen pysäyttäminen. Näin ei kuitenkaan koskaan tapahtunut, vaan vihollinen torjuttiin kauan ennen Kirpun aluetta.
85 metriä pitkän tunnelin toinen suuaukko
 
Pääsisäänkäynti 

Taipalsaari / Vitsain/Kannuksen linnavuori*

                                           Tina Turner "River deep mountain high"

Huh, juhannus klaarattu lävitte hengissä. Eilinen päivä vaikuttikin todelliselta aktiivilomalta. Tuli kokeiltua melontaa omalla lätäköllä, moottoripyöräiltyä Joutsenon raiteilla ja koukistajalihaksia treenattua ehtoolla. Nyt on mieli virkeä ja voinee kaiketi ottaa rauhallisemmin tänään, koska vettä sataa.....taas! No, pientä puuhastelua lienee luvassa tänäänkin, koska pitäisi kaiketi aloittaa tavaroiden pakkaaminen edessä häämöttävää Venäjän reissua varten. Jotenkin on tällä kertaa innostus melko vähissä, mutta eiköhän tuo tuosta sujune, kunhan päästään tien päälle ajelemaan?
Linnavuorelta on kelpo pudotus Saimaan pinnalle

Joitain matkakuvia ja kenties sepustustakin lienee luvassa tänne blogiin reissun aikana, koska kyllähän tuo Willilady vähän lupaili viime vuotiseen tapaansa päivittää reissukuulumisiamme blogiin. Tällä kertaa lienee syytä olla tarkkana, että millaisia kuvia lähettelen suurelta Venäjän maalta. Luvassa on siis todennäköisesti kirkkoja ja palatseja, sukellusvene lienee siinä rajoilla. Aikahan tuon näyttää...mutta, reissun jälkeen lataan tietenkin reissukuvat Willimiehen jäljillä Facebooksivustolle kaikkien pällisteltäväksi. Siellähän on muuten viime vuotisetkin valokuvat sensuroimattomana nähtävillä. 
Vanhaa muuria alavammalla rinteellä

Vaan nyt asiaan ja Taipalsaarelle. Jokunen viikko takaperin piipahdin Yamahalla Taipalsaarella. Tarkoitus oli käydä Vitsain linnavuorella ja kuvata se kivikautisine kalliomaalauksineen. No vuorelle pääsin, mutta kalliomaalausten kuvaamiseen olisi tarvittu venettä, joten ne jäivät toiseen kertaan. 

Vanhaa muurin perustusta

Linnavuori, joka tunnetaan myös nimellä Kannuksen linnavuori, sijaitsee Taipalsaarella Vitsain tien ääripäässä kesämökkien keskellä, joten oli vähän haasteellista päästä paikan päälle, mutta löytyihän tuolta huipulle johtava polku. Näköalat olivatkin melkoisen hulppeat, joten kyllä nuo esi-isät ovat turvapaikakseen osanneet valita hyvän paikan. Tänne on vainolaisen ollut hankala päästä ja vielä kun paikalta löytyy vanhan kivimuurin jäännökset, niin voi helposti kuvitella, ettei hyökkääjällä ole ollut helppoa!
Komiat maisemat Saimaalle Vitsain linnavuorelta

Valokuvat nyt ovat sitten taas tätä toivotaan toivotaan osastoa, koska nämä hemmetin luontokuvat eivät näytä olevan helppoja. Parhaiten linnavuoren saisikin ikuistettua Saimaan suunnalta, mutta kun ei ole sitä venhoa, millä saapua paikalle vanhan vainolaisen tavoin. Onneksi kivi- ja nuolisadetta niskaan ei enää tänä päivänä olisi luvassa....

Päivitys: Anonyymin lukijamme isoisä on aikoinaan syyllistynyt linnavuorelta kivien alas viskomiseen, joten joitain vuosikymmeniä takaperin lienee linnavuoren muurit olleet vähän korkeammat. Rikos on toki jo vanhentunut, mutta nykyisille lukijoille tiedoksi, että vastaavanlaista toimintaa kannattaa tehdä jossain muualla kuin näillä arvokkailla historiallisilla kohteilla.

Lisäksi sama lukija oikaisi meitä, että kyseisen linnavuoren nimi on oikeasti Kannuksen linnavuori. Kirjoittajana otin vapauden säilyttää otsikossa ja tekstissä alkuperäisen käyttämäni nimen - Vitsain linnavuori. Sitäkin käytetään jossain paikan nimenä.





keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

Lemi / Iso kivi

                                           Rolling Stones "Jumpin Jack flash"

No niin, nyt on olo kuin Rollareista eloisimmalla eli Keith Richardsilla. Päivä kesäloman alkuun ja oma kitara, siis moottoripyörä, on viritetty oikealle taajuudelle ja oikea taajuushan on Venäjän road trip! Viisi päivää starttiin ja Yamaha hyrrää kuin enkeli. Ukko vaan on enempi ja vähempi ruhjeilla, koska tuli heitettyä uppercutit portaissa ja keho on mustana joka puolelta. Vaan lähtöä ei estä mikään... Tällä kertaakin jotain päivitystä yritän saada aikaiseksi reissun aikana tuonne Venäjä tour sivustolle, jos Willilady lupaa päivitellä juttua viestieni pohjalta. Eli epävarmoissa käsissä on tämä proggis!

Vaan koitetaan saada joku juttu nyt tänäänkin aikaiseksi ja lähdetäänpä Lemille, tuohon suurten kivien muodostamaan pitäjään, joka myös maanmainioista perunoistaan tunnetaan. Tällä kertaa esittelyvuorossa melkoisen suuri rapakivi murikka, joka on tuonut Lemille sanonnan "Lemi eteält iso kiven takoa"
Lemin iso kivi
Paikallinen Lions Club on myös muistanut käydä vuonna 2007 kiinnittämässä messinkisen laatan kiven kupeeseen ja nimennyt jopa tämän ainutlaatuisen rapakiven omaksi nimikkokivekseen. Osa paikallisia leijonia on jopa saanut oman nimensä komeaan laattaan muistoksi omasta jäsenyydestään vai liekö ovat jopa lahjoittaneet rahaa laatan valmistamiseen?
Lions Clubin muistolaatta Ison kiven kupeessa











perjantai 13. kesäkuuta 2014

Lappeenranta / Jukolan viestin v.1989 muistomerkki*

Sielun veljet "Tiskirätti

Tiskirätti, vähän samanlainen olo on itsellänikin. Alkaa pikkuhiljalleen olla eväät syöty ja kesäloman odottelu alkanut. Vielä viikko niin sitten kauan odotettu loma alkaa... No onhan tuota tuolloin muutama juhannuspäivä aikaa toipua talven ja kevään rasituksista ennen kuin edessä on lähtö suurelle Venäjän maalle ajamaan 2000 kilometriä prätkällä. Tuon reissun jälkeen aion kyllä todellakin levätä jokusen päivän tekemättä mitään!

Vaan vielä ei huilaamaan pääse, koska työkiireet jatkuvat ja kotonakin saa urakoida. Pihamaa ja autotalli ovat kuin pommituksen jäljiltä, eikä aika ja voimat ole riittäneet niiden kunnostamiseen. Nuo jutut pitänee vielä yrittää fiksailla ensi viikon aikana ja suorittaa vielä moottoripyörän sekä auton huollot. Kyllä se tästä lähtee...
1989 pidettyjen Jukolan viestien muistomerkki

Niinpä, koska on pitänyt kiirettä (elämäni kiireisin vuosi takana), niin on mukava julkaista toisten ottamia kuvia uudesta joutsenolaisesta muistomerkistä. Vuorossa eilisen Jukolan viestin muistomerkkitarinan jatkumoa, koska kyseessä on täsmälleen samanlainen muistomerkki. No, ainoastaan vuosiluku on vaihdettu, koska kyseessä on vuoden 1989 Jukolan viestin muistomerkki. Tuolloin oma isäni vastasi omalta osaltaan järjestelyistä ja arvannette, kuka joutui kilpailukeskukseen töihin useammin kuin riittävästi. Jep, vastasin tulostaulun toiminnasta omalta osaltani.

Tuolloin kilpailut pidettiin Joutsenon Myllymäen laskettelukeskuksessa ja siksipä tämä muistomerkki löytyykin kyseiseltä paikalta. Pitänee joku ehtoo yrittää piipahtaa paikalla itsekin. 

PS. Kiitokset isäukolle, koska järjestit taas pojallesi töitä näin kirjoittamisen muodossa.... 
12.6.2014 ilmestynyt Joutseno-lehti oli paikalla muistomerkin paljastushetkellä

Päivitys: Koska blogin tekijöiden tavoitteena on käydä kaikissaa blogin esittelemissä kohteissa, niin pitihän se käydä täälläkin paikan päällä. Joutsenon Myllymäen laskettelurinteen kupeesta löytyy jo aiemmin esitelty kohde, minkä julkaisuhetkellä oma isäukko oli paikalla, mutta minä kerkesin paikalle vasta muutaman kuukauden odottelun jälkeen. Vaan parempi myöhään kuin ei ollenkaan. Nyt kaik´kien nähtävillä myös meidän ottamat valokuvat.
Pienen mäentöyrään päältä löytyy Jukolan viestin v.1989 muistomerkki

Muistomerkki
Muistolaatta












torstai 12. kesäkuuta 2014

Lappeenranta / Jukolan viestin 1964 muistomerkki*

                                              Leevi & the Leavings "Uni joka pääty ei"

Minä olen viime aikoina tuskaillut blogin uusien kohteiden kanssa, koska olisihan tuo mukava silloin tällöin julkaista kuvia uusista muistomerkeistä. Koska mitään ihmeempää ei ole sillä rintamalla tapahtunut viime aikoina, niin oma isäukko päätti sitten ottaa ohjat käsiinsä ja ilmoitti parista uudesta muistomerkistä täällä uusilla kotikonnuillani Joutsenossa. Niin, enpä asiasta tiennyt mitään ennen eilistä ehtoota, jolloin hän toi omaan kotirantaamme kanootin kelluskelemaan mahdollisia kalaretkiä varten.
Kaksi muistomerkkiä samassa pihapiirissä

Niinpä sitten on mahdollisuus julkaista kuvia uudesta muistomerkistä, jotka isäukko otti omalla kamerallaan. Eipä ole tarvinut käydä itse edes paikan päällä toteamassa tilannetta. Joten esitelläänpä uusi muistomerkki, mikä paljastettiin tiistaiehtoona 10.6.2014 Joutsenon Vesikkolassa samaan pihapiiriin, missä on Joutsenon ensimmäisen kunnalliskodin muistomerkki. Sama pihapiiri toimi näet ensimmäisten Joutsenossa vuonna 1964 järjestettyjen Jukolan viestien kilpailukeskuksena.
Jukolan viestin v.1964 muistomerkki

Tuolloin suunnistuskilpailuihin osallistui 176 joukkuetta, kun taas tänä vuonna pidettävissä kinkereissä liikutaan aivan toisissa lukemissa. Muistomerkin paljastaminen liittyy Joutsenon Kullervon 100-vuotisjuhlallisuuksiin ja muistomerkin paljastivat silloisen järjestelytoimikunnan varapuheenjohtaja Jorma Räisänen ja ratamestarien esimies Viljo Sinisalo. 

Päivitys: Viime lauantaina 11.10 tuli lopultakin piipahdettua paikan päällä tälläkin Joutsenolaisella muistomerkillä. Nyt on sitten tämäkin bongattu ihan omin silmin. Muistona siitä itse ottamat valokuvat tuossa alapuolella.
Joutsenon ensimmäisen kunnalliskodin muistomerkki sulassa sovussa Jukolan viestin muistomerkin rinnalla
50 vuotta takaperin näillä tantereilla riitti suunnistajia




tiistai 10. kesäkuuta 2014

Imatra / Jäppilänniemen rakokivi

                                        The  Rolling Stones "Rock and a hard place"

Melkoista hiljaiseloa ollut täällä blogissa, mutta ei tässä silti olla laakereilla lepäilty. Kuvausretkiä on suoritettu viime päivinä Imatralla, Taipalsaarella ja entisellä Ylämaan alueella. Lukuisia kohteita on siis tallennettu kameran muistikortille, vaikka joskus ihmetyttää, että mistä kaikkia aika tähän touhuun löytyy. Palkkatyökin painaa päälle ja oman kodin yläkerran remontti, mikä on yhtä listaa lukuunottamatta valmiina. Kaiken tämän päälle vielä pitää yrittää ahnehtia prätkällä kilometrejä, jotta parin viikon päästä alkava Venäjän reissu sujuisi viime vuotista sutjakammin. 
Kaksi suurta ja mahtavaa

Millähän voimilla tuostakin reilun viikon mittaisesta reissusta selviää? No ehkä kymmenen kiloa keventyneeseen kroppaani on muodostunut lihas jos toinenkin tämän ylenmääräisen rehkimisen ansiosta... Kuka tietää, jos vaikkapa saisin vielä toisenkin kymmenen kiloa kropasta muokattualäskistä lihaksiksi? Ilmeisesti kauan haaveilemani nyrkkeilysäkin hankkiminen ja ripustaminen autotallin kattoon alkaa olla ajankohtaista? 
Melkoinen murikka

Vaan jaarittelut sikseen ja esitellään eilisiltaista kuvasatoa Imatralta. Eilen näet ajaessani läpimärkänä kotiin töistä Yamahalla, päätin lähteä Williladyn kanssa shoppailumatkalle Imatran Jyskiin. Matkaan tarttui riippusänky, mutta ennen sen sijoittamista pihamaalle, päätimme piipahtaa imatran Jäppilänniemessä. Paikkana se oli minulle entuudestaan tuntematon, mutta löytyihän se kohde kaikesta huolimatta.
Rakokivi lienee saanut nimensä tästä

Kyseessä on aivan helkkarin suuri siirtolohkare, minkä jääkauden jäämassa on siirtänyt nykyiselle paikalleen. Kaiken hyvän lisäksi kivi on lohjennut kahtia ja muodostaa melko pitkän käytävän, mitä pitkin itseäni hoikemmat mahtuvat kulkemaan kiven läpi toiselle suuaukolle. Meikäläinen tietty jämähti olutmahastaan kiinni puolimatkassa kiven väliin ja asiantuntevia kommenttejahan tuosta joutui kuulemaan. Seuralainen olisi kuulemma päässyt kulkemaan hoikalla varrellaan kiven läpi, mutta kun joku tukki tien ja ohittaminen oli mahdotonta. Jos seuralainen olisi kurkannut ylöspäin, niin olisi saattanut jäädä häneltäkin vinoilut vähemmälle, koska kiven rakoseen päitten yläpuolelle oli kiilautunut lukuisia pienempiä kivenmurikoita. Minuahan ne ei toki huolettanut.... 
Alkumatka oli helppo

Mielenkiintoinen episodi tähänkin kohteeseen liittyy, koska löysin kohteesta maininnan Imatran luonnonsuojeluselvityksestä. Siinä kerrotaan, että kivellä olisi muinaishistoriallinen merkitys, mutta asiantuntevasti jätetään mainitsematta että mikä se merkitys on kenties ollut. Emme siis tiedä, eikä paljoa kiinnostakaan, koska rakokivi on mielenkiintoinen nähtävyys ilman tarkempia tietojakin. Itse asiassa suosittelemme piipahtamaan paikan päällä....
Ylhäältä paistoi aurinko, mutta tuon kiilautuneen kiven alta piti kulkea...
Williladylla jäi tilaa mahan kohdalla...

sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

Lappeenranta / Pien-Punkaharju

                                           Led Zeppelin "Rock and roll"

Muutama päivänä on silmiini osunut Ilottulantieltä haarautuvan tienviitta silmiini, mutta eipä ole tullut sinne kurvailtua. Vaan tänään päätin käydä kurkkaamassa, että mistä mokoma viitta on saanut komealta kalskahtavan nimen pienpunkaharjuntie! Kyltti lupaili komeita maisemia, mutta meikäläinenhän ei usko mihinkään, ennen kuin näkee omin silmin....
Pienpunkaharjuntie

No tuumasta toimeen ja voi herttileijaa! En olisi uskonut näkeväni mitään vastaavaa näillä alueilla, mutta mukava huomata olleensa taas väärässä. Kapea hiekkatie kiemurtelee harjun laella ja molemmilla puolilla on melkoiset jontkat. Tieltä suistuminen auton kanssa ei todellakaan kiinnostaisi, koska molemmilla puolila on jyrkät rinteet ja niistä toinen päätyisi jopa pieneen järveen.


Vaan on todella hieno paikka ja aion käydä toistekin, koska matkaa kotimökiltä ei ole paljoakaan. Suosittelen teille lukijoillekin piipahtamista paikalla, koska jälleen kerran ottamani valokuvat eivät kerro koko totuutta. Näiden luontokohteiden kuvaaminen nyty vaan on useasti tällaista...