keskiviikko 30. huhtikuuta 2014

Lappeenranta / Sähkömuuntajat*

                                             Rush "Working man"

Tänään on vappu, tuo työläisten ja valkolakkisten suuri juhlapäivä. Valkolakkini katosi muutossa jonnekin, mutta Hankkijalippiksellä tuo erhe on ennenkin kuitattu. Niin tänäkin vuonna, koska töitä riittää ihan huolella näin lomien ajaksi. Tai no tiedä noista lomista, kun perjantaina vapaapäivänäkin tuli luvattua lähteä töihin. Tosin tällä kertaa työhomma on normaalia mukavampi, kun lähden Lauritsalan koulun innokkaiden yhdeksäsluokkalaisten historianopiskelijoiden kanssa tutustumaan Lappeenrannan linnoitukseen ja siellä sijaitsevaan kahteen museoon.
Tämä kaunotar löytyy Rantatien varresta

Yhdeksän hengen valinnaisryhmästä peräti seitsemän oli valmis luopumaan vapaapäivästään, päästäkseen tällaisen vanhan ukonrahjuksen kanssa tutustumaan paikallishistoriaan. Kerrassaan upea juttu ja välitänkin tässä kaikille kiitokset. Kiitos Essi, Jonna, Max, Jarno, Lotta, Toni ja Joni.

Muuten bloggaaminen on nyt vähän vaiheessa, koska kartoittelen uusia kohteita ja suunnittelen uusia retkiä mielenkiintoisille paikoille. Lauantai näyttääkin kuluvan Lemin ihmeellisyyksiä kuvaillen ja saatanpa piipahtaa jopa Savitaipaleenkin puolella. Muutamat ovat ihmetelleet, että miksi aion jatkaa tätä blogia, vaikka olen useasti maininnut että unelmana olisi lopettaa? Syynä on se, että uusi kipinä on tarttunut minuun ja motivaatio on taas tapissaan....
Putkinotkontien varresta...

Kipinöistä puheen ollen, niin mainittakoon, että uusi blogin kuukausittaisten kävijöiden ennätys on plakkarissa ja sekin osaltaan motivoi jatkamaan. Jännä nähdä mihin asti kävijämäärä nousee vielä tämän päivän aikana, mutta ennätys on ennätys! Kiitokset kaikille lukijoille ja pysykäähän linjoilla.

Laitetaan tähän loppuun todellista kipinöintiä ja esitellään välillä vähän harvinaisempia rakennuksia - sähkömuuntajia. Näissä paikoissa kipinöitä sinkoilee ja nämä Joutsenolaiset muuntajat eivät ole poikkeus. Kaikki ovat vielä käytössäkin.... Hyvää vappua kaikille lukijoille ja kiitokset! 
Penttiläntien varresta...
Päivitys: Yksi muuntaja löytyi lisää Joutsenon työväentalon nurkalta, joten kaipa senkin kuuluu päästä julkisuuteen?
Työväentalon pihamaalla

tiistai 29. huhtikuuta 2014

Lappeenranta / Pulpin autio kerrostalo

                                            Happoradio "Meidän vene"

Onpahan ollut tänään melkoinen päivä! Pitkä ja uuvuttava työpäivä päättyi kello neljä ja tuolloin tuntui, että voimat on ihan lopussa..... vaan, mitä ihmettä! Ehtoo on mennyt melkoisen vinhasti ja se on sisältänyt uskomattomia käänteitä. Töistä Lauritsalasta riensimme tuhatta ja sataa Rutolan VPK:n pihamaalle, missä meitä odottikin asiantunteva mies johdattamaan minua, Williladya ja blogin nimen keksinyttä assistentti Jari Pylkkästä Rutolan miehistöluoliin. Ensin piipahdus ottamassa uusia kuvia muutama viikko sitten julkaisemaani tarinaan Rutolan miehistöluolasta. Bonuksena kävimme myös toisessa vastaavassa luolassa, mikä olikin matkan parasta antia.
Autotalli ja kerrostalo hylättyinä

Juhan mukavat jutut ja rento tarinointi teki meihin kaikkiin vaikutuksen. Mukava tarinoida miehen kanssa, joka osaa asiansa. Lisäksi Juha näytti vielä yhden mielenkiintoisen lisämausteen Salpa-linjan hommeleista. Tästä lisää jossain vaiheessa, kunhan blogin päivittäminen palaa taas tärkeysasteikolla vähän ylemmäs. Päätös blogin jatkamisesta on jo tehty ja oluen juonti siirtyy hamaan tulevaisuuteen. Jääpi Prinsessa Armadalta isot rahat saamatta....
Ikkunat särjettyinä hylätty talo odottaa lopullista kohtaloaan

Rutolasta piti vielä rientää Imatralle katsomaan venettä, minkä Willilady oli ostanut päivällä. Omaan perinteiseen tapaansa ei ollut ennen ostamista nähnyt koko kapistusta, joten ensi viikolla jännitetään venhon vedenpitävyyttä ja laitojen kestävyyttä, kun shamppanjat jysäytetään rikki venhon kokkaan. No, ehkä tästä voidaan vähän joustaa?

Vaan kerittiinhän sitä lopulta takaisin Joutsenon Pulpille ja koska näin uutena joutsenolaisena tunnen jo suurta kiintymystä uuteen kotiseutuuni, niin esitelläänpä kohde Pulpilta. Muutama päivä takaperin piipahdin tutustumassa uuteen ympäristöön ja löysin mielenkiintoisen kohteen, missä ilmeisesti muutama Urban Explorer mies on jo piipahtanut. Löysin näet Saimaan rantamaisemalla varustetun kerrostalon tyhjilteen Saimaaseen viettävällä rinteellä. 
Surullista katsottavaa....

Tulipahan taas mieleen, että kyllä meillä on melkoisen varakas maa, kun on varaa jättää rakennukset tyhjilleen, jotka paikalliset vandaalit pääsevät tuhoamaan. Syytä rakennuksen hylkäämiseen en tiedä, mutta eiköhän teollisuustyöpaikkojen vähenemisellä ole oma osansa tässä tragediassa?

Päivitys 1:
Eilisehtoona kävin kurkkaamassa, miltä paikalla nykyisin näyttää ja yllätyin. Kyseinen talo oli purettu ja paikalle levitetty melkoisen iso maamassa. Enää ei Pulpilla ole autioita taloja...
Autio kerrostalo autotalleineen on kadonnut. Kuva otettu 19.4.2015


maanantai 28. huhtikuuta 2014

Rautjärvi / Kilmäen luola

                                            Karjalaisen Jukka "Sekaisin"

Pitkä työpäivä takana ja vielä pitäisi keritä repimään pari kerrosta tapettia seinältä, mutta kun tuli pakonomainen tarve julkaista taas yksi kohde toissapäiväiseltä kuvausretkeltä. Tosin samalla teemalla mennään kuin eilenkin.... vuorossa siis toinen luola! Tällä kertaa tosin huomattavasti turvallisemman oloinen kuin edellinen kohteemme. Kyseessä on näet Rautjärven Miettilän kylän läheisyydessä sijaitseva Kilmäen luola.
Kilmäen luolan suuaukko

Kyseinen luola on noin 15 metriä pitkä kallioluola, missä kuulemma ollaan ammoisina historian vuosina oltu vainolaista paossa. Sen verran hämäävässä paikassa kyseinen luola onkin, että ohitse voisi kävellä sujuvasti huomaamatta suuaukkoa. Onneksi joku ystävällinen immeinen oli laittanut punaista kreppipaperia puihin, niin mekään emme onnistuneet eksymään. Tällaistakin on sattunut useammin kuin kerran...
Kiviä oli tipahdellut tähänkin luolaan

Luolan suuaukosta mahtui helposti elintasovatsan omaava henkilö sisään ja kohtuullisen helppoa oli jopa kömpiä luolan perukalle. Ilmeisesti oma rohkeuteni teki Williladyyn vaikutuksen ja hänkin punki itsensä luolaan sisään. No ihmehän tuo olisi ollut, jos ei olisi kömpinyt koska Lassilanvuorellahan tuo likka näytti mallia kuinka luolia kolutaan. Ilmeisesti ei osannut pelätä kuten minä tai sitten olen melkoinen arkajalka?
Williladykin kerkesi luolaan...

Eipä tästä sen kummempaa sanottavaa ole, joten antaa taas kuvien puhua puolestaan ja odotellaanpa seuraavaa postausta, mikä sekin on yllättäen luola. Tällä kertaa tosin eilen sunnuntaina Lappeenrannasta kuvaamamme luola. Sieltäkin oli hulppeat maisemat ja kaffeet tuli juotua jyrkänteen rinteellä. Vaan siitä ensi kerralla enemmän...
Luolan lattialla oli melkoisen mukava tassutella

sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Ruokolahti / Lassilan linnavuori ja luola



                                                        Klamydia "Älä pelkää"

Eilispäivänä meni kaikki suunnitelmat uusiksi. Tarkoituksemme ei ollut enää palata Etelä-Karjalan Lappeenrannan ulkopuolisille alueille kuvausreissuille, mutta mitä vielä.... Iltapäivällä olimme Williladyn kanssa autossa matkalla kohti Willimies Toursin uusia seikkailuja. Meiltähän ei nämä ideat tunnu loppuvan, joten päätimme piipahtaa kurkkaamassa pari kohdetta Imatra - Ruokolahti alueelta. ne tulikin kuvattua, mutta sitten iski kuin salamana kirkkaalta taivaalta uusi ajatus. Alue on täynnä luolia, joista emme aiemmin tienneet yhtään mitään...

Tarkoitus onkin nyt vierailla kesän aikana muutamissa komeimmissa paikoissa ja tonkia luolat kunnolla. Eilen aloitimmekin tehtävämme ehkä vaativimmalla kohteella koko blogin historiassa. Ensi kerran pelotti ihan oikeasti näillä retkillä, mutta koska Willilady ei valittanut, niin olin sitten itsekin aivan hiljaa, etten saisi pelkurin mainetta. Hienostihan tuo retki meni, mutta oli kyllä reissujen haastavin ja pelottavin kohde....tähän asti!

Paikka, missä piipahdimme on lassilanvuoren linnavuori Ruokolahdella lähellä Venäjän rajaa. Itse linnavuoren huipulle pääseminenkin osoittautui tempuksi, mikä nosti ainakin minulla sydämenlyöntitiheydenmaksimiin eli lähelle 200 kumautusta minuutissa. Reitti ylös oli jyrkässä rinteessä, minne pääsi ainoastaan haasteellista luonnonmuovaamaa? reittiä pitkin. Kivisiä askelmia ja puunjuurien apua hyväksikäyttäen onnistuimme nousemaan vuoren laelle, mistä olikin hulppeat näkymät ympäröivään luontoon.
Melkoisen jyrkät rinteet 
 
Valokuva kertonee edes jotain reitin jyrkkyydestä!
Mitään tietoa Lassilan linnavuoren historiasta meillä ei ole tiedossamme, mutta yleensähän nämä ovat olleet käytössä rapiat tuhat vuotta takaperin, kun vainolainen on iskenyt alueelle. Lassilassakin puolustautuminen on ollut helppoa rinteen jyrkkyyden takia. Olisi näet ollut mahdotonta kiivetä jyrkkää reittiä miekka kädessä valmiina hyökkäämään. 
Willimiehen mobiili näyttää melkoisen pieneltä ylhäältä kuvattuna
Huipulta näkyy Latvajärvi ja paljon muutakin....
Vaan paikan mielenkiintoisin osuus oli vielä edessä. Emme näet lähtiessä tienneet, ette paikalla oleva luola olisi niin pelottava kokemus! Mutta tietenkin sinne piti tunkea, vaikka ympärillä oleva kallio näytti siltä, kuin se olisi valmis romahtamaan niskaan koska tahansa..
Luolan suuaukolle pääsee tikapuita pitkin. Aukko on vähän ahdas, mutta.....

Ei muuta kuin portaita ylös luolan uumeniin ja on tunnustettava, että kallioperä luolan sisällä näytti melko epävakaalta. Luolan peräosaan oli tippunut irtolohkareita, mitkä estivät kokoiseni äijänkörilään matkan läpi luolan. Takaosasta näet häämötti valoa, joten kulkureitti kallion läpi on mahdollinen jollekin pienemmälle henkilölle....
Tikkaiden yläpuolella on melkoinen järkäle valmiina putoamaan niskaan?

Kuvat luolasta nyt ovat valaistuksen takia vähän sitä sun tätä, mutta menkää ihmeessä käymään paikan päällä. On takuulla kokemisen arvoinen paikka, jos ei pelkää luolan romahtamista niskaan. Willimies ja Willilady suosittelevat lämpimästi, mutta nyt lavuaarin hajulukon kimppuun. Paluu arkeen eilisen jälkeen on melkoinen.... 
Luola sisältä ulospäin kuvattuna
 
Luolan perällä on tippuneita järkäleitä

lauantai 26. huhtikuuta 2014

Lappeenranta / Varkaansaaren saha

Väsyneenä uuteen aamun herättyäni, huomasin kaipaavani äijäenergiaa. Rollarit "Jumpin` Jack flash"

Nyt on maailmankirjat sekaisin. Toinen tarina vuorokauden sisään tulossa! Itse asiassa tämä on luonnollista jatkoa eiliselle ilmaradasta kertoneelle jutulle. Esittelyvuorossa edesmennyt Kanavansuun saha-alue, tai paremminkin se mikä siitä on vielä jäljellä.
Sahan vanhoja jäänteitä törröttää maasta  

Saimaan kanavan avaaminen vuonna 1856 vilkastutti elämää myös Kanavansuun alueella, mutta lopullisen piristysruiskeen alue sai vuonna 1890, kun norjalaissyntyiset Salvesenin veljekset perustivat sahan Varkaansaareen, joka nykyisin on yhdistetty maakannaksella mantereeseen. Salvesenit olivat aloittaneet liiketoimet Suomessa jo vuonna 1875 Vaajakoskella, mutta yritys laajeni koko ajan. Lopulta yhtiö osti alueita myös Saimaan vesistöalueelta ja huomasi ansaitsemismahdollisuuksia Varkaansaaren alueella, mikä toimi aiemmin puutavaran lastauspaikkana.
Sahan perustuksia porattuine reikineen

Pikkuhiljaa Salvesenit siirsivät yrityksensä koko toiminnan Lappeenrantaan Lauritsalan alueelle. Pääpaikakseen he ostivat Lauritsalan kartanon vuonna 1905. Seuraava vuosi oli tosin yritykselle huono, koska heidän perustamansa saha paloi maan tasalle. Pian kuitenkin uusi saha nousi paikalle ja se olikin aikansa mittapuun mukaan erittäin moderni ja jopa aikaansa edellä. Se näet valmistettiin rautabetonista ja kalkkitiilestä, joten se oli huomattavasti paloturvallisempi kuin muut aikakautensa sahat.
Lienee ainut vanhaan sahaan liittyvä rakennus

Ensimmäistä maailmansotaa edeltänyt aika oli Salvesenien sahaustoiminnan kulta-aikaa, mutta sodan syttyminen lopetti kaupankäynnin lähes kokonaan ja toiminta alkoi hiipua. Tällöin sahan myynti tuli ajankohtaiseksi ja lopulta vuonna 1916 Kaukas Oy osti koko Salvesenien liiketoiminnan Lauritsalan kartanoa myöten ja sahakin sai uuden omistajan. Kaupassa Salvesenit möivät yhteensä kuusi sahaa ja 130.000 hehtaaria metsävaroja. Kyseessä ei siis ollut mikään pieni yritys, koska se työllisti parhaimmillaan jopa 14000 työntekijää.
Ennen tässä oli suuri lautatarha

Hiljaisen ajan ylitse selvittyä Varkaansaaren saha heräsi jälleen kukoistukseen 1920-luvun nousukautena, jolloin saha työllisti lähes 800 työntekijää. Lopulta kuitenkin tuli tärkeäksi keskittää yrityksen sahaustoiminta uuteen vuonna 1959 valmistuneeseen Kaukaan sahaan ja toiminta lakkautettiin Varkaansaaressa samaan aikaan. Alkoi alueen riutuminen ja pikku hiljaa jäänteet sahasta ovat jääneet luonnon hautaamaksi. Silti jotain on jäljellä vieläkin, kuten valokuvista selviää.
Eräs Palmqvistin suunnittelemista asuintaloista
Entinen vuonna 1925 rakennettu paloasema on nykyisin asuntona
Korkeimman mäen päällä sijaitseva avaruusraketti lienee vanha vesitorni?
Vesitornin juurelle on kaiverrettu nimi Saku. Lieneekö tekijä?

Saha on jättänyt jälkensä ympäristöön muutenkin. Sen toiminta näkyy alueen asuinkannassa, mistä on jäljellä lukuisia arkkitehti W.G.Palmqvistin suunnittelemia työläisten asuinrakennuksia ja Salvesenien työläisten lapsille perustama koulu. Lisäksi sahan toiminta näkyy yhä edelleen myös alueen kadunnimissä.  
Alkuperäisten omistajien nimeä kunnioitetaan yhä Kanavansuulla

perjantai 25. huhtikuuta 2014

Lappeenranta / Ilmarata

                                           Chris Rea "Road to hell"

Elämä on ollut liian seesteistä viime viikot, joten on tämä blogin päivittäminenkin ollut vähän hitaan sorttista. Oman talon retuseeraaminen ja palkkatyöt ovat vieneet kaiken ajan, joten hiljaisuus saattaa jatkua vielä jonkin aikaa.... Tosin, jotain toki tapahtuu. Huomenna on näet edessä muutaman luontokohteen kuvaaminen Rautjärvellä ja tiistaina on vuorossa taas jotain hemmetin hienoa.
Kanavansuun rantakalliolla sijaitsee yhden tolpan perustukset

Viime julkaisuni oli näet Rutolan miehistöluola ja valittelin, etteivät kuvat onnistuneet ihan parhaalla mahdollisella tavalla, joten tiistaina yritetään uudelleen. Lisäksi vuorossa on toisenkin Salpalinjan luolan kuvaukset samalla kertaa, joten nyt viimeistään pitää tunnustaa, ettei tänä kesänäkään näemmä juhlita blogin päättymistä.....
Vastarannalta Kievarinpuiston rantamilta löytyy myös tolppien perustuksia

Blogin alkuperäisenä ideahan oli esitellä aluksi vain Lappeenrannan kohteita aloittaen Kaukaalta ja palaamalla lopulta kotiini Rajakadulle ykköskaivantoon. No tämä suunnitelma kaatui jo männä suvena yli-innokkuuteni takia. Päätin laajentaa blogin käsittämään koko Etelä-Karjalan ja palaavani lopulta takaisin Kaukaalle. No, koska enää en asu Kaukaalla, niin voinen jatkaa bloggaamista vielä tovin, ennen kuin palaan pysyvästi kotiin Joutsenoon Ahvenlammen rannalle. Joten pistetään yksi pitkään hamstraamiani kohteita esittelyyn. Kuten jo kenties arvaattekin, niin kyseessä on Kaukaaseen liittyvä kohde....
Ilmarata kulki Saimaan kanavan ylitse tästä kohtaa

Aikoinaan nykyisellä Kanavansuun asuinalueella sijaitsi suuri saha, joka tuotti lukemattomat määrät sahanpurua, mikä muodostui aikojen saatossa isoksi ongelmaksi. Niinpä ratkaisuksi kehitettiin melkoisen omaperäinen suunnitelma, jolla siirrettiin sahanpurua pois Kanavansuun alueelta. Ratkaisuksi kehiteltiin ilmarata, mikä aluksi siirsi ilmojen halki teräskuuppien avulla sahanpurua nykyisen Lauritsalan kartanon luokse, mistä se kuljetettiin eteenpäin. Ratkaisu ei kutenkaan ollut pitkäikäinen, vaan lopulta purua alettiin kuljettamaan ilmojen halki Kaukaan tehtaille sellun raaka-aineeksi ja polttoaineeksi.
Furulundin Tohtorintien päästä löytyy seuraavat perustukset

Nykyisin tästä merkillisestä kuljetusjärjestelmästä on jäljellä ainoastaan betonipilareita, mitkä ovat toimineet puisten tolpparakennelmien perustuksina. Niitä on vieläkin useissa paikoissa tähteenä ja monet ovat vuosien saatossa ihmetelleet niiden merkitystä, koska rakennelma on purettu tarpeettomana 1950- ja 1960- luvun taitteessa. Silti ratalinja on edelleen tunnistettavissa maastossa. valitettavasti yhtään kuvaa minulla ei ole alkuperäisestä rakennelmasta, koska johonkin se on tässä muutto tohinassa päässyt hukkumaan. Lisäillään kun se löytyy.
Ilmarata ylitti aikoinaan Luukkaan maatilan

Lisäksi tarkoitukseni oli laittaa näkyville Youtubesta Pekka ja Pätkä elokuvasta pätkä, missä he risteilevät Saimaalla ja ilmarata on nähtävillä pienen hetken sen ylittäessä Saimaan kanavan alkupään kohdalla kanavan. No, tietenkään sitäkään pätkää ei enää ole Youtubessa, vaan sekin on poistettu. Näillä siis mennään....  
Kartta kertoo ilmaradan kulkureitin

lauantai 19. huhtikuuta 2014

Lappeenranta / Rutolan miehistöluola

                                           Francine "King for a day"

Joskus pari vuotta takaperin asetin itselleni muutaman tavoitteen, kun aloitin Willimiehen jäljillä blogin. Tavoitteet olivat tietenkin melkoisen haasteelliset, kuten tienata bloggaamisella rahaa, saada oma pärstä pari kertaa paikalliseen aviisiin, saada kohtuullinen määrä lukijoita jne... No tiesin jo etukäteen, että tuskin onnistuvat, mutta tavoitteita ne olivat silti. Raha on toki kiertänyt tekijät kaukaa, mutta pari kertaa on jotain juttua ollut paikallisessa lehdessä ja lukijoitakin kohtuullisesti. 

No onhan pärstä ollut toki kansainvälisessäkin levityksessä, kun tekivät meistä jutun Petroskoilaiseen lehteen ja haastattelivat Venäjän televisioon. Ehkä jokunen miljoona katselijaakin saattoi olla TV-esiintymisessä. Hienoahan nuo jutut olivat, mutta tänään on esittelyvuorossa myös yhden unelman toteutuminen. Pääsin näet viime kesänä vierailemaan Rutolan miehistöluolassa, mikä oli ollut tavoitteena jo pitkään. Tuona päivänä olo vähän kuin kuninkaalla, tosin vain päivän ajan.
Munterontien varresta löytyy Rutolan miehistöluola
Muutama kilometri Lappeenrannasta länteen löytyy talvisodan päättymisen jälkeisenä aikana rakennettu Rutolan linnoitusalue. Täältä löytyy lukuisia bunkkereita, panssariesteitä ja kruununa kaikelle miehistöluola, missä pääsin piipahtamaan assistentti Rittan järkättyä audienssin. Kiitokset Jarkolle, mutta etenkin Juhalle joka kävi avaamassa meille ovet kaikkein pyhimpään elikkä luolan uumeniin. Valitettavasti huonon valaistuksen ja huonojen kameroitteni takia valokuvat ovat vähän sitä sun tätä. Ei olisi pahitteeksi, jos Juha jossain vaiheessa avaisit portit uudelleen?
Kallioon louhittua reittiä pitkin kuorma-autot ovat päässeet luolan ovelle asti. Jokunen puska on näemmä kasvanut reitille.


Rutolan miehistöluola on ainutlaatuinen muihin vastaaviin miehistöluoliin verrattuna. Yleensä ne ovat jääneet keskeneräisiksi, eikä niiden sisään ole rakennettu puurakenteista harjakattoista "taloa" tai parakkia, joihin sotilaat olisi majoitettu. Tällaista ei löydy Rutolastakaan, mutta jotain muista poikkeavaa löytyy toki. Sisältä löytyvä 40,5 metriä pitkä, 4 metriä leveä ja reilut pari metriä korkeudeltaan oleva tunneli on vuorattu tiiliverhoilulla. Lisäksi katto on rapattu betonista. Tietääkseni missään muualta ei löydy vastaavaa?
Teräsovien takaa löytyy luola

Kyseinen luola oli tarkoitettu noin sadalle miehelle suojapaikaksi, jos raskaat taistelut olisivat riehuneet Rutolan alueella. Niinpä luola oli varustettu ilmastointi ja lämmityslaitteilla, jonka kaksitoista metriä korkea savukanava johti savut ulos porraskuiluun muurattua savukanavaa pitkin. Samoja portaita nousemalla päästiin myös mäen taakse avautuvasta ovesta suoraan taisteluhautaan.
Tiilillä vuorattu 40,5 metriä pitkä miehistötunneli
Tiiliseinän takaa pilkistää louhittu kallio

Onneksi näitä Salpa-linjan rakennelmia ei koskaan tarvittu alkuperäiseen käyttöönsä. Sen sijaan sotavuosien jälkeen Rutolan luolaa käytettiin armeijan ammusvarikkona, mistä jäänteenä yhä aluetta ympäröivät piikkilangat ja portit. Myöhemmin tunnelia on kunnostettu ja sinne on asennettu valaistus sekä puiset portaat on uusittu. Lisäksi alueelta on myös raivattu kasvillisuutta ja ihmisten sinne viskaamat rojut korjattu pois. jos kiinnostuksesi kohteesta heräsi, niin kannattaa seurailla paikallista lehdistöä. Aika ajoin tunneliin järjestetään avoimien ovien päivä. Viimeksi taisi olla kolme vuotta takaperin.... 
Assistentti Ritan takapuolta ilmeisesti kuvattu 12 metriä korkeassa porraskuilussa
Oheislaitteistoa
Lopulta palasimme samaa reittiä takaisin
Kiitokset Juhalle ja Jarkolle, kun teitte Willimiehen haaveesta totta! Nyt on tämäkin mielenkiintoinen paikka nähty ja jopa lopultakin julkaistu. Eikä mennyt ihan vuottakaan.... 

perjantai 18. huhtikuuta 2014

Lappeenranta / Rutolan uittoränni

                                           Hellacopters "Better than you"

Vaikka vihjailin, että taukoa pukkaa, niin mitä vielä.... laitetaan jatkoksi vielä edelliselle kohteelle kuvia kunnostetusta uittorännistä. Sillähän oli merkittävä rooli siirrettäessä lähes satamiljoonaa pölliä Saimaalta kohti Kotkan tehtaita. Käydäänpä kurkaamassa, miltä viime kerralla mainitsemamme uittoränni näytti...

Infotaulusta löytyy kaikki oleellinen informaatio
Aivan ensimmäisenä alueella törmää infotauluun, missä kerrotaan alueen historiasta. Tämän osuuden jätän tällä kertaa itse väliin, koska voit lukea sen viime kerran tarinasta tai ylläolevasta valokuvasta.

Kunnostettu osa Rutolan uittoränniä
Kaikki kunnia pitää kuitenkin antaa W.Gutzeit & Co:n perilliselle Stora Ensolle, joka aloitti alueen kunnostamisen vuonna 1997 ja rakennutti 50 metriä pitkän pätkän uittoränniä kunnioittamaan aikaisempien sukupolvien tekemää kovaa työtä. Mukava yksityiskohta on mielestäni se, että alueelta löytyy vielä vanhojakin rakenteita....tosin lahonneina.

Vanhan uittokanavan jäänteitä
Rutolan uittorännin alueelta löytyy toki muitakin historiallisia kohteita, koska läheisyydestä löytyy melkoinen määrä Salpa-linjan rakennelmia, joista mahtavin lienee läheinen panssariestekivien muodostama alue. Melkoisia lohkareita kasattiin mahdollisen vihollisen varalle, mutta onneksi niitä ei tarvinut tositilanteessa käyttää. Nythän täältä saa melkoisen määrän muistomerkkeihin tarvittavia kiviä, joilla tyydytetään kenties muutaman lähivuosisadan tarve!

Uittorännin läheisyydestä löytyy Salpa-linjan panssarieste. Kivet odottavat käyttöä uusina muistomerkkeinä?
Nyt blogi taas vaikenee muutamaksi päiväksi englantilaisten vieraiden takia. See you! Kuten huomaatte, niin Lontoon kieli on hallussa.....

keskiviikko 16. huhtikuuta 2014

Lappeenranta / Rutolan ylivientilaitos

                                            Juice Leskinen "Kone"

Juuri kun sain parit stoorit aikaiseksi, niin taas pukkaa pakollista taukoa. Pääsiäinen pitkine vapaineen pukkaa päälle, mutta mitäs Willimies tekee? No, en ainakaan lepää, se on varmaa! Aikoinaan sotalapseksi Ruotsiin lähtenyt tätini miehineen saapui tänään Suomeen vierailulle. Lisäksi huomenna heidän poikansa eli minun serkkupoikani saapuu huomenna ja majoittuu matalaan majaani tutustumaan uudelleen suomalaisiin sukulaisiinsa. viimeeksihän tapasinkin serkkuni vuonna 1978, joten lienee tarinoissa vähän päivittämisen varaa? Ilmeisesti luvassa on siis neljän päivän sessio englanniksi haastamista ja perisuomalaista iltapalaa, beer and sausages, joka ilta. Yritä tässä sitten vääntää tarinoita Lappeenrannan historiasta! Kaiken lisäksi korpeaa tuo SaiPan maanantainen tappio pronssipelissä... Kyllä taas koetellaan miestä ihan huolella.
Mikkelintie kulkee lähes ylivientilaitoksen ylitse

Vaan on se suomalainen mies ennenkin ollut kovilla...jos ei yllämainituista syistä, niin ainakin raskaan työn tekemisestä. Jatkamme metsätalousalan parissa ja paikkakaan ei edellisestä kohteesta paljoa siirry, vaan pysymme vieläkin Rutolan alueella. Täällä näet toimi vuosina 1890-1963 uittolaitos, minkä avulla siirrettiin lähes 100 miljoonaa tukkia Saimaan vesistöalueelta väliväylälle, mistä tukkien matka jatkui kohti Kymijokea. Täältä tukit siirrettiin Kotkaan W.Gutzeit & Co:n tehtaille sahattavaksi. Melkoinen matka tukilla olikin sen saavuttua perille, koska uittoreitin kokonaispituus oli noin 110 kilometriä. 
Tukkien matka alkoi Myllylammen rannasta ylivientilaitoksen uumeniin

Tämä aikanaan teknisesti edistyksellinen laitos rakennettiin uittoreitin hankalimpaan kohtaan, koska Saimaan ja Jänkyjärven välinen maakannas esti tukkien kuljetuksen uittamalla. Niinpä toteutettiin melkoinen laitos ratkaisemaan ongelmaa. Tukit siirrettiin aluksi 260 metriä pitkää höyrykäyttöistä rullarataa pitkin Myllylammesta Kärjenlampeen, mistä tukit siirrettiin uittokanavaa pitkin Jängynjärvelle, mistä niiden matka kohti Kotkaa saattoi alkaa. Höyrykäyttöinen rullarata korvattiin vuosien 1908-1909 aikana puisella uittokourulla, mihin pumpattiin vettä ylivientilaitoksen kautta. Täältä myös tukit lähtivät matkalleen. Myöhemmin ylivientilaitos muunnettiin toimimaan sähköllä, mitä varten alueelle rakennettiin myös iso muuntaja toiminnan turvaamiseksi.
Seinän aukoista tukit nostettiin kadonneita ratoja pitkin sisään laitokseen

Nykyisin kohde sijaitsee lähestulkoon Lappeenranta - Mikkeli valtatien alla, koska uusi tie linjaus pakotti rakentamaan paikalle sillan, ettei tämä teollisuuden historiasta kertova aikansa ihmeellisyys olisi tuhoutunut. Valitettavasti aika ja vandaalit spraypurkkeineen, ovat muuttaneet sen ulkomuotoa värikkäämmäksi. Silti yhä jäljellä olevat koneet ja laitteet antavat kuvan, kuinka se on aikoinaan toiminut. Suosittelen vierailua paikalla, koska ainakaan minä en tiedä mistään muualtakaan vastaavaa laitosta. Ainakin Etelä-Karjalan Urban Explorer miehille kyseessä voisi olla mielenkiintoinen kohde....
Tukkiränni laitoksen sisällä
Paikka paikoin vanhan uittorännin jäänteet näkyvät vieläkin...
Isot vesiputket ovat vielä jäljellä

Toiselta puolelta tukit jatkoivat matkaa uittoränniä pitkin