perjantai 28. helmikuuta 2014

Imatra / Omituinen tunneli

                                             Neljä ruusua "Seitsemän päivää selvinpäin"

Willimies on toiminut viimeisen viikon lapsenlikkana Willipojuille, jotka viettävät ansaitsemaansa? hiihtolomaa koulusta ja toinen viikko isällä on vielä edessä. Poikien äitee päätti karistaa Suomen pölyt jaloistaan ja paeta jonnekin lämpimään luitaan levittelemään, joten tässä sitä ollaan kärvistelty Kaukaan bungalovissa.  Itse olen nakottanut koko viikon töissä, joten eipähän ole kummemmin tarttenut perehtyä nykynuorison vapaa-ajanvietto tapoihin. Sen verran olen kuitenkin jyvällä, että siihen tuntuu liittyvän olennaisesti sohva, iPad ja pelikonsoli. Jumaliste, mitään ei tapahdu ilman käskyjä, mitkä pitää jakaa huutamalla tai muuten Etelä-Karjalaista rouheutta hyväksi käyttäen! Siinähän pojat laiskottelette, mutta kyllä teillekin vielä totuus paljastuu....
Luolan suuaukko on tukittu kaltereilla

Mutta eiköhän taas julkaista muutama kuva ilman tietoja. Tästä kohteesta en valitettavasti löytänyt mitään informaatiota, joten asia jää taas teidän lukijoiden ratkaistavaksi. Ainakin itseäni kiinnostaisi tietää, miksi tämä Liippilahdentien varressa sijaitseva tunneli on tehty ja sinne on jätetty kiskot lojumaan, mitkä ovat ilmeisesti aikoinaan jatkuneeet Vuoksen rantaan saakka. Onko täältä louhittu jotain, vai onko kyseessä ollut kenties Salpa-Linjaan liittyvä rakennelma. En osaa sanoa....kertokaa te!
Rojun alta pilkistää vanhat kiskot




Parikkala / Marskin ritari Mikko Anttonen

                                             Lynyrd Skynyrd "Workin"

Tämän päivän postaus on taas sarjaa, kun on kuvia niin pittäähän ne julkaista. Pahoittelut näistä välikausijutuista, mutta kun näiden eteen on tullut vaellettua tuhansia kilometrejä ja vuodatettua jokunen hikipisara. Tosin tällä kertaa kuvat ovat Lean tiimin ottamia, joten julkaistaanpa nämä nyt, kun tuli Tobleronetkin Lealle lahjoitettua kiitokseksi.
Ritari Anttosen hauta Parikkalan hautuumaalla (Photo by Lea Lapakkko)

Parikkalan hautuumaalta löytyy Pietari Hannikaisen haudan lisäksi yksi mielenkiintoinen hautapaikka. Kyseessä on Mannerheimristin ritarin numero 166 Mikko Anttosen hauta. Mannerheimristin ritareita on esitelty ennenkin, joten nyt on Mikko Anttosen vuoro. 
Jokaisen ritarin haudalla on vastaava laatta muistuttamassa urotöistä (photo by Lea Lapakko)

Parhaiten Anttosen tarina lienee kerrotavissa hänen Mannerheimristin ritari esityksestä, minkä Jalkaväkirykmentti 49:n komentaja everstiluutnantti Peitsara lähetti päämajaan syksyllä 1944 ja risti luovutettiin Anttoselle 21.12.1944 rauhan jo tultua.

torstai 27. helmikuuta 2014

Savitaipale / Partakosken silta

                                          Scott MacKenzie "San Francisco"

Taas välikausitarina vastaavalla metodilla, kuten niin useasti ennenkin. Kuvat pitää julkaista, kun tuli ne otettua. Toivottavasti tästä nyt on edes jollekin iloa... Esittelyvuorossa yksi Etelä-Karjalan harvoista kivisistä holvisilloista eli Partakosken silta. 
Partakosken silta

Kyseinen kaksiaukkoinen holvisilta on erittäin hyvässä kunnossa tunnelmallisen tien varrella, mitä on mukava ajella moottoripyörällä. Itsekin huitaisin männä kesänä kerran jos toisenkin tämän sillan ylitse. Sillan kivet on tuotu paikalle viiden kilometrin päästä Virtasalmen vuoresta ja rakennusajankohta on 1900-luvun alusta. jostain muistan kuulleeni vuosiluvuksi 1902, mutta eipä tuolle muistikuvalla vahvistusta löytynyt! Vaan komia on reitti Savitaipaleelta Partakoskelle.
Partakoski

Pitänee itsekin ajella tulevana suvenakin... 

Imatra / Hiidenkirnut

                                  Tuleva naapurini Nykäsen Matti "Ehkä otin, ehkä en"

No nyt on Joutsenon Pulpin alue ihan sekaisin lähiaikoina. Tänään Willimies teki talokaupat Williladyn kera ja me muutamme Joutsenon Pulpille omaan taloon. Bonuksena kuultiin että Nykäsen Matti, joku julkisuuden henkilö hänkin, muuttaa naapuriin vähän aiemmin. Se onkin kenties luvassa melkoisia illanistujaisia tai sitten vain vietämme rauhallista elämää vanhassa asuinmiljöössä. Saas nähdä kumpi skenaario toteutuu?
Imatrankosken partaalla sijaitsee hiidenkirnuja

Jos Willimiehen terassilla virtaa ajoittain sihijuoma, niin Saimaan uuden lasku-uoman puhkeaminen sai aikaan melkoisesti suuremman virtauksen Saimaan etelärannalla, kun nykyinen Vuoksi puhkaisi tiensä läpi kallioiden. Aluksi kun nykyistä uomaa ei vielä ollut, niin vesi virtasi nykyisten uoman reunamien paikalla. Tästä massiivisesta tapahtumasta on kulunut jo noin 4500 vuotta. 
Muistolaatta löytyy täältäkin...

Kosken virtaama sai kuitenkin aikaan melkoisia mullistuksia kallioperään, kun pyörrekivet kuluttivat itsensä hiidenkirnuiksi. Näitä on Imatran alueella lukuisia, mutta minä kuvasin nämä....mahtavimmat ovat toki Imatran kosken pohjassa tänäkin päivänä. Kuvamateriaalia niistä voit katsoa täältä.

keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Luumäki / Taavetin linnoitus

                Paula Koivuniemi on väärässä. Taavetin linnoitus on yli "Sata kesää ja tuhat yötä" vanha

Joskus ärsyttää, kun kohteena on paikka, mitä on mahdoton saada kuvattua kunnolla. Tänään vuorossa oleva Taavetin linnoitus kuuluu tähän kategoriaan. Tällaiset kohteet pitäsi saada ilmakuvattua, että ne saisivat arvoisensa esittelyn, mutta valitettavasti fyrkat ei riittänyt tällä kertaa lentelyyn kohteen yläpuolella vaan piti pysyä maan pinnalla kameroineen kaikkineen. Vaan miksi hitossa tänne Taavettiin on pitänyt linnoitus rakentaa?
Infotaulu kertoo lisäinfoa

Vuosien 1741-1743 käydyn hattujen sodan seurauksena rajalinjaksi muodostui Kymijoki. Sodan seurauksena Venäjä sai haltuunsa tärkeimmät merilinnoitukset ja lisäksi sisämaan linnoituksista Lappeenrannan, Käkisalmen ja Savonlinnan. Tämän jälkeen Venäjä ryhtyi vahvistamaan uutta rajalinjaa ja yksi keskeisiä paikkoja oli Taavetti.
Taavetin linnoituksen muureja

Ensimmäisessä vaiheessa vuosina 1773-1781 alueelle kohosi bastionlinnoitus, mikä oli kooltaan 800 x 650 metriä. Toisessa rakennusvaiheessa kenraali Suvorovin johdolla lisäksi neljä raveliinia, vallihaudat kivettiin ja pohjoispuolelle rakennettiin sitadelli. Nyt linnoitus muodosti kokonaisen kaupungin, missä oli yli kaksi tuhatta ihmistä. nämä toimet jäivät valitettavasti melko turhiksi koska linnoituksen kunnostus ja ylläpito lopetettiin jo vuonna 1803. Lopulta rakennukset myytiin huutokaupalla vuonna 1829, jolloin koko Suomi oli osa Venäjän valtakuntaa ja Taavetti muodosti turhan kuluerän valtakunnalle. 
Museoviraston työnjälki näkyy linnoituksessa

Nykyisin linnoitus on merkittävä nähtävyys ja lukuisien kesätapahtumien järjestämispaikka. Helppo sijainti Taavetin keskustassa aivan valtatie kuutosen varrella ohjaa tänne lukuisia historiasta kiinnostuneita...kenties sinutkin?   
Taavetin linnoitus on näkemisen arvoinen

tiistai 25. helmikuuta 2014

Imatra / Vanha silta

                                                   Kirka "Silta yli synkän virran"

Nyt on vauhti päällä! Jo päivän toinen postaus, mutta antaahan tämä pienen hengähdystauon muuttopakkailujen lomaan. Tällä kertaa vuorossa taas välikausipostaus, mutta pitäähän se tämäkin esitellä, kun tuli kuvakin napattua. 

Vuorossa vuonna 1934 käyttöön otettu Mansikkalan vanha silta, joka hakee vertaistaan ainakin näillä seuduilla. Vastaavia kaksikerroksisia siltoja löytyy toki Pohjanmaalta, Kainuusta ja Lapista, mutta tämä on eteläisen Suomen ainoa. Yhteensä vastaavia siltoja on viisi kappaletta koko maassa, joten ei ihme, että silta on suojeltu.
Mansikkalan vanhan sillan kohdalla oli aikoinaan lossi, millä pääsi Vuoksen ylitse

Sillan alaosa on erittäin kapea, jos sattuu autolla hurauttamaan sillan ylitse. Vastaantulijoita on ihan huolella varottava, koska muuten saattaa peilit lähteä irti. Sen sijaan junat kulkevat vielä yläkantta pitkin ja tärinä onkin melkoinen, kun ylitse pörähtää juna. Tähänkin on tulossa muutos, kunhan uusi rautatiesilta valmistuu junaliikennettä varten.



Luumäki / Svinhufvudin hauta

                                                       Kotiteollisuus "Maailmanloppu"

Pikku hiljaa älkaa vähenemään nämä Etelä-Karjalaisten kuntien muistomerkit ja matka pääsee palaamaan takaisin kohti Lappeenrantaa, mistä matkalle lähdimmekin noin pari vuotta takaperin. Kaikenlaista on matkan varrella sattunut ja vähän alkaa koti-ikäväkin vaivaamaan, mitä lievittämään laitoinkin Suomen parhaan lappeenrantalaisen yhtyeen KT:n Maailmanloppubiisin. No, vähän aikaa seikkaillaan vielä naapurikuntien alueella, mutta matka jatkuu vääjäämättömästi kohti alkupistettä....no ainakin Lappeenrantaa. Joku voisi sanoa, että jo on aikakin....
Presidentti Svinhufvudin hauta Luumäen hautausmaalla

Vaan tänään ollaan vielä Luumäellä ja saatetaan pitäjän kuuluisin henkilö haudan lepoon. No, oikeastaan Pehr Evind Svinhufvud kuoli jo 29.2.1944 ja hänet saatettiin haudan lepoon Luumäen hautausmaalle kunniasaattuessa omasta kodistaan Kotkaniemestä sotilaallisin kunnianosoituksin joitakin päiviä myöhemmin. Paikalla oli silloisen valtiovallan- ja armeijan edustajat korkeinta johtoa myöten saattamassa presidenttiä haudan lepoon. 
Wäinö Aaltosen tekemän muistomerkin tausta

Hautajaisten päätteeksi Svinhufvud laskettiin haudan lepoon Luumäen hautausmaalle. Vierelleen hän sai rakkaan vaimonsa Ellenin vuonna 1953. Lopulta hauta sai muistomerkin presidenttiparin maallisen taivalluksen päätepisteelle vuonna 1961. Komeasta muistomerkistä vastasi Wäinö Aaltonen. 

Linkki Svinhufvudin hautajaisten videomateriaaliin löytyy täältä

maanantai 24. helmikuuta 2014

Luumäki / Oikeustaistelun muistomerkki

                                            Hassisen kone "Oikeus on voittanut taas"

Jassoo, työpäivä taas edessä tyhjässä ja hiljaisessa talossa. Kaikki muut ovat lomalla, mutta Willimies ja Seikku rientävät paikalle jo ennen aamukahdeksaa munkkia syömään ja kahveeta lipittämään. Tämän jälkeen edessä onkin monien tulevien tapahtumien suunnitteleminen. Jos kerrankin saisi suunnitelmat valmiiksi ennen deadlinea? Kunhan ei taas menisi näppäilyksi, vaan juna kerrankin pysähtyisi asemalle aikanaan... 

Nykyisin Luumäen asemalle eivät matkustajajunat sen sijaan pysähdy, mutta toisin oli aiemmin. Suurin tungos lienee kuitenkin ollut 28.3.1917, jolloin Luumäen suurmies Svinhufvud palasi Siperian karkoituksestaan takaisin kotiinsa Luumäelle. Tuhatmäärin ihmisiä oli kerääntynyt radan varteen saattamaan Ukko-Pekka takaisin kotiinsa jatkamaan taisteluaan oikeuden puolesta. Arviolta pari tuhatta innokasta oli häntä vastassa täällä Luumäelläkin Nuppolan torvisoittokunnan säestyksellä Maamme laulua ja Karjalaisten laulua laulaen. 
Luumäen 1990-luvulla lakkautettu rautatieasema ja Oikeustaistelun muistomerkki

Syitä Svinhufvudin karkoitukseen oli useita, joista yleensä esiin nousee se, ettei Svinhufvud suostunut nimittämään Venäjän kansalaista Kasanskia Suomen prokuraattoriksi. Muina syinä on aiemmin mainittu, että häneltä oli pyydetty jostain mitättömästä asiasta oikeuden pöytäkirjaote. Vaan eipä suostunut Svinhufvud sitä lähettämään! Niinpä hänet erotettiin, mutta omasta mielestään istuvaa tuomaria ei voinut erottaa ilman oikeudenkäyntiä. Niinpä istunnot jatkuivat... joitain muitakin syitä on, mutta riittäneehän nuo?
Wäinö Aaltosen tekemä muistomerkki

Kotimatka asemalta kotiin Kotkaniemeen sujui vaimon vierellä reessä istuen, mutta jo kohta oli taas edessä lähtö Luumäen asemalta Helsinkiin hallitushommiin. Edessä olikin itsenäisyysjulistus, minkä Suomnen senaatti Svinhufvudin johdolla laati 4.12.1917 ja minkä eduskunta hyväksyi pari päivää myöhemmin. Kiireisen joulukuun huipensi vielä matka Pietariin vuodenvaihteessa hakemaan tunnustusta Leniniltä Suomen itsenäisyydelle. Kuten tiedämme, niin tunnustus allekirjoitettiin Leninin toimesta vähän ennen vuoden vaihdetta 31.12.1917. Svinhufvud oli siis mukana keskeisissä itsenäisyyteen liittyvissä asioissa...
Lakikirja suojaa Suomineitoa nuolilta

Tätä muistorikasta hetkeä kunnioittamaan Wäinö Aaltonen suunnitteli ja valmisti 32,5 tonnia painavan muistomerkin Luumäen asemalle. Muistomerkin pystytyshetki  oli 5.12.1937, jolloin Svinhufvudin saapumisesta Siperiasta oli kulunut 20 vuotta ja Suomen itsenäistymisestä lähes päivälleen 20 vuotta. Suurten juhlallisuuksien jälkeen kuviteltiin, että muistomerkki saisi uhmata aikaa samalla paikalla kenties vuosisatoja. Näin ei kuitenkaan käynyt...
1937 Vapaa Suomen kansa pystytti tämän muistomerkin

Pitkällisen väännön jälkeen 25.11.2009 muistomerkki nousi nosturin avulla ilmaan ja sitä siirrettiin 14 metriä alkuperäiseltä paikaltaan, jotta Luumäen uusi kaksoisraide pystyttäisiin ottamaan käyttöön ratapihan laajennuksen takia. Toivottavasti tämä 130.000 euroa maksanut siirto-operaatio ei mene hukkaan ja muistomerkki saisi olla muistutuksena erään maamme suurmiehen teoista vielä vuosisatoja tällä nykyisellä paikalla.
Svinhufvudin johtaman senaatin itsenäisyysjulistus. Lieneekö tärkeämpää paperia suomalaisille olenassa?

sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Luumäki / Ukko Pekan ammuntamuistomerkki*

                                                   Zero Nine "Down the line"

Eilen olimme Luumäen Kotkaniemessä ja samalla paikalla pysytään tänäänkin. Välimatkaa päärakennukseen on ainoastaan joitain satoja metrejä ja metsän keskeltä löytyy Luumäen Suojeluskunnan ykkösmiehen oma yksityinen ampumarata, mihin hän vetäytyi suorittamaan itselleen rakkaita ampumisharjoituksia.
Metsän keskeltä löytyy Svinhufvudin ampumamuistomerkki
Muistomerkin pystyttäjästä ja paljastusajankohdasta meillä ei valitettavasti ole tietoa, mutta asiasta enemmän tietävillä on taas loistava tilaisuus avittaa meitä. Kiitokset jo etukäteen!
Muistolaatta presidentin aktiviteeteistä muistomerkin kyljessä



Päivitys: Muistomerkin pystytti Karjalan ampumapiiri vuonna 1963

lauantai 22. helmikuuta 2014

Luumäki / Kotkaniemi**

                                          Ne Luumäet "Tuomari"

Kylläpä blogin päivittäminen jäi tänään myöhäiseen. No esteenä oli koko päivän kestänyt reissu Vantaalle Ikeaan ja paluumatkalla piti vielä piipahtaa Luumäellä Urpalonjärven rannalla moikkamassa koulumme vahtimestaria, Teuvoa. Kiitokset kahveesta ja toivottavasti tuomamme puolukkamehu menee todelliseen tarpeeseen, ettei minun tarvitse tulla auttamaan sen tuhoamisessa joku viikonloppu?

Kylläpä sattuu biisivalintakin kyläreissun lisäksi kohdilleen. Tällä kertaa kohteenamme on näet luumäkeläisen tuomarin Per Evind Svinhufvudin kotitila Kotkaniemi Luumäellä, joka on Lappeen tuomiokunnan tuomarin Alfred Thomenin rakennuttama vuonna 1898. Svinhufvudin kotina Kotkaniemi oli vuosina 1908-1944 eli "Ukko Pekan" kuolemaan saakka. Tästä kertoo myös nykyisin museoviraston omistaman rakennuksen seinässä oleva laatta.
Luumäen suuren miehen koti
Per Evind Svinhufvud toimi uransa aikana monissa tärkeissä tehtävissä maamme kohtalonhetkillä ja rauhallisinakin aikoina. Vuonna 1908 hän aloitti tuomarin tehtävässä Lappeen kihlakunnassa. Jo ennen tätä hän oli aloittanut poliittisen uran toimimalla maamme yksikamarisen eduskunnan ensimmäisenä puhemiehenä yhdeksän kertaa peräkkäin vuosina 1907-1912. Näiden tehtävien lisäksi hän toimi prokuraattorina vuonna 1917, senaatin puheenjohtajana 1917-1918, valtionhoitajana 1918, pääministerinä 1930-1931 ja tietenkin presidenttinä 1931-1937.
Kotkaniemi, mitä museovirasto suunnittelee laittavansa myyntiin.

Monet tärkeät virkatehtävät olisivat kuitenkin voineet jäädä väliin, jos hänen terveytensä olisi pettänyt Siperiaan karkotettuna, missä hän oli vuodesta 1914 aina maaliskuuhun 1917, jolloin hänet vapautettiin vallankumouksen seurauksena. Täältä hän palasi sankarina Suomeen ja hänestä tuli koko kansan rakastama Ukko Pekka.
Svinhufvud eli sianpää aitan seinässä

Vaan, kuinka hän joutui monien aikalaistensa pelkäämään Siperiaan karkoitetuksi Tomskin kaupunkiin? Suoraselkäisenä suomalaisena hän kieltäytyi noudattamasta venäläisten määräyksiä, joita hän piti laittomina. Mitäpä muuta sitä karkoitukseen tuolloin tarvittiinkaan...
Svinhufvudin sauna

Niinpä Viipurin poliisilaitokselta lähti tuliterä Benz-auto liikkeelle ja se koukkasi Lappeenrannan kautta Luumäelle, missä kunnantalolla oli juuri menossa käräjät ja niitä johtamassa pitkäviiksinen ruotsia puhuva herrasmies, joka otettiin kyytiin. Matka jatkui Kotkaniemen kautta Viipuriin lääninvankilaan. Täällä Svinhufvud oli pari päivää ja matka jatkui Viipurin rautatieasemalta tuhansien suomalaisten saattamana kohti Siperiaa, mistä hän palasi vasta kolmen vuoden kuluttua takaisin juhlittuna sankarina. 

Päivitys 15.7.2018

Viikko takaperin vierailin Williladyn kanssa remontoidussa Kotkaniemessä. Siellähän on viimeisen parin vuoden aikana tapahtunut ihmeitä. Kannattaa käydä kurkkaamassa omin silmin.... Tässä Kotkaniemen kotisivuilta kopioitu tekstinpätkä, joka kertoo oleellisen. "Kotkaniemi siirtyi Museoviraston omistukseen vuosituhannen vaihteessa ja se avattiin Museoviraston ylläpitämänä museona kesällä 2000. Sittemmin Museovirasto on luopunut museotoiminnasta Kotkaniemessä. Senaatti-kiinteistöt eli valtio toteutti Kotkaniemeen mittavan peruskorjauksen 2016-2017 aikana, ja tuolloin Kotkaniemi on ollut suljettu yleisöltä. Loppuvuodesta 2017 valtio luovutti Kotkaniemen Museovirastolle, joka toimii paikassa vuokralaisena. Museon aukiolosta ja näyttelyjen ylläpidosta vastaa jatkossa Kotkaniemi-säätiö."


Parkkipaikka tehty autoille

Tästä Kotkaniemeen

Infotaulu liiterin edessä



Svinhufvudin reki ja trillat



Laatta reessä muistona

Alueen kartta


Paikalle on istutettu puu


Tila on upea kokonaisuus

Piharakennus sisältä



Piharakennus


Laatta Kotkaniemen sisäänkäynnin edessä





Näkymä Ukko Pekan vankisellin ikkunasta on ikuistettu




















Puutarha on myös kunnostettu













Päivitys 3.10.2019
Piipahdin Kotkaniemessä koulun oppilaiden kanssa 6.9.2019 ja siltä reissulta kuvasin yhden uuden muistokuusen, joka sopii tänne itsenäisyysmies Svinhufvudin pihamaalle mitä parhaimmin.....
Itsenäisyyden kuusi Kotkaniemen pihamaalla


Tämä kuusi on istutettu aivan oikeaan paikkaan