keskiviikko 15. tammikuuta 2014

Taipalsaari / Sodan uhreille 1918

           Willimies on viulistien, etenkin blondien, suuri ihailija! Elonkorjuu "Viiltävä ikävä"

No niin, eilen tuli valitettua elämän kalleutta, mutta nyt on taas hyvä mieli. Pari viikkoa takaperin paljastamistani 30:stä uudenvuodenlupauksesta ensimmäinen on toteutettu. Ajoin eilen näet trukkia. Itseasiassa kahtakin trukkia, joten tästä se lähtee. Näinköhän virne katoaa naamaltani viikossa?
Willimiehen uudenvuodenlupaus numero 29. Tehtävä suoritettu 14.1.2014

Tänään selviän taas melkoisen helpolla, kun en tiedä tästä muistomerkistä paljoakaan! Joka tapauksessa tämäkin ansaitsee tulla esitellyksi. Kyseessä on vuoden 1918 sisällissodan uhreille Taipalsaaren hautaumaalle pystytetty muistomerkki, minkä ovat kustantaneet Taipalsaaren seurakunta ja Taipalsaaren kunta. Muistomerkin paljastusvuodesta meillä ei ole mitään tietoa, muuta kuin että ajankohta on 1960-luku.

Muistomerkin alla on punaisten joukkohauta, mihin paikallinen kirkkoherra siirrätti paikkakunnan punaiset vainajat ja hankki omalla toiminnallaan muistomerkin. Vainajat siirrettiin hautausmaalle Hiihtomäeltä, Heikkolasta ja Heikkolan kankaalta.
Sodan 1918 uhreille

Hivenen meitä kuitenkin ihmetyttää, ettei muistomerkin julkaisemiseen osallistunut paikallinen työväenyhdistys. Onko asia vielä tuolloin ollut arka asia paikkakuntalaisille? 

2 kommenttia:

  1. Tästäkin kerrrotaan Taipalsaari 1918 -kirjassa; "Tultuaan Taipalsaaren kirkkoherraksi 1963 Pentti Tähtinen pian huomasi, ettei Heikkolankankaan punaisten haudoista näyttänyt kukaan kantavan huolta. Hänen aivoituksissaan syntyi ajatus siirtää vainajien maalliset jäännökset siunattuun maahan, koska monia heidän omaisistaan oli vielä elossa. Tähtinen otti asian esille kirkkoneuvoston kokouksessa. Eräs neuvoston jäsen, vapaussoturi, vastusti asiaa jyrkästi. Tähtinen lopetti asian käsittelyn siihen. Hän ei kuitenkaan luopunut ajatuksestaan, vaan jatkoi toimintaansa ilman kirkkoneuvoston lupaa. Kesällä 1975 hän kokosi kolmen miehen työryhmän, joukossa yksi koneurakoitsija. Muutamassa päivässä vainajien jäämistö oli siirretty hautausmaalle, yhteishautaan siunauskappelin läheisyteen. (...) Tähtinen ilmoitti sitten seuraavassa kirkkoneuvoston kokouksessa suorittaneensa punavainajien siirron, ja antoi valitusosoituksen tuomiokapituliin. Kukaan ei valittanut, kirkkoneuvosto suhtautui asiaan myönteisesti ja yhtyi yksimielisesti kirkkoherran esitykseen muistokiven hankkimiseksi haudalle. Muistokivi pystytettiin Tähtisen muistin mukaan 7.5 1976 ilman juhlallisuuksia."
    Werstaan tietokannassa tosiaan puhutaan 60-luvusta, mutta se on ilmeisesti väärä tieto. Heikkolankankaan joukkohaudat sijaitsivat kolmisen kilometriä kirkolta pohjoiseen paikassa jossa sähkölinja menee tien yli. Hautoja oli kaksi, tien oikealla puolella suon laidassa ja vasemmalla olevassa hiekkarinteessä. Näistäkin voisit kuvat laittaa. Yritän kyllä itsekin ensi kesänä sinne ehtiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisi ehkä pitänyt kaivaa tuo kirja jostain esiin, mutta tulihan asia selväksi näinkin. Kiitokset TP ja tervetuloa Willimiehen jäljillä blogin päätösristeilylle. Ajankohta on vielä avoin, mutta selvinnee ennen blogin päätöstä...

      Poista

Kommenttisi ovat aina tervetulleita