Ruokolahti / Syyspohjan sotavankileiri

Ruokolahden Syyspohjasta löytyy keskeltä metsää punagraniittinen muistomerkki, mikä kertoo karua kieltä jatkosodan ikävimmästä puolesta. Kyseessä on neuvostoliittolaisten sotavankien hautausmaa, mihin on haudattu 163 kuollutta sotilasta. Aluksi ihmettelin, että miksi tämä hautausmaa on keskellä metsää, mutta paljastuikin, että alueella on toiminut jatkosodan aikana Sotavankileiri numero 3. Näistähän on Suomessa vaiettu aivan viime vuosiin asti, mutta nyt tutkimuksia putkahtelee ajoittain esiin. Paras netistä löytyvä lienee Lars Westerlundin Sotavankien käsikirja, jonka löydät täältä.

Muistomerkki Syyspohjassa

Ruokolahden Syyspohjassa sijaitsi sotavankileiri, mikä siirrettiin sinne Huittisista ja se aloitti toiminnan 3.11.1941. Lopulta leiri lakkautettiin 25.11.1944 rauhansopimuksen jälkeen ja nykyisin siitä ei ole jäljellä mitään näkyvää, ellei kilometrin päässä oleva hirsirakennus ole kuulunut leirialueeseen. Tähän en tosin osaa vastata.

163 haudattua sotavankia

Tämä leiri oli tarkoitettu kaikkein punaisimmalle ainekselle, joiden mainittiin olevan politrukkeja ja komsomoleja sekä puna-armeijan upseereita. Osan vankileirin vangeista muodosti suomensukuiset inkeriläiset sekä naiset. vankimäärä vaihteli sodan aikana, mutta suurimmillaan se oli 370 sotavankia, joten aivan pieni leiri ei ollut kyseessä. Vankeja vartioimassa kerrotaan olleen satakunta miestä.

Syyspohjan sotavankileirin portti (Kuva SA-Kuva)

Mielenkiintoinen seikka on, että hautakivessä mainitaan 163 kuollutta, mutta Westerlund kertoo teoksessaan kuolleita olleen 104, joista neljä olisi ammuttu. Merkittävä ero, mutta selittynee sota-ajan poikkeuksellisuudella. Lisäksi alueelle on haudattu vielä 1960-luvulla 12 neuvostolentäjän ruumiit, mutta nekään eivät selitä eroa luvuissa. Jäänee mysteeriksi...

Valitettavasti kiven pystyttämisestä meillä ei ole sen kummempaa tietoa kuin paikallisen sanat: On se siellä ollut jo pitkään" 

Syyspohjan sotavankileiriin liittyvän lehtiartikkelin voit lukea täältä.

Päivitys 30.7.2023

Sain paikalliselta mieheltä, Antero Suomelalta, seuraavan viestin. Se kertoo muistomerkin taustoista enemmän....

Olin 1976 ja 1977 kesätöissä Imatran tiemestaripiirillä.

Vakituisena työmiehenä oli Väinö Ruuskanen,kova kommunisti.

Hän väitti,että graniittipaaden olisi pystyttänyt SKP:n Tainionkosken osasto.

Väinö on jo varmasti edesmennyt eikä hänellä ollut mitään dokumenttia asiaan liittyen. Kertoi osallistuneensa varainkeräykseen pullopanteilla ja neuvoi minulle paikan.