tiistai 15. lokakuuta 2013

Parikkala / Tsasouna



                                                         Johanna Debreczeni "Isä"

Hemmetti mikä päivä! Kaikki meni niin pieleen, kuin ikinä mennä voi! Kaikki alkoi aamulla kun tajusin, että avaimet jäivät kotio ja matkassa oli ainoastaan isäukon avaimet. Mikäs siinä muu auttoi kuin lainata isäukon autoa ominpäin. Hyvä ettei tullut kuitenkaan poliisiasia, kun huomasi auton kadonneen. Samaa tasaisen tappavaa linjaa tuo vierähti sitten loppupäiväkin, joten ei ole paljon naurattanut.... eikä naurata huomennakaan! Aion vetää samaa roolia huomisenkin! Vaan jotain hyvääkin on viime aikoina pyörinyt mielessäni. Lienee aika paljastaa suunnitelmani, jotka paljastavat haihattelevan luonteeni.

Olen muutaman kuukauden pohtinut tällaisen pienimuotoisen kevyesti historiaan linkittyvän blogin vaikutuskeinoja tärkeämpiin asioihin. Jostain syystä asioihin vaikuttaminen ja hyvinvoinnin jakaminen sitä itseäni kipeämmin tarvitseville on ollut monta kertaa mielessäni. En vaan ole oikein keksinyt siihen hyvää keinoa. Nyt viime aikoina on esiinnoussut kaksi toisistaan hivenen poikkeavaa suunnitelmaa. Nyt haluaisin kysyä teidän mielipidettä asiasta.

Kerran mietin, että laitan blogin täyteen mainoksia ja lahjoitan mainosrahat kummilapselle jonnekin ulkomaille, millä hän voisi kenties kouluttaa itsensä hyvään ammattiin ja hankkia itselleen hyvän elämän. Eihän tämä huono suunnitelma ole, mutta jotenkin tuntuu vähän liian haastavalta järjestää asiaa. Lieneekö nuo Googlen mainostulotkaan kovin kummoiset? Tuntuu vähän puuhastelulta, joten ilmeisesti ryhdyn tähän projektiin yksityishenkilönä vaikkapa 20€ kuukausittaisella panostuksella. Unohdetaan siis tämä vaihtoehto, vai....?
Portin takaa alkaa nousu tsasounalle

Toinen mieleeni juolahtanut mahdollisuus olisi ryhtyä keräämään varoja johonkin paikalliseen kohteeseen, joka tekisi yleishyödyllistä työtä. Nythän täällä Etelä-Karjalassa karsitaan menoja kovalla kädellä ja tarvetta auttamiseen olisi. Rahaa en kuitenkaan halua antaa muille yhteisöille, vaan haluaisin lahjoittaa mielummin tavaraa sitä kipeämmin tarvitseville. Esimerkiksi vaikkapa lahjoittaa keräysvaroin hankittu televisio Keskussairaalan lastenosastolle viihdyttämään pieniä potilaita. Tällaisesta tulisi takuulla hiton hyvä olo, eikä tuo omatunto soimaisi ihan joka päivä. 

Siitä minulla ei ole harmaintakaan aavistusta, että kuinka tällainen keräys pitäisi järjestää, koska veikkaan, että Suomessa auttaminenkin on tehty helkkarin vaikeaksi. Vielä jos keräys masinoitaisiin netin kautta, niin muuttuu kuulemma vieläkin vaikeammaksi, sanovat itseäni viisaammat. Onko lukijoiden joukossa ketään, jolla olisi kokemusta asiasta? Jos on, niin kommentoi tai vastaa sähköpostiin. Kiitos etukäteen! Jos ajatus tuntuu hyvältä, niin vastaavalla tavalla tai vaikkapa Facebookin kautta voi ilmaista kiinnostuksen asiaan. Kiitokset tästäkin etukäteen. 
Pieni, mutta koristeellinen tsasouna Parikkalassa

Voihan tuo keräys hyytyä jo ennen kuin se ehtii alkaakaan, mutta kartoitetaan nyt edes vähän, että olisiko lukijoiden joukossa innostusta lähteä työhön mukaan? Mitään lukumääriä ei tietty tarvitse mainita, mutta jos jokainen päivittäinen lukija antaisi kympin, niin kyllähän siitä tulisi jo pari tonnia kasaan. Sillä saisi lapset muutaman telkkarin, DVD-laitteen ja pelikonsolin. Olisihan se jo jotain? Katsotaan herääkö kiinnostusta. Jos herää, niin alan suunnittelemaan asiaa tai ainakin selvittämään, että kuinka hankalaa se olisi näin blogin kautta!! Kohteen voimme päättää porukalla, mutta ei tuo sairaalan lastenosasto nyt kuitenkaan huono kohde olisi, vai mitä?

Johan oli pitkä vuodatus, joten kohde-esittely jää lyhyeksi. Parikkalan Tiviäntiellä sijaitsee Pyhän Johannes Kastajan Tsasouna, mikä on rakennettu vuonna 1979. Muuta tietoa tästä rakennuksesta ei tunnu muualta löytyvän, joten mainitsen lopuksi, että täällä Itä-Suomessa ortodoksisuus näkyy vielä tässä maallistuvassa yhteiskunnassamme. Toivottavasti tsasouniin riittää vielä väkeä, koska näitä on mukava katsella jo rakennusten koristeellisuuksien takia.
Hitto, että on komia kupoli tsasounan katolla




1 kommentti:

  1. Mie oon ainakin mukana, tietty!
    Pottia voisi kasvattaa haastamalla Willimiehen suorittamaan erilaisia tehtäviä, vaikkapa ylittämään Imatran kosken vaijeria pitkin ihan vain noin esimerkin mainitakseni.
    Kohde on loistava. Kellään ei ole niin surullisia silmiä kuin lapsipotilailla. He tarvitsevat muuta katsottavaa kuin sairaalamaailman.

    Willilady

    VastaaPoista

Kommenttisi ovat aina tervetulleita