perjantai 8. helmikuuta 2013

Lappeenranta / Raipparangaistuspetäjä

Joutsenon raipparangaistuspetäjä (piiskuupuu). Vuoden 1939 muistolaatta vielä paikallaan
Tänään vuorossa yksi blogimme erikoisimpia kohteita, ainakin meidän mielestämme. Kyseessä on raipparangaistuspetäjä eli piiskuupuu, jonka ympärillä on Joutsenon miehille jaettu oikeutta. Kova on ollut kohtalo, kun selkänahkaa on hakattu raipoilla. En ole kuullut mistään muualta tämmöisen säilyneen? Vaan Joutsenossa on ja aivan kenen tahansa katseltavissa. Jotenkin vain juolahti mieleen, että tälle olisi edelleenkin käyttöä ainakin spraymaaleilla töhertelevien ojentamiseen. No ei ehkä enää ole asiallinen tapa rangaista, koska tajusivat jo vuonna 1889 lakkauttaa kyseisen rangaistusmuodon. Sinänsä harmi…

Käytännössä homma eteni niin, että mies sidottiin käsistään ja jaloistaan puuhun kiinni, silmät sidottuna. Nimismies määräsi tahdin lyömällä ratsupiiskalla omaan saappaaseensa ja tätä tahtia lyötiin raipalla rikollisen selkänahkaa. Parasta tässä rangaistusmuodossa oli rikoksen sovittamisen nopeus. Piiskaamisen jälkeen asia oli sovittu ja rikollinen sai palata kotiin. Tosin selällään nukkuminen lienee ollut hankalaa jonkin aikaa?

Viimeisestä piiskaamisesta on vähän erilaista tietoa. Joko kyseessä olivat Korvenkyläläisten veljesten piiskaaminen lammasvarkaudesta tai sitten kyseessä oli Mäntyharjun miehen piiskaaminen, hänen varastettuaan vaatteita eräästä talosta. Tarina kertoi rangaistuksen tästä olleen 16 paria raippoja…kova kohtalo!
Muistolaatta Osuuspankin valopihalla
Kova kohtalo on ollut myös tällä raipparangaistuspetäjällä. Lainsäädännön muuttuessa petäjä sai jatkaa eloaan Joutsenon kirkonmäellä ja siitä muodostuikin eräänlainen maamerkki. Se seisoi kirkonmäellä, mistä muu puusto oli kaadettu kirkon ympäristöstä palovaaran takia. Lopulta kirkko kuitenkin paloi 25.4.1918  ja valkoiset valloittivat Joutsenon kirkonkylän. Läksiäislahjana perääntyvät punaiset polttivat kirkon ja samalla myöskin piiskuupuun. Puu jätettiin kuitenkin paikoilleen ja siihen kiinnitettiin Joutsenon 300-vuotisjuhlallisuuksissa v.1939 muistolaatta.

Kaikkea ei kuitenkaan tämäkään petäjä pystynyt vastustamaan ja lopulta se kaadettiin lahovian takia vuonna 1973. Se vietiin kunnan varastoon ja sen sijoituspaikka oli jossain Honkalahdessa. Vaan eipä suostunut petäjä katoamaan. Joutsenon 350-vuotisjuhlissa v.1989 se pystytettiin väliaikaisesti alkuperäiselle paikalleen, jonka jälkeen se taas varastoitiin. Kunnes nykyinen sijoituspaikka paikallisen Osuuspankin sisäpihalta varmistui itsenäisyyspäivänä 6.12.1993. Toivottavasti tämä katoavaa kansanperinnettä edustava kohde ei koskaan katoa. Willimies pitää peukkuja!

5 kommenttia:

  1. Lappeenrannan maakuntakirjastosta löytyvässä Matti Wilskan Parikkalan historia -kirjassa tekijä kertoo haastattelemastaan Parikkalan viimeisen raipparangaistuksen saaneesta miehestä. Mies oli pitänyt saamiaan rangaistuksia täysin oikeutettuina ja niiden ojentaneen häntä oikeaan suuntaan. Mitään myöhempiä kaunoja ei kuulemma ollut asiasta jäänyt!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh...kaveri on ilmeisesti tiennyt tehneensä jotain kolttosia!

      Tuota kirjaa en ole koskaan selaillut, mutta olen melko varma siitä, että joka pitäjässä on ollut vastaava piiskuupuu. Itse en tiedä vastaavaa kuin tämä Joutsenon puu, mikä olisi säilynyt jälkipolville.

      Poista
  2. Anjalan piiskauspetäjä löytyy koordinaateilla 60.736889,26.78303
    Kuvassa vielä hengissä. Toissa vuonna myrsky katkaisi tuon viimeisenkin elossa olevan oksan. Nyt enää pelkkä runko jäljellä.
    Erään tarinan mukaan myös ruotsin kuningas on istunut tuon puun alla eväitä syömässä. En nyt muista kuka kuningas oli kyseessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin, löytyyhän näitä muualtakin. Anjala paikkakuntana viittaisi Anjalan liittoon, joten kuningas saattaa olla Kustaa III.

      Pitääkin ensi suvena vierailla ihan paikan päällä, koska tulee ajettua tuollapäin useasti...

      Poista
  3. Raipparangaistuspuu on siirretty talonpurkamisen vuoksi Joutsenotalon sisätiloihin 1.8.2016

    VastaaPoista

Kommenttisi ovat aina tervetulleita