perjantai 30. marraskuuta 2012

Lappeenranta / Talvisotaan lähdön muistomerkki*

Päivälleen tasan 73 vuotta takaperin Suomi joutui keskelle toista maailmansotaa. Vihollisen hyökkäys ei tainnut olla kenellekään mikään jättiyllätys, mutta monet eivät silti uskoneet sodan syttyvän talviaikaan. Jos joku hetki ylipäänsä on hyvä sodan syttymiselle, niin talvisodan alkamisajankohta oli erinomainen suomalaisten kannalta. Talviset olosuhteet tasoittivat armeijoiden välisiä resurssieroja, vaikka panssareita pysäyteltiinkin koivupropsien ja Molotovin cocktailien avulla.
                                        Kohtaus elokuvasta "talvisota"

Vaikkei sota koskaan järkevää ja hyväksyttävää olekaan, niin asialle Suomi ei voinut mitään. Neuvostoliitto hyökkäsi yllättäen maamme kimppuun koko itärajan leveydeltä ja kaiken muun lisäksi pommittivat Helsinkiä ja muita suuria kaupunkejamme välittömästi sodan ensimmäisenä päivänä. Siis minkä sodan? Neuvostoliitto ei vaivautunut edes julistamaan sotaa Suomelle. Tämä oli ehkä päivän suurin yllätys Suomelle?
Talvisotaan lähteneiden joutsenolaisten muistomerkki siunauskappelin edustalla

Tilanteen kehittyminen sodaksi alkoi jo vuoden 1938 aikana, jolloin Suomen hallitusta lähestyttiin ensimmäistä kertaa alueneuvottelujen puitteissa. Suomi ei antanut periksi ja neuvottelut venyivät seuraavaan vuoteen asti. Suomalaisten sinnikäs peräänantamattomuus on mahtanut tuntua neuvostoliittolaisista raivostuttavalta? ”Eikö nuo pienen maan asukkaat tajua omaa parastaan?” Pakko sanoa näin jälkikäteen, että oli meillä melkoisen kovapäisiä poliitikkoja tuohon aikaan. Nykyisiä en viitsi edes mainita, koska talousuutisistahan tuon nykyisen ”Euro Kreikkaan – pelastamme Suomea” politiikan kannattajat voi selvittää. Eikö noille meidän poliitikoille ole iltasaduissa kerrottu vanhaa sananlaskua, ettei kannettu vesi kaivossa pysy?

Joutsenon miehet sen sijaan jättivät rahapussinsa kotio 13.10.1939, jolloin miesten piti lähteä ylimääräisiin harjoituksiin(YH) raja-alueelle. Lähdön hetkellä tuskin mietittiin kovinkaan syvällisiä, vaan oltiin valmiit lähtemään puolustamaan maata ylivoimaista vihollista vastaan, mikä oli vieläpä maailman suurin maa. Tällaista uhrihenkeä kaivattaisiin nykyisinkin, että ei aina mietittäisi mitä valtio tekee minun hyväkseni, vaan oltaisiin valmis antamaan jotain takaisinkin. Nykypäivänä tuskin henkeään tarvitsee laittaa uhriksi, mutta voisimmehan tinkiä vähän elintasostamme. Tällä keinolla saataisiin tämä maa rakennettua vieläkin paremmaksi, tietenkin niin että uhraamamme panos käytettäisiin omassa maassamme.
Muistolaatta

Joutsenon kirkon vieressä hautausmaan kappelin kupeessa on muistomerkki näille 13.10.1939 talvisotaan lähteneille sotilaille. Muistomerkki paljastettiin vuonna 1980 ja sen suunnitteli Reino Puustinen. Pystytyksestä ovat vastanneet Joutsenon seurakunta, Joutsenon kunta ja joutsenolaiset veteraanijärjestöt. Muistomerkkistä huolehtii nykyisin Joutsenon seurakunta. Kaikessa karuudessaan muistomerkki kuvaa Joutsenon miesten lähtöä sotaan, jonka alkamista he joutuivat puolitoista kuukautta odottelemaan rintamaoloissa. Tuumaakaan peräänantamatta he antoivat kaikkensa esimerkiksi Muolaan alueen taisteluissa Karjalan kannaksella.

Näiden veteraanien, kuten muidenkin, edessä kannattaa ottaa lakki päästä!

Päivitys: Finlandiahymnin dramaattiset tunnelmat sopinevat tähän tarinaan?
                               

keskiviikko 28. marraskuuta 2012

Lappeenranta / Lallukan hautamuistomerkki


No niin, Joensuu all night long on taas koettu ja Willimieskin palannut kotiin. Kiitokset vielä Joensuun kokkaavalle bloggaajalle tajunnan räjäyttävistä makuelämyksistä. Näköjään hapankaalista voi loihtia syötävääkin ruokaa? Pöperöiden ulkonäkö saattaa joskus tehdä tepposet. Onneksi en kieltäytynyt tarjotusta ruuasta...kyllä se pakastepizzan voitti, vaikkakin niukalla erolla. Lienee aika kuitenkin esitellä päivän kohteemme, joka oli aikoinaan tunnettu "pitkistä lounaista" eli kulinaristi hänkin taisi olla.

Vanhan hautausmaan pohjoisrinteestä löytyy useimmille lappeenrantalaisillekin tuntematon, mutta mielenkiintoisen historian omaava hautamuistomerkki. Se kuuluu viipurilaiselle Juho Lallukalle sekä hänen vaimolleen Marialle. Kyseinen iso hautamuistomerkki pystytettiin aluksi Viipurin Ristimäen hautausmaalle. Kuinka se sitten nyt löytyy Lappeenrannasta ja kuka on Juho Lallukka? Milloin hauta on siirretty Lappeenrantaan ja miksi? Paljon kysymyksiä, joihin piti etsiä taas tietoja ja jotain saatiin kasaankin. Kerrotaan ne nyt.
Juho ja Maria Lallukan hautamuistomerkki Lappeenrannassa kauppakadun varrella

Juho Lallukka oli Karjalan kannaksella Räisälässä syntynyt poika, joka ei päässyt käymään koulua köyhyyden takia. Hän opiskeli itse riittävät perustiedot ja muutti Käkisalmeen venäläisen kauppiaan palvelukseen. Tätä jaksoa kesti lyhyen aikaa ja sen jälkeen hän muutti takaisin kotikonnuilleen. Itsenäisenä kauppiaana toimiminen kasvatti hänen omaisuuttaan ja hän saattoi ottaa vaimokseen Marian. Yhdessä he muuttivat vuonna 1879 takaisin Käkisalmeen.

Käkisalmessa hän sai porvarin oikeudet ja perusti kaupunkiin kauppaliikkeen. Siitä tuli alueen suurin. Käkisalmen Sortavalasta löytyi myös kauppiaat Häkli sekä Paisceff, jotka lyöttäytyivät yhteen Lallukan kanssa. Tuloksena oli Viipuriin perustettu Häkli,  Lallukka ja kumpp. niminen tukkukauppa. Muiden osakkaiden kuoltua, Lallukka osti itselleen yrityksen lähes koko osakekannan. Tie rikkauksiin oli valmis. Liiketoimien seurauksena omaisuus kasvoi ja siihen kuului maatiloja, kartanoita sekä 3000 hehtaaria maatakin. Ei hassummin kouluja käymättömältä pojalta?

Liikemiehen töiden lisäksi hän oli aktiivinen suomalaisuusmies ja käytti suuria omaisuuksia taiteen tukemiseen. Unohtaa ei myöskään sovi hänen pitkää uraansa Viipurin kaupunginvaltuustossa. Pamaus-seuran perustaminen oli yksi hänen tärkeistä teoistaan. Sen ideana oli auttaa suomenkielisiä yrittäjiä eri tavoin. Kuulostaa oudolta, mutta tuohon aikaan useat yritykset olivat ruotsin-, saksan- tai venäjänkielisiä. Noihin aikoihin idea oli tärkeä.




Lallukan hautamuistomerkin muistolaatta

Kaikki päättyy aikanaan ja niin Juho Lallukkakin koki kuoleman vuonna 1913. Perillisiä ei ollut, vaan kaikki hänen omaisuutensa siirtyi vaimolle Marialle. Maria jatkoi yrittäjänä kuolemaansa asti ja lapsettomina he olivat tehneet jo aiemmin testamentin omaisuutensa käytöstä. Rahoilla perustettiin säätiö tukemaan taiteilijoita ja rahaa lahjoitettiin myös Viipurin kaupungille käytettäväksi kulttuuri tarkoituksiin. Nämä rahat auttoivat Viipuria rakennuttamaan kuuluisan Alvar Aallon suunnitteleman kirjaston.


Entäs hautamuistomerkki? Se pystytettiin Viipuriin Marian kuoleman jälkeen vuonna 1923 ja siellä Ristimäellä se oli aina vuoteen 1986 asti. Tämä Emil Halosen suunnittelema muistomerkki koki tuhoja vuoden 1944 torjuntataisteluissa ja lopulta se oli jäädä tietöiden alle. Avuksi riensivät Pamaus-seura ja Lappeenrannan kaupunki, joiden ansiosta se pelastettiin ja siirrettiin Lappeenrantaan. Kulttuuriteko vailla vertaa!


sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Lappeenranta / Lappeenrannan Seurahuone


Tänään liikutaan vielä kolmannen kerran samassa korttelissa, missä sijaitsevat edellä esitellyt entinen poliisi- ja palolaitos. Vuorossa on Lappeenrannan entinen Seurahuone. Lappeenrannan seurahuoneesta on kyllä melkoisen vaikea löytää tietoa. Joitakin yksittäisiä tiedon murusia löytyy, mutta siinä kaikki. Ei kait se auta kuin yrittää saada tästä upeasta puurakennuksesta jotain kyhättyä kasaan.
Lappeenrannan entinen Seurahuone. Huomatkaa vanha sähköpylväs talon nurkalla.

Seurahuone on rakennettu vuonna 1850 ja syynä oli paremman väen tarve löytää illanvietoilleen joku kohde, missä saisivat olla rauhassa rahvaan mellastukselta. Kaupunki vuokrasi tilaa monille yrittäjille ja ilmeisesti toiminta oli melkoisen kannattavaa, koska rakennusta piti laajentaa vuonna 1887. Alkuperäisestä Seurahuoneen suunnittelijasta ei ole jäänyt tietoja, mutta laajennusosan suunnittelusta vastasi Oskar Schultz. 
Entinen Seurahuone Huokausten sillalta kuvattuna

Paremman väen kokoontumispaikkana Seurahuone jatkoi ilmeisesti? vuoteen 1918 asti, kunnes varakkaat pietarilaiset olivat poistuneet Suomesta. Seurahuoneen eteisestä olikin helppo hoidella bisneksiä Venäjällä, koska Lappeenrantaan vedettiin puhelinlinja vuonna 1886. Seurahuoneen eteisessä oli yksi harvoista yleisöpuhelimista, jota pystyi käyttämään 50 pennin korvausta vastaan. Ilmeisesti toiminta tekniikan edistysaskelista huolimatta hiipui ja lopullinen kuolinisku tuli vuoden 1918 aikana. Tämän jälkeen tilat vuokrattiin uudelle yrittäjälle.

Yksi Suomen ensimmäisistä sotilaskodeista avasi ovensa syksyllä 1918 ja asiakaskunta vaihtui Lappeenrannan eliitistä sotaväkeen. Tätä jaksoa kesti aikansa ja tilalle muutti Lappeenrannan suojeluskunta, joka perusti paikalle vuonna 1925 oman ruokalan lotille. Tästä eteenpäin vanha Seurahuone oli Suojeluskunnan ja lottien käytössä aina vuoteen 1940 asti. 
Varuskunta on osa Lappeenrannan ja Seurahuoneen historiaa
Seurahuoneen seinältä löytyy toinenkin historiasta kertova muistolaatta

Tämän jälkeisestä ajasta minulla ei ole tietoa, mutta 1980-luvulla rakennukset korjattiin päiväkodin tiloiksi, missä tarkoituksessa ne toimivat edelleen. Parasta rakennukselle, sekä koko korttelille oli kuitenkin suojelupäätös. Tämä koko kortteli aiemmin esiteltyjen vanhan palo- ja poliisilaitoksen kanssa suojeltiin kaavalla syksyllä 1987. Tämän ansiosta tämä kokonainen kortteli tulee säilymään jälkipolville ympäröivine mukulakivikatuineen ja vanhoine sähkötolppineen.

Tällä kertaa teillä lukijoilla on myös mahdollisuus käydä kurkkaamassa vanhasta valokuvasta, miltä Seurahuone ja sen ympäristö näyttivät vuonna 1898. Kuvaajana hollantilainen Henry Pauw van Wieldrecht. Kuvien fyysinen sijainti on Hollannin Rijksmuseumin sivuilla, joten käykääpä kurkkaamassa kuva täältä. Näistä kuvista on pakko laittaa kiitokset Sukututkijan loppuvuosi blogin ylläpitäjää Kaisa Kyläkoskea. Kiitos Kaisa.

PS. Työmatka taas tiedossa tuonne Joensuun suuntaan, joten vedetään pari päivää henkeä! Iskälle tiedoksi, jonka luokse taas majoitun, että pottumuusi jauhelihakastikkeella olisi luksusta. Pärjään kyllä Etelä-Karjalasta mukanani tuomalla Pullin rieskallakin!



perjantai 23. marraskuuta 2012

Lappeenranta / Vanha palolaitos

Tulipalo oli ainainen uhka kaupungeissa, koska rakennukset olivat puusta tehtyjä. Aika ajoin kaupungin rakennuskantaa verotettiin rajulla kädellä, koska tuli pääsi valloilleen. Oli siis aika tehdä jotain asian eteen. Lappeenrannassa asiaan herättiin toden teolla 1700-luvulla, jolloin Saimaan rannassa sijainneet terva-aitat pakotettiin purkamaan. Olivat ilmeisesti rakennettu kiinni toisiinsa, jolloin suurpalon vaara oli ilmeinen. Samalla myös velvoitettiin asukkaita pitämään pihallaan täysinäistä vesitynnyriä. Palovartijakin ilmestyi katukuvaan partioimaan öisillä kaduilla.
Lappeenrannan vanha palolaitos

Muuhun ennakoivaan palontorjuntaan kuuluivat määräykset olla laittamatta tulta uuneihin yöaikaan ja saunaakaan ei saanut kesäaikana lämmittää. Tätä kieltoa on ymmärrettävästi kierretty paljon, vaikka lähteissä mainitaan rikkomisten olleen enimmäkseen venäläisten sotilaiden tekosia.

1800-luvun alussa kaupungin finanssit olivat surkealla tolalla ja se toi tullessaan muutoksen. Jokaisen talon vuorollaan oli järjestettävä palovartija klo 21-04 väliseksi ajaksi. Kadun kulmassa hänen oli aina huudettava kellonaika ja kailotettava perään että ”Lempeä, väkevä Jumala, varjele kaupunkiamme tulelta ja palolta. On mahtanut ihmisiä kiukuttaa herätä tähän metelöintiin, mutta hyväähän sillä tarkoitettiin.
Vanha kalustovaja. Nykyiset paloautot ei mahtuisi kulkemaan noista ovista!

Kaikkien oli osallistuttava palojen sammuttamiseen ja etenkin hevosten omistajien tehtävä oli kuljettaa palokalusto paikalle ja tuoda lisää vettä. Yhteisesti ponnistaen mentiin siis palopaikalle. Joskus annettiin myös hivenen erikoisiakin päätöksiä, joilla tulipaloja yritettiin estää. Ainakin vuoteen 1850 asti oli voimassa sytytetyn piipun ja tupakan polttamisen täyskielto.

Tämän kiellon rikkojaa kohtasi 4,80 ruplan sakko, joka oli tuohon aikaan melko tuntuva. Tätä metodia voisi kaiketi kokeilla tuolla Pohjolankadun suunnalla, mistä vähän aikaa takaperin muodostettiin savuton vyöhyke. Ammattikoululaiset joutuvatkin nyt keksimään uudet paikat tälle pahalle harrastukselleen, kuten myös entisen työnantajani UPM:n henkilökunta. Tehtaista ei nouse enää savua kuin piippujen päistä. Senkin voisi kieltää!

Tämä vapaaehtoisuuteen ja muutamaan palkattuun palomieheen sidottu järjestelmä ei enää vastannut muuttuvia tarpeita ja 1800-luvun loppupuolella perustettiin ensimmäiset VapaaPaloKunnat. Lappeenrannan VPK perustettiin 1879, Kaukaan tehdaspalokunta 1896 ja Armilan/Kourulanmäen VPK 1898. Näillä eväillä jatkettiin aina vuoteen  1927, jolloin luovuttiin pakollisesta osallistumisesta sammutustöihin. Syynä tähän oli kaupungin vesijohtoverkoston valmistuminen ja nyt vettä ei tarvinnut erikseen kuskata hevosilla palopaikalle.

Virallisen palkatun palokunnan Lappeenranta sai vasta 1931, jolloin palkattiin vakinainen henkilökunta palolaitoksen tarpeisiin. Tämä 27-miehinen valiojoukko aloitti toimensa tämän päivän kohteessa ja toimi siinä yhtäjaksoisesti vuoteen 1977 asti. Palokunta aloitti kiinteistössä puolivakinaisena jo vuonna 1924. Palolaitoksen pihapiiriin kuului tietenkin palokalustoa varten kalustovaja, jonka suunnitteli Juhani Viksted(myöh. Viiste). 
Muistokilpi

Nykyisin palolaitoksen entisiä tiloja isännöi Snellmanin päiväkoti, mutta Willimies muistaa hyvin ajanjakson, jolloin tiloissa toimi Suomen vanhin moottoripyöräkerho Jerusalem MC. Silloin tuli käytyä useasti täällä aamuyön tunteina kavereita moikkaamassa ja eiköhän sitä muutama yökin tullut tuolla kuorsattua.


torstai 22. marraskuuta 2012

Lappeenranta / Vanha poliisilaitos

Hemmetti tätä bloggaamisen riemua! Ajattelin muutama tunti takaperin tuikata uuden tarinan blogiin. No talletustila loppui ja minähän en jollekin Kuukkelille rupia maksamaan. Tein omia hienosäätöjä ja virityksiä netin ohjeilla. Saas nähdä kuinka pitkään tämä viritykseni toimii? Jännä nähdä, mutta en varmasti rupea muuttamaan kuvia pienemmiksi. Saattaa siis olla, että lähiaikoina blogi saa jatko-osan. "Willimiehen jäljillä edelleen"....tieto mahdollisesta muutoksesta ilmoitellaan lukijoille täällä blogissa ja tietenkin Facebooksivustollamme.

Asiaan...Willimies on lainnoudattamisen ja järjestyksen kannattaja, vaikka joskus nuorempana olinkin lain kanssa törmäyskurssillakin. Ylinopeussakkoja rätkähti silloin tällöin ja tulihan tuo putkan pahnatkin kokeiltua. Mieluummin nukun omassa sängyssäni! Mutta ei siinä mitään…ilman poliisia maailma olisikin melkoista anarkiaa. Työtä poliisikin tekee, joten annetaan heidän suorittaa omia tehtäviään kaikella tarmollaan.
 
Poliisin tehtävähän on valvoa lakia ja ylläpitää järjestystä, jotta kansalaisilla on mahdollisimman turvallinen asuinympäristö. Hyvin ovat siinä toimessaan onnistuneet, koska rikollisuus on siirtynyt Internetiin ja poliisit ovat siirtyneet salaisiksi agenteiksi, koska eipä noita täälläpäin erikoisemmin näy. Lienevät antamassa ilmaista valtion kyytiä jollekin tai sitten istuvat työpöydän ääressä raporttia vääntämässä?
Nykyisin poliisi on valtion(sisäministeriön) alaisuudessa, mutta ennen asiat olivat toisin. Järjestyksenpidosta vastasi Lappeenrannan pormestari ja raati. Heidän tehtävänsä oli palkata kaupunginpalvelija, jonka tehtäviin kuului myös järjestyksenpito. Erkki Jaakonpoika tunnetaan nimeltä ensimmäisenä kaupunginpalvelijana, sekä vuosina 1656-1683 tehtävää hoitanut Maunu Haajainen tunnetaan myös nimeltä. Lienevät kaupunkimme ensimmäiset ”poliisit”.
Ajat muuttuivat ja Lappeenranta joutui Venäjän hallintaan, mikä siirsi hallinnon Viipurin kuvernementtiin. Linnoitukseen tulvi sotilaita ja järjestyksenpito siirtyi osittain kaupungilta paikallismajurin tehtäväksi. Tämä aiheutti lukuisia ongelmia, kunnes vuonna 1827 kaupunki yritti itsenäisesti selvitä järjestyksenpidosta. Tällöin järjestyksen ylläpito tehtäviin palkattiin pari raatimiestä ja muutama apulainenkin.
Pääsääntöisesti kaupungin palovartijat hoitivat myös poliisitehtäviä, mutta asioihin haluttiin muutosta. Kaupunginvaltuusto teki 18.6.1885 päätöksen poliisitoimen aloittamisesta ja palkkasi kaupungin palkkalistoille kolme poliisia. Heidän palkkansa olisi 60 markkaa kuukaudessa ja ilmainen asunto. Virkapuvun he joutuivat hankkimaan itse, mutta miekan kaupunki sentään kustansi. Palkkalistoilla mainitaan nämä kolme poliisia nimeltä. Kyseiset herrat olivat Gabriel Korpela, Elias Lavonen ja Johan Kymäläinen. He eivät kuitenkaan olleet kaupunkimme ensimmäiset poliisit, vaan tämä kunnia menee herroille A. Suikki ja Robert Järvenpää. He saivat palkkaa hetken ajan kaupungilta jo vuoden 1884 loppupuolella toimiessaan väliaikaisina poliiseina.

Lappeenrannan poliisilaitos v.1923-1980
Poliisien määrä ei kuitenkaan ollut riittävä ja etenkin markkina-aikoina jouduttiin usein kutsumaan sotaväki apuun sekä palkkaamaan väliaikaisia markkinapoliiseja. Alkoi vahvasti näyttää siltä, ettei kaupungeissa ollut riittävästi resursseja ja halua palkata riittävästi henkilöstöä tehtävän hoitamiseksi. Oli suurten muutosten aika.
Ensimmäisen sortokauden alkaminen vuonna 1899 oli alkua nykyiselle valtiojohtoiselle poliisille. Poliisihallintoa siirrettiin kenraalikuvernöörille, mikä lisäsi hänen valtaansa. Tässä tehtävässä toimi silloin Nikolai Bobrikoff, jonka nimessä on edelleen pahamaineinen kaiku. Sortotoimenpiteet tiukkenivat jatkuvasti ja poliiseille annettiin kenraalikuvernöörin toimesta tehtäviä, jotka eivät aiemmin kuuluneet heille. Vastustelu johti usein poliisien erottamiseen, kuten Lappeenrannassa vuonna 1904.
Seuraava kriisiaika eli suurlakko vuonna 1905 johti koko poliisivoimien eroon kaupungissamme. Tilalle astui 20 miehinen turvallisuusmiehistö. Suurlakon ja sortokauden päätyttyä kaupunki yritti järjestellä poliisitoimea parhaansa mukaan lisäämällä poliisien määrää. Tämä muutos toteutetaan, mutta poliisivoimat eivät muodostu kovinkaan vahvoiksi koska ei ole selkeää kuvaa, kenelle kuuluu vastuu heidän toiminnastaan. Valvooko heitä kaupunginvaltuusto, maistraatti vai valtio?
Toisen sortokauden alussa poliisitoimea siirrettiin koko ajan lisää kohti valtiojohtoisempaa hallintoa, mutta vasta 1.9.1916 astui voimaan keisarin määräys itsenäisen valtiojohtoisen poliisilaitoksen perustamisesta. Ensimmäiseksi poliisimestariksi Lappeenrantaan valittiin kornetti Reudolph- Pusirevsky. Tämä venäläinen toimi virassa aina Venäjän vallankumoukseen asti ja oli tietenkin sortotoimenpiteiden kannattaja. Tämä ei tietenkään herättänyt luottamusta asukkaissa. Silti kaupunki kustansi kolmasosan poliisitoimen kuluista aina 1970-luvun loppupuolelle. Tämän jälkeen kustannukset siirtyivät kokonaisuudessaan valtiolle.
Venäjän vallankumouksen huumassa koko poliisikunta erosi jälleen ja tilalle tuli kansanmiliisi, joka koostui Voimistelu- ja urheiluseura Vesan jäsenistä. Sotaväki suostui yhteistoimintaan näiden henkilöiden kanssa määräten, että heillä on oltava punainen käsivarsinauha V-kirjaimella varustettuna. Poliisimestari Reudolph –Pusirevski pidätettiin ja kuljetettiin junalla Pietariin. Saattoretkellä lienee ollut mukana vuoden 1918 tapahtumiin kiinteästi liittyvä Viktor Ripatti.
Kansanmiliisin valtakausi päättyi jo kolmen päivän kuluttua, muta vaikka maistraatti ottikin sekavissa oloissa poliisilaitoksen haltuunsa, ei kansanmiliisi lopettanut toimintaansa. Heidän vaatimuksestaan erotettiin poliiseja, jotka eivät olleet työväestön mieleen. Ajat muuttuvat hiljalleen kohti anarkiaa.
Itsenäistyminen ei tilannetta muuttanut, vaan sen jälkeen puhjennut sisällissota jakoi kansan kahtia, kuten edellisen vuoden aikana kaikessa yhteiskunnallisessa toiminnassa. Sodan aikana punaiset ottivat poliisilaitoksen haltuunsa ja nimittivät miliisipäälliköksi Mikko Jakovleffin, joka menettää myöhemmin henkensä kahden juopuneen jääkärin ampuessa hänet.
Laillisen viranomaisen toiminta poliisilaitoksessa alkoi 1.5.1918, jolloin palkattiin henkilöt poliisilaitoksen toimiin. Huomionarvoista on, että seitsemän entistä poliisia palkataan. Heidän taustoistaan en osaa sanoa mitään, mutta vaikuttaa hivenen oudolta. No ammattimiehiä…

Entä poliisilaitoksen sijainti? Vuoteen 1923 asti poliisilaitos sijaitsi palolaitoksen kanssa samoissa tiloissa nykyisen kävelykatu Oleksin varrella. Tämän jälkeen poliisilaitos siirtyi tämän päivän kohteeseemme Snellmanin kadulla sijaitsevaan puurakennukseen, missä laitos toimi yhtäjaksoisesti aina vuoteen 1980 asti.  Tämä rakennus korjattiin poliisilaitoksen tiloiksi ja korjauspiirustuksista vastasi J.Wikstedt. Nykyisin rakennuksessa toimii kulttuuritoimisto ja tämän tyyliltään klassisen julkisivun takaa passaa miettiä kulttuuriasioita.

Olipahan sekava ja pitkä kirjoitus, mutta kun asiat ovat joskus vaikeaselkoisia. Tällä kertaa asiat menivät ajoittain hilseen yli kirjoittajaltakin. Pitänee joskus päivittää tämäkin tarina!
   

tiistai 20. marraskuuta 2012

Lappeenranta / Asuinrakennus

Metsän kätköistä löytyi yllättäen tämän päivän kohteemme. Joskus kesällä kurvailin fillarilla tätä hiekkatietä pitkin ja yllätyin löytöäni. En tiennyt tästä entuudeltaan mitään. Paljoa en tiedä nytkään, mutta ainakin osaan nyt vihjata teille upeasta kävelylenkkireitistä.

Ihalaisen kaupunginosasta Paraistentien päästä löytyi nimittäin Kalkkitehtaan silloiselle teknilliselle johtajalle suunniteltu asuinrakennus. Tämä edustaa vanhaa kunnon patruunahenkeä ja muistuttaa hivenen Kaukas Oy:n edustuskerhoa. On tosin paljon vaatimattomampi, mutta silti kuitenkin kaunis.
Entinen teknisen johtajan asuintalo löytyy läheltä tehdasta, mutta sitä ympäröi idyllinen maisema

Rakennus valmistui vuonna 1938 ja sen suunnitteli arkkitehti Albert Richardtson. Ensimmäisenä taloon asettui insinööri Bröcklin perheineen. Taloon kuului myös kasvihuone, mistä en nähnyt vilaustakaan, sekä suihkulähde pihamaalla. Suihkulähde näytti olevan tallella, mutta jäi kuvaamatta pihalla liikkuneiden ihmisten vuoksi. Ehkä joskus toiste lisätään ne kuvat?

Rakennus on keskiosaltaan kaksikerroksinen ja molemmilla sivuilla sitä täydentävät matalammat siipiosat. Tyylistä on vaikea sanoa, koska siinä on funkkistalon piirteitä, mutta ei se kyllä kaikilta osin täytä funkkiksen kriteereitä. Olkoon vaikkapa klassismin kauden edustaja, koska pääoven edessä on kaksi pylvästä koristeena. Kaiken kaikkiaan näkemisen arvoinen rakennus, missä viimeksi toimi jonkinlainen sairaala tai hoitokoti. Tällä hetkellä se on tietojeni mukaan tyhjillään. Tästä laadukas koti varakkaalle!