Lappeenranta / Karjalankulma

Lappeenrannan ydinkeskustassa sijaitsee rakennus, jonka monet ohittavat päivittäin ajattelematta sen merkitystä historiallisesti ja kulttuurisesti. Lienee paikallaan muutamalla sanalla korjata tilannetta. Kyseessä on kiinteistö nimeltä Karjalankulma Kauppa- ja Oksasenkadun risteyksessä. Siirrytäänpä ajassa vähän taaksepäin…

Kyseisen kiinteistön omistaa Karjalaisen Kulttuurin Edistämissäätiö. Historia johtaa kuitenkin 1800-luvun loppupuolelle, jolloin tällä tontilla sijaitsi neiti Henrietta Maconin omistama puutalo pihamaineen. Muutamaa viikkoa ennen kuolemaansa hän möi talonsa tontteineen serkulleen kuvernementinsihteeri Emil Hanenille. Tällöin elettiin maaliskuuta vuonna 1894 ja kauppahintana oli silloista rahaa kymppitonni. Kauppaan kuului piha-alueen keskellä sijainnut päärakennus ja ulkorakennus, joka oli tarkoitettu palvelusväelle. Hanenin aikana talossa tehtiin tosin lukuisia muutoksia.

Hanen oli kiinnostunut kansansivistystyöstä jo oman sukunsa kautta. hän toimi aktiivisena vaikuttajana kulttuurielämässä kuuroudestaan huolimatta. Lisäksi hän kerkesi elämänsä aikana hankkimaan huomattavan omaisuuden. Esimerkiksi tämä Lappeenrannan asunto oli hänen talviasuntonsa, koska kesät hän vietti omistamallaan Tapiolan tilalla Joutsenossa.

Kaikki päättyy kuitenkin aikanaan. Hanen kuoli poikamiehenä elokuussa 1918 ja lahjoitti koko huomattavan omaisuutensa Joutsenon kunnalle, koska hänellä ei ollut jälkeläisiä. testamentin lahjoitukselle asetettiin kuitenkin yksi ehto. Joutsenon kunnan pitäisi perustaa hänen Tapiolan tilalleen puutarha- ja talouskoulu.

Toisaalla Lappeenrannassa oli muita suunnitelmia. Vuonna 1917 perustettu kansanpuolue, jolla oli Lappeenrannassa melkoisesti kannatusta, perusti oman paikallisosastonsa kaupunkiin. Tietenkin heillä piti olla oma sanomalehti ja siksi he ostivat osakeyhtiö Lapveden, mikä julkaisi Lappeenranta-lehteä. Marraskuussa 1917 ilmestyikin puolueen ensimmäinen lehti, minkä nimeksi oli vaihdettu Etelä-Savo. Tilanne ei kestänyt kauan, vaan vuonna 1919 lehti muuttui Kokoomuksen äänenkannattajaksi.

Lehti kärsi rahapulasta ja osakepääomaa korotettiin moneen kertaan. Valtaosa osakkeista siirtyi viipurilaiselle Karjala-lehdelle, joka oli silloin neljänneksi suurin lehti levikiltään. Toimintaa vaikeutti yhtiön ahtaat tilat nykyisellä Valtakadulla ja se tarvitsi kipeästi uudet tilat. Ninpä tavoitteeksi asetettiin Joutsenon kunnan omistaman Hanenin tontin ostaminen. Pitkän väännön jälkeen kaupat tehtiin kesäkuussa 1926. Kauppahinta oli nyt 215.000 silloista markkaa.

Tontille aloitettiin välittömästi suunnittelemaa uutta painotaloa. Viipurilainen arkkitehti Väinö Keinänen laati kaksi suunnitelmaa uudesta toimitilasta. Koska täällä lappeenrannassa ei ole pulaa rahasta, niin päätettiin toteuttaa kalliimpi vaihtoehto. Kustannusarvio oli 750.000 markkaa talo valmistui nopeasti vuoden 1927 aikana. Ensimmäinen Karjalankulmassa painettu Etelä-Savo julkaistiin jo 23.10.1927. Näin uusi avara toimitila oli avattu käyttöön.

Alkuperäinen Karjalankulma oikeassa siivessä. Alimmat kerrokset vanhinta osaa

Tämä ensimmäinen vaihe koski rakennuksen Kauppakadun puoleista julkisivua, josta on edelleen nähtävissä alkuperäinen osa katutasossa. Taloa suunniteltaessa oli huomioitu mahdollisen lisärakentamisen tarve. Ullakkotilat mahdollistivat lisäkerroksen rakentamisen ja rakennuksen toinen pääty jätettiin  koristelematta mahdollisen tulevan lisäsiiven takia. Talossa oli myös huomioitu tulevaisuuden vaatimukset ja sinne asennettiin hissi, millä kuljetettiin paperia painotiloihin. Lieneekö ollut Lappeenrannan ensimmäinen?

Tilan ahtaus iski kuitenkin nopeasti ja vuonna 1936 todettiin lisätilojen tarve huutavaksi. Tuumasta toimeen arkkitehti T.A.Elon suunnitelmilla ja Oksasenkadun puoleinen kolmikerroksinen lisäsiipi vihittiin käyttöön jo 12.12.1936. rakennus täyttyi pian monista yrityksistä, joille Etelä-Savolla ei ollut tarvetta. Näin jälkikäteen näin maallikkona on helppo sanoa, että nämä kaksi erikseen suunniteltua rakennusta muodostavat hienon kokonaisuuden, vaikka poikkeavat tyylillisesti toisistaan.

Karjalankulma Kauppakadun suunnalta

Rakennus ei ole välttynyt myöskään huonoilta ajoilta. Talvisodan aikana rakennus koki tuhoja ilmapommituksissa, mutta jatkosodan aikana rakennus selvisi vaurioitta. Ainut sotavuosina tapahtunut suurempi muutos oli lehden nimen vaihtuminen Savo-Karjalaksi, mutta sodan jälkeen laitettiin tuulemaan. Lappeenrannan juhlavuonna 1949 uutta lisäsiipeä korotettiin kulmauksesta kahdella kerroksella, Kauppakadun puoleista vanhaa osaa yhdellä kerroksella ja lisäksi sisäpihalle rakennettiin kokonaan uusi toimitila. Nyt rakennus sai nykyisen muotonsa joulukuussa 1949 ja samalta se näyttää edelleenkin.

Nuoruusvuosina Willimieskin piipahteli iltasella rakennuksen yläkerroksen ravintoloissa. Muutama unohtumaton ilta tuli täällä vietettyä. Sen verran tuo muisti pätkii, etten muista ravintoloiden nimistä enää kuin Aitiopaikan. Samassa tilassa toimi ravintola vuosia, mutta vaihtoi nimeä säännöllisin väliajoin. Siitä varmaan johtuukin, etten muista nimiä? Olisko ollut Grammari jossain vaiheessa?