Lappeenranta / Kehruuhuone ja vankila

Tänään myös kaksi rakennusta muodostaa kokonaisuuden. Vuorossa kaksi vanhaa kasarmirakennusta, jotka muutettiin linnoituksen menetettyä sotilaallisen merkityksensä vankilatiloiksi. Nykyisin toinen näistä rakennuksista on tyhjillään odottamassa uutta käyttötarkoitusta, sillä siihen on tarkoitus sijoittaa Tali-Ihantalamuseo, mutta sen rahoitus ei ole vielä paketissa. Toisessa rakennuksessa sijaitsee Lappeenrannan arkisto. Rakennukset ovat eri ajalta, mutta samoilla piirustuksilla laaditut. Vanhempi tyhjillään oleva kasarmi tehtiin 1770-luvulla ja uudempi 1790-luvulla.

Rakennuksista vanhempi odottaa uutta käyttöä

Rakennukset ovat alkuperäisessä asussaan, mutta vankila-aikana niiden välissä sijaitsi puinen rakennelma, missä sijaitsi muun muassa vankilan kirkko.

Nuoremmassa rakennuksessa sijaitsee Lappeenrannan kaupunginarkisto. Vankila-ajasta muistona vanha sähkö/valopylväs

Pakkohan se oli tämäkin julkaista! Willimies nuijineen arkiston ovensuussa

Vankila-aika sai alkunsa keisari Aleksanteri I määräyksestä 5.11.1816. Tällöin määrättiin, että Lappeenrantaan on perustettava naisvankeja varten kehruuhuone, koska Turun naisvankila oli käynyt ahtaaksi. Lappeenrantaan määrättiin sijoitettavaksi kaikki rikoksista tuomitut naiset sekä pahatapaiset ja joutilaat naispuoliset irtolaiset. Vankilan toiminta alkoi vuonna 1819 ja toiminta jatkui keskeytymättömänä joulukuuhun 1881. Tällöin naisvangit siirrettiin Hämeenlinnaan. Ilmeisesti kehruuhuoneelle oli tarvetta, koska enimmillään vankilassa oli 334 naista, joista 235 tuomittuna lapsenmurhasta.

Kehruuhuoneen lopetettua, ei uusia vankeja tarvinnut kauan odotella. Syksyllä 1882 laivoilla kuljetettiin miesvankeja paikalle. Viipurin Pantsarlahden työsiirtolan asukkaat saivat uuden kodin Lappeenrannasta. Valtaosa heistä oli tuomittu irtolaisuudesta. Vuosisadan vaihteen kieppeillä myös kuritushuonevankeja aloitettiin sijoittamaan Lappeenrantaan.  Täällä suorittivat tuomiotaan esimerkiksi Viaporin kapinasta vangitut sotilaat.

Vankila-alueelle myös rakennettiin kolmikerroksinen tiilinen uusi vankila, mutta se purettiin 1950-luvulla käytön puutteen takia. Ilmeisesti silloin ei keksitty mitään käyttöä rakennukselle? Kuvan vanhasta vankilasta voit käydä katsomassa täältä. Venäjän vallankumouksien aika näkyi myös vankilan toiminnassa siten, että maaliskuun 18. päivä 1917 venäläinen joukko-osasto vapautti kaikki vangit. He kuvittelivat vankien olevan poliittisia vankeja, mutta siinä he erehtyivät. Kaikkiaan 190 vankia pääsi pakoon, mutta heistä saatiin kaikki kiinni 14 vankia lukuun ottamatta.

Näissä kasarmeissa myös osa vuoden 1918 kapinaan syyllistyneitä punaisia odotti tuomiotaan, kunnes heidät kaikki sijoitettiin syksyllä 1918 jo purettuun tiilivankilaan. Vankilatoiminta jatkui yhtäjaksoisesti vuoteen 1938, jolloin linnoituksen vankila lakkautettiin. Käyttöä vankilalle tuli kuitenkin melko nopeasti, koska talvi- ja jatkosodan aikana vankilassa toimi sotavankisairaala. Sota-aikana kasarmia käytettiin myös Jääkäripataljoona 1 kotiuttamiseen ja jatkosodan alun kokoontumispaikkana. Täältä voit tutustua JP1 sotaretken vaiheisiin. Muistona seinästä löytyy myös kyltti.

Jääkäripataljoona 1 muistokyltti

Sodan jälkeen vielä linnoitusta käytettiin vankilana vuosina 1944-1946, jolloin sinne kerättiin Neuvostoliittoon lähetettäviä vankeja. Tästä ajasta löytyy valitettavan vähän tietoa.